Päiväkirjan 12. sivu
Tässä päiväkirjamerkinnässä Sisko Savonlahti luo katsauksen lähimenneisyyteen, koska tulevaisuuteen katsominen olisi liian stressaavaa.
Sisko Savonlahti
27.9.2017
Istuin eilen kotini lattialla ja puhuin videopuhelua Espanjassa asuvan ystäväni kanssa. (Aiheet: thaimaalainen ruoka ja sen ihanuus, koirat, miksi minulla on aina niin vaikeaa, pitäisikö minun blondata hiukseni, jos blondaisin hiukseni, mitä kaikkea se muuttaisi ja niin edelleen.) Kello oli puoli kahdeksan illalla kun katsoin ikkunasta ulos ja huomasin, että siellä oli säkkipimeää. Puhelimen ruudulta näin, että Madridissa paistoi vielä aurinko.
"Miten siellä voi olla vielä noin valoisaa?" kysyin ystävältäni.
Hän vastasi, että tottakai on, hänhän asuu Madridissa.
Videopuhelun jälkeen mietin, mitä tein viime vuonna samaan aikaan vuodesta ja muistin, että istuin aika paljon silloinkin kotini lattialla ja puhuin videopuheluita Espanjassa asuvan ystäväni kanssa. Sitten mietin sitä, kuinka terapeuttini oli aiemmin päivällä, eilen siis, sanonut minulle:
"Ihminen muuttuu vuodessa. Ei tietenkään kokonaan, mutta jonkun verran."
Sisko Savonlahti
27.9.2017
