Vastarintaa vastaan - kertomus uusnatseista ja Suomen poliisista
Uusnatsijärjestö Suomen Vastarintaliikkeen tekemiä rikoksia ei tutkita kunnolla. Onko poliisi korruptoitunut vai ammattitaidoton? Toimittaja Suvi Auvinen tutki Suomen Vastarintaliikkeen rikostutkintoja. Hän valottaa joukkorahoitetussa artikkelissa havaintojaan, esimerkkinä Helsinki Prideen vuonna 2010 tehty uusnatsien kaasuisku.
Suvi Auvinen
27.10.2014
Suomessa toimii pieni uusnatsijärjestö. Klassista hitleriläistä kansallissosialismia ajava joukkio on syyllistynyt neljän vuoden aikana useisiin väkivaltaisiin iskuihin. Yksikään liikkeen aktiivi ei ole kuitenkaan saanut sen kummempia seurauksia teoistaan, jotka sisältävät kaasutuksia, pahoinpitelyjä ja puukotuksen.
Poliisi ei ole tutkinut uusnatsien tekemiä iskuja kunnolla. Kuulusteluissa on kysytty epäolennaisuuksia, etsintäkuulutettuja ei ole etsitty, syyllisiltä vaikuttavia ei olla tuomittu. Onko kaiken taustalla poliittisia vaikuttimia, korruptiota vai yksinkertaisesti ammattitaidottomuutta?
”MIKSI TÄMÄ KIINNOSTAA SINUA?”
Poliisi on pitkään vaiti. Paperit siirtyvät pinosta toiseen lasin takana, tietokonetta silmäillään. Lopulta minut ohjataan turvatarkastukseen Pasilan poliisitalolla. Olen vihdoin pääsemässä lukemaan Helsinki Pride -iskun monisataasivuista esitutkintapöytäkirjaa.
Tie tähän hetkeen ei ole ollut yksinkertainen. Oikeudenkäyntipöytäkirjat ja esitutkintamateriaalit ovat Suomessa pääosin julkista tietoa, jota kenen tahansa pitäisi päästä tutkimaan. Suomen Vastarintaliikkeen rikosten kohdalla asia ei kuitenkaan ole niin helppo.
Poliisin puhelinvaihde pompottaa puheluani ensin moneen eri numeroon. Vastaaja toisessa päässä kertoo aina seuraavan henkilön, jolta asiasta kannattaisi kysellä. Lopulta puhelu katkeaa. Tämän toistuttua muutaman kerran turvaudun sähköpostiin, jossa selitän haluavani saada joko kopion rikoksen esitutkinnasta tai päästä lukemaan pöytäkirjaa Pasilaan. Seuraavana päivänä puhelin soi.
”Oletko asianomistaja tässä jutussa?” tiedustelee puhelimen toisessa päässä oleva poliisi tiukkaan sävyyn. Kerron olevani toimittaja ja tekeväni tutkimusta aiheesta. ”Miksi tämä kiinnostaa sinua?” jatkaa poliisi. Vastaan rikoksen olevan mielestäni merkittävä ja muistutan, että kaikki oikeudenkäyntipöytäkirjat joita ei ole määrätty salaisiksi ovat kenen tahansa luettavissa. Lyhyen väittelyn jälkeen poliisi myöntyy viimein ja pyytää minua lähettämään sähköpostia siitä, koska haluan tulla lukemaan pöytäkirjaa.
Sähköposteihini ei vastata viikkoon. Lopulta minulle ehdotetaan yhtä aikaa, joka minulle ei sovi. Ehdotan uutta aikaa. Sähköpostiin ei vastata, kuten ei myöskään puheluihini kyseiselle poliisille.
Lähden selvittämään asiaa uutta kautta. Uusi puhelu keskukseen, uudet vastaajat. Tällä kertaa saan taas muutaman päivän kuluttua eri henkilöltä saman puhelun ja tiedustelun siitä, miksi asia kiinnostaa minua. Aika saadaan kuitenkin vihdoin sovittua. Noin kuukauden pompottelun jälkeen seison Pasilan poliisitalon aulassa vierailijatunnuksilla varustettuna.
ÄÄRIOIKEISTO, SKINIT, RUOTSINATSIT, VASTARINTA?
Suomen Vastarintaliike (SVL) on osa yhteispohjoismaista Pohjoismaista Vastarintaliikettä (PVL). Liikkeen juuret ovat Ruotsissa, vuonna 1997 lanseeratussa Ruotsin Vastarintaliikkeessä, Svenska motståndsrörelsessä (SMR). Vastarintaliike on levittäytynyt myös Norjan ja Tanskan alueelle.
Suomessa uusnatsiliike on aiemmin keskittynyt pitkälti skinhead -kulttuurin ja white power -musiikin ympärille. Varsinaisia uusnatseja on maassa ollut vähän, minkä seurauksena niin poliisi kuin mediakin ovat sekaisin siitä, miksi SVL:n jäseniä pitäisi kutsua ja miten näihin tulisi suhtautua.
SVL puhuu itse itsestään kansallissosialisteina – eli samana porukkana kuin Hitlerin puolue NSDAP Natsi-Saksassa. He vierastavat kuitenkin termejä uusnatsi ja äärioikeisto. Antifasistiset toimijat nimittävät liikettä halveksuvasti niin ruotsinatseiksi kuin tarranatseiksikin. Ensimmäinen nimitys viittaa SVL:n emojärjestön kotimaahan, toinen liikkeen tunnetuimpaan toimintamuotoon, eli aatetta mainostavien tarrojen levitykseen.
Suvi Auvinen
27.10.2014
