Moraalijudoa mediassa
Turkistuottajat pyrkivät pelaamaan moraalijudoa uusimmalla mainoskampanjallaan. Samalla saatetaan rikkoa kuluttaja-asiamiehen määräyksiä.
Suvi Auvinen
15.3.2019
Kuluneen viikon aikana Helsingin Sanomien etusivulla on toimintaansa mainostanut kahteen otteeseen Suomen Turkiskasvattajat. Ensimmäinen mainos vertasi turkistarhalla kasvatettavaa kettua marsuun, jälkimmäinen mainos puhuu kuolemasta. Kolmas mainos julkaistaan lauantaina ja se keskittyy turkiksen ekologisuuteen.
Jo ensimmäisen mainoksen kohdalla nousi kysymys siitä, mitä kampanjalla voidaan tavoitella. Koko sivun mainos alkaa kysymyksellä “voiko elämä häkissä olla hyvä?” Mainos jatkaa: “Lemmikeistä marsut, hamsterit ja kanit elävät häkeissä, joissa on pesäkolo.” Tämän jälkeen kerrotaan turkistarhojen eläimien elävän vastaavissa oloissa.
Jälkimmäinen mainos puolestaan kysyy “saako eläimiä tappaa?” Mainoksessa kuvaillaan turkistarhojen olosuhteita ja päädytään lopulta moraalifilosofian tontille: “Mutta saako eläimiä ylipäätään edes tappaa? Siihen tiedät vastauksen vain sinä itse.”
Voiko elämä häkissä olla hyvä? Saako eläimiä ylipäätään tappaa?
Kysymyksillään Turkiskasvattajat pyrkivät moraalijudoon. Moraalijudo on kirjailija Milan Kunderan käyttämä termi. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa kuulija hämätään erikoiseen moraaliseen tilanteeseen, jossa puhuja näyttäytyy eettisesti ylivertaisena. Moraalijudon harjoittaja esittäytyy moraalisena, syvällisenä ja henkevänä, vaikka tietää olevansa alakynnessä. Tehokkain moraalijudon liike onkin vaatia vastauksia omiin moraalisiin vaateisiin julkisesti, yllättävässä tilanteessa ja väittää toisen osapuolen nolaavan itsensä jos vaateisiin ei pystytä vastaamaan. Juuri näin Turkiskasvattajat kampanjassaan tekevät. Käytännössä Turkiskasvattajien viesti on “jos sinulla on lemmikki tai syöt lihaa, ei sinulla ole moraalista oikeustusta tulla arvostelemaan elinkeinoamme tai olet tekopyhä.” Äkkiseltään spinnaus näyttää tehokkaalta, mutta väite ei kestä analyyttisempaa tarkastelua.
Suomen Turkiskasvattajat pyrkivät alueelle, jossa hämärretään ihmisten käsitys oikeasta ja väärästä. Ensimmäisessä mainoksessa mennään filosofisen peruskysymyksen ytimeen siitä, mitä ylipäätään on “hyvä elämä” ja kuka sen voi määritellä. Jälkimmäinen kysymys pyrkii tekemään elämästä ja kuolemasta suhteellisen aiheen.
Suvi Auvinen
15.3.2019
