Ensimmäinen luku
Ensin terapiassa nousi esiin traumamuisto, jonka mukaan Nooraa oli käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi. Sitten Noora alkoi uskoa, että hänen sisällään oli sivupersoonia, jotka määräsivät hänen elämästään.
Sitten tapahtui vielä jotakin täysin odottamatonta, minkä seurauksena Nooran mielenterveys mureni entisestään ja Nooran koko perhe ajautui kaaokseen.
Nooran tarina saattaa olla yksi uskomattomimmista ja traagisimmista ihmiskohtaloista, joita suomalaisessa terapiamaailmassa on nähty. "Nooran kohtalo on surullinen esimerkki siitä, miten vaikeaa huonovointisia potilaita on suojella terapeuttien puoskaroinnilta ja epäeettiseltä toiminnalta", sanoo tapauksen tunteva oikeuspsykologian tutkija Julia Korkman HUS:ista.
Nooran äiti otti minuun yhteyttä yli vuosi sitten, kun olin julkaissut Helsingin Sanomien verkkosivuilla kolumnin Mitä tapahtuu terapeutin suljettujen ovien takana. Hänet havahdutti kolumnia seurannut keskustelu, jossa Psykologiliiton puheenjohtaja Tuomo Tikkanen totesi, että valemuistojen ongelman täytyy suomalaisessa terapiakentässä olla marginaalinen. Jos se olisi ongelma, se näkyisi Valviraan tulleissa valituksissa, mutta mitään sellaista ei valituksissa näkynyt. Äiti soitti minulle kertoakseen, että hänen perheensä oli joutunut keskelle tällaista valemuistopainajaista. Traagisista tapahtumista oli tuolloin kulunut puoli vuotta, eikä hän silloin kyennyt puhumaan siitä enemmän. Äiti aikoi kuitenkin tehdä valituksen Valviraan.
Valviran päätös tuli viime vuoden joulukuussa. Siinä Valvira tyytyi vain huomauttamaan psykiatria eettisestä rikkeestä. Isä ja äiti olivat pöyristyneitä. Niin oli myös Korkman, jonka tietoon tapaus tuli. Hän ihmettelee, miksi Valvira ei reagoinut asiaan voimakkaammin. Lisäksi hän ihmettelee, miksi Valvira ei ottanut mitään kantaa terapiassa ilmenneisiin väitteisiin persoonan hajoamisesta toisistaan tietämättömiin osiin, jollaisia lääketiede pitää erittäin ongelmallisina.
Valviran päätös sai vanhemmat kertomaan oman puolensa tarinasta. Heidän lisäkseen juttuun on haastateltu Nooran parasta ystävää sekä Nooran läheisiä. Koska tapaus on hyvin yksityinen, tapausta lähemmin tuntevia henkilöitä on varsin vähän.
Vanhemmat kertovat, että Noora oli lapsena muuten tavallinen tyttö, mutta hänen persoonallisuudessaan oli piirre, johon ei voinut olla kiinnittämättä huomiota. Hän halusi olla kaikessa paras. ”Jos hän ei ollut paras, hän harjoitteli, kunnes oli paras”, isä sanoo.
Äidin mukaan Noora pyrki kaikessa täydellisyyteen ja sai uutteran harjoittelunsa ansiosta hurjasti kannustusta. Kun hän aloitti huilunsoiton, hänen opettajansa oli haltioissaan, ja suositteli rinnalle toista puhallinsoitinta. Kun hän ylitti itsensä tässäkin, opettaja ehdotti rinnalle pianoa. Kun hän osoittautui taitavaksi pianistiksi, hänelle suositeltiin jälleen uutta instrumenttia, josta tuli hänelle se instrumentti, jolle hän omistautui täysin. Myös koulussa Noora oli täyden kympin tyttö. Ystävä sanoo, ettei kykene muistamaan koulussa yhtään ainetta, jossa Noora ei olisi ollut paras.
Äiti sanoo, että Nooran perfektionismi huolestutti vanhempia, ja se oli tytölle taakkakin. Mutta muuten kaikki vaikutti olevan hyvin. Noora oli kiltti, avoin, helposti innostuva ja iloinen tyttö. Ehkä aika ja elämänkokemus tasoittaisivat Nooran tarvetta täydellisyyteen.
