Tämä päiväkirjamerkintä on myöhästynyt deadlinesta yhdellä vuorokaudella. Sisko Savonlahti haluaa omistaa sen kaikille niille, jotka ovat kysyneet häneltä: ”Siis jaksatko sä oikeesti kirjottaa sitä sun Rapport-päiväkirjaa joka arkipäivä?"
Kello on kymmenen perjantai-iltana. Tulin tunti sitten kotiin koulusta ja huomasin ilokseni, että keittiössäni neljä päivää kypsynyt ananas alkaa olla sopiva syötäväksi. En ole ehtinyt tarkkailla ananaksen kehitystä, koska olen suorittanut tällä viikolla viimeisiä kouluhommia ennen valmistumistani. Olen kirjoittanut käsikirjoituksia ja uutisia, kuvannut videoita ja esiintynyt niillä sekä tutustunut uusiin ihmisiin ja yrittänyt olla heille niin kiltti, että he viitsisivät editoida videot puolestani.
Muilta osin sosiaaliset kanssakäymiseni ovat olleet lähinnä sitä, että olen puhunut FaceTimessa Espanjassa asuvan ystäväni kanssa. Olemme keskustelleet Helsingin kaupungin uudistuneesta ilmeestä, hiusistutuksista, maakilpikonnasta, jonka ystäväni löysi Madridin kadulta ja siitä, kuinka ystäväni oli käynyt yhtenä iltana treffeillä ja siitä, kuinka minä en ollut käynyt.
En ole ehtinyt lukea kaikkia tämän viikon Hesareita. Jos nyt siirrän katsettani vähänkin vasemmalle, näen aurinkotuolissa istuvan Sedu Koskisen tämän päivän Hesarin sivulla B12.
En ole ehtinyt tiskata. Tiskialtaani näyttää siltä, että joku posliini-intoilija olisi saanut KonMari-kohtauksen ja kipannut koko astiakaappinsa sisällön sinne.
