Hätä tarvitsee kasvot
Miksi Thaimaan lapset koskettavat enemmän kuin Välimereen huuhtoutuvat siirtolaiset? Empatialla ja myötätunnolla on eroa, ja vain toinen niistä ymmärtää rakkauden vaativan tekoja.
Suvi Auvinen
10.7.2018
Kun kaikki Thaimaassa loukkuun jääneet lapset on pelastettu luolasta, voi kansainvälinen draamaa seurannut yleisö huokaista helpottuneena. “En halua lukea uutisia luolalapsista, tarina on liian kauhea”, on moni sanonut kuitenkin samalla seuraten tapahtumia vähintään otsikkotasolla. Thaimaan pääministeri on puhunut luolan suulla, miljonäärit tarjonneet avaruusrakettisukellusveneitä avuksi, media on seurannut henkeään pidättäen mahdottomalta vaikuttavaa, olosuhteita ja jumalia uhmaavaa tehtävää, jokainen on joutunut ottamaan kantaa maailmaa vavisuttaneeseen draamaan.
Me olemme kuuliaisesti näytelleet yleisön roolia sen sijaan että olisimme yhteisö.
Samaan aikaan olemme lukeneet uutisia siitä, kuinka siirtolaisia mereltä pelastavien alusten toiminta on kriminalisoitu ja estetty Välimerellä. Satoja tai tuhansia kuolleita. Miksi Thaimaan luolalapset ovat nousseet yhteisen välittämisen ja hädän kasvoiksi samalla, kun kollektiivisesti käännämme katseemme pois niistä lapsista, joiden annamme hukkua Välimereen?
Dalai-lama on sanonut useaan otteeseen, että rakkaus on vihaa luonnollisempaa, altruismi egoismia luonnollisempaa, sillä syntymästä kuolemaan me kaikki tarvitsemme selvitäksemme rakkautta, sekä annettuna että vastaanotettuna. Jos uskomme että rakkaus on meille luontaista, kuinka on mahdollista, että välitämme muutamasta yksilöstä Thaimaassa enemmän kuin niistä sadoista tai tuhansista omilla rajoillamme? Eikö jokaisen elämän pitäisi olla yhtä arvokas? Eikö hädän tulisi olla Välimeren rannalla tuhatkertainen?
On vaikea uskoa, että muutamia epäsosiaalisia yksilöitä lukuunottamatta kukaan maailmassa tahtoisi pahaa lapsille. Jokaiselle eläinlajille on tärkeää varmistaa lajin tulevaisuus, ja vaikka jotkin lajit hotkivat kilpailevan yksilön poikasia, huolehtivat monet muut kollektiivisesti jälkikasvusta. Ihmiskunnallekin näyttäisi olevan luontaisempaa huolehtia koko kylän lapsista kuin tuhota naapurin ipanat. Universaalina eleenä kurotamme kätemme suojelemaan lapsia lajina, mutta lopulta suljemme turvalliseen syliimme vain osan.
Sille miksi Thaimaassa jumissa olevat lapset nousivat maailman ykkösuutiseksi Välimereen hukkuvien sijaan on muutama syy. Vaikkeivät asiat muuten ole rinnastettavissa, pätee sama logiikka suhteessamme eläimiin. Kun ihmiset hurraavat yksittäisille teurasautosta paenneille eläinyksilöille mutta sulkevat silmänsä tehotuotannon kauhuilta, tai katsovat ihastuneina videota söpöistä possuista samalla kinkkuleikkelettä syöden operoidaan vastaavilla, vaikeilla alueilla.
Suvi Auvinen
10.7.2018
