Miten kuvitella jotain, mitä ei voi kuvitella?
Kuvataiteilija Markus Rissanen ratkaisi tunnetun geometrisen mysteerin väitöstyönsä ohessa. Mutta miksi emme pysty keksimään kaikkea sitä, mikä olisi mahdollista? Juttusarjan toisessa osassa ihmetellään mielikuvituksen rajoja.
Anna Tommola
11.6.2017
Mökillä kuvataiteilija ja tuore kuvataiteen tohtori Markus Rissanen katselee usein muurahaisten puuhastelua pihanurmikolla. Niiden ahkeroinnilla näyttää olevan tarkoitus, mutta eivät ne ajattele sitä kuten me. Matkan varrella muurahaisista ihmisiin on evoluutiossa tapahtunut suuri hyppäys: tietoisuuden kehittyminen.
Filosofiassa puhutaan emergenssistä, laadullisesti uudenlaisesta ilmiöstä tai toiminnan tasosta, joka ei ole ollut mitenkään ilmeisesti nähtävissä aikaisemmasta tilasta.
Edellinen vastaavan mittaluokan muutos oli elollisen elämän synty itsessään. Kukapa olisi arvannut, että kuolleesta materiasta koostuvalle pallolle ilmestyy otuksia, joilla on aineenvaihdunta, lisääntymiskyky ja periytyviä, muuntuvia ominaisuuksia?
Tällaisia radikaaleja hyppäyksiä toukokuussa Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta väitellyt Rissanen on viime aikoina ihmetellyt.
”Mikä voisi olla seuraava laajentuminen? Voisiko tulla jokin vielä ylemmän tason juttu? Miksi tämäntyyppiset muutokset ainakaan pysähtyisivät mihinkään?”, hän kysyy. ”Helposti ajattelemme, että kun meillä on näinkin kehittynyt tietoisuus, pystymme keksimään ja tutkimaan kaikkea mahdollista. Todennäköisesti mahdollinen ylemmän tason juttu on kuitenkin jo määritelmän mukaisesti ajattelumme ulottumattomissa, ainakin toistaiseksi. Se voi viedä kymmeniä tuhansia vuosia, eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä minkään sellaisen kanssa, mitä pystymme nyt kuvittelemaan.”
Palataan muurahaisiin. Yksittäinen möngertäjä ei ehkä hahmota suuria kokonaisuuksia, mutta tuhansien yksilöiden yhteisö toimiikin ihmeen fiksusti ja tehokkaasti.
Anna Tommola
11.6.2017
