Ensimmäinen luku
Ensin terapiassa nousi esiin traumamuisto, jonka mukaan Nooraa oli käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi. Sitten Noora alkoi uskoa, että hänen sisällään oli sivupersoonia, jotka määräsivät hänen elämästään.
Sitten tapahtui vielä jotakin täysin odottamatonta, minkä seurauksena Nooran mielenterveys mureni entisestään ja Nooran koko perhe ajautui kaaokseen.
Nooran tarina saattaa olla yksi uskomattomimmista ja traagisimmista ihmiskohtaloista, joita suomalaisessa terapiamaailmassa on nähty. "Nooran kohtalo on surullinen esimerkki siitä, miten vaikeaa huonovointisia potilaita on suojella terapeuttien puoskaroinnilta ja epäeettiseltä toiminnalta", sanoo tapauksen tunteva oikeuspsykologian tutkija Julia Korkman HUS:ista.
Nooran äiti otti minuun yhteyttä yli vuosi sitten, kun olin julkaissut Helsingin Sanomien verkkosivuilla kolumnin Mitä tapahtuu terapeutin suljettujen ovien takana. Hänet havahdutti kolumnia seurannut keskustelu, jossa Psykologiliiton puheenjohtaja Tuomo Tikkanen totesi, että valemuistojen ongelman täytyy suomalaisessa terapiakentässä olla marginaalinen. Jos se olisi ongelma, se näkyisi Valviraan tulleissa valituksissa, mutta mitään sellaista ei valituksissa näkynyt. Äiti soitti minulle kertoakseen, että hänen perheensä oli joutunut keskelle tällaista valemuistopainajaista. Traagisista tapahtumista oli tuolloin kulunut puoli vuotta, eikä hän silloin kyennyt puhumaan siitä enemmän. Äiti aikoi kuitenkin tehdä valituksen Valviraan.
Valviran päätös tuli viime vuoden joulukuussa. Siinä Valvira tyytyi vain huomauttamaan psykiatria eettisestä rikkeestä. Isä ja äiti olivat pöyristyneitä. Niin oli myös Korkman, jonka tietoon tapaus tuli. Hän ihmettelee, miksi Valvira ei reagoinut asiaan voimakkaammin. Lisäksi hän ihmettelee, miksi Valvira ei ottanut mitään kantaa terapiassa ilmenneisiin väitteisiin persoonan hajoamisesta toisistaan tietämättömiin osiin, jollaisia lääketiede pitää erittäin ongelmallisina.
