Pitäisikö eduskunnan mainostaa?
Demokratia tarvitsee välineitä, joilla neutraali tieto tuotaisiin kansalaisille mahdollisimman helposti, kirjoittaa Simo Raittila.
Simo Raittila
5/8/2017
Pari viikkoa sitten uutisoitiin, kuinka Ellun Kanat -viestintäyritys myi Kelalle reilulla 2000 eurolla ruotsinkielisten esitteiden tuotantotyötä samalla, kun sen toimitusjohtaja Taru Tujunen istui Kelan hallituksessa. No, eipä istu enää. Tujunen luopui Kelan hallituspaikasta, ettei enempiä epäselvyyksiä syntyisi.
Tällaisen kytköksen voisi vitsailla olevan varsinaista ”mahdollisuusviestintää”. Moni, esimerkiksi talousoikeistolaisen Libera-säätiön tutkimusjohtaja Heikki Pursiainen Twitterissä, kyseenalaisti tosin muutakin kuin liian läheiset suhteet. Kysyttiin, miksi Kelan ylipäätään pitäisi palkata mainostoimistoja. Eikö sosiaaliturva käy kaupaksi muutenkin?
Kela itse perustelee toteuttavansa mainoksilla tehokkaasti lakisääteistä velvollisuuttaan tiedottaa tuista ja palveluista. Lisäksi mainonta säästää rahaa, kun kädestä pitämisen ja henkilökohtaisen kohtaamisen sijaan ihmiset oppivat naputtelemaan tietonsa Kelan sähköisiin järjestelmiin omin kätösin.
Viestimisen arvo on siis ymmärretty viranomaisessa, mutta onko se ymmärretty demokratiassa. Esimerkiksi sosiaalinen media meni sekaisin, kun eduskunta päätti taksialan sääntelystä. Kuka äänesti ja mitä, kukaan ei tuntunut tietävän. Kokoomuslainen Verkkouutiset laukoi maailmalle uutisen, jota joutui pian korjaamaan.*
Hallitus ja oppositio kyllä tiedottavat omista saavutuksistaan (sekä toistensa toiminnasta), eivätkä taksiäänestykset ole missään nimessä ainoa mahdollinen esimerkki virheellisestä poliittisesta uutisoinnista. Virheitä sattuu itse kullekin, ja journalistin sääntöihin sitoutuneissa medioissa ne oikaistaan. Kyse on enemmän siitä, että eduskunnan tapahtumien jälkikäteinen tarkastus on tehty liian vaikeaksi. Sitaatteja voidaan irrottaa kontekstistaan ja yleisön pää laittaa pyörälle moninkertaisilla eri päivinä tapahtuvilla äänestyksillä.
Taksiäänestyksessä olisi pitänyt tietää, että itse lain pykälien sisällöstä oli äänestetty jo 7. huhtikuuta. Ilta-Sanomatkin kertoi yleisölle lähinnä lausumia koskevista äänestyksistä 19. huhtikuuta. Lukijaa luulisi kiinnostavan enemmän, kannattiko vai vastustiko oma kansanedustaja itse lakia. Tästä ratkaisevasta JAA-EI-äänestyksestä ei kerrottu.
Eduskunnan työ on meille maallikoille mystistä. Yhteensä näinä kahtena päivänä eduskunnan täysistunto äänesti 31 (28+3) kertaa liikennekaareen liittyen. Näiden äänestysten esitykset ja vastaesitykset eivät ole nähtävissä samalla verkkosivulla itse äänestyksen kanssa. Äänestyksen asetelma esitetään sivusta riippuen esimerkiksi muodossa ”Äänestysasettelu: Lausumaehdotus, mietintö / Katja Taimela 1” tai kuten pöytäkirjassa: ”Arvoisa puhemies! Esitän, että pykälä hyväksytään vastalauseen 1 mukaisena.”
Sekavaa! Kun puolueita lähellä olevat lehdetkään eivät saa tietoja oikein, on se vahva merkki siitä, ettei tietoa ole saatavilla kovin helposti pureskeltavassa muodossa. Pahimmillaan äänestystuloksesta jää elämään monta eri tulosta: se, joka somessa ensin huudettin ja lehdissä kerrottiin, ja sitten heikompana se, joka somessa hukkuu kommenttiketjuihin ja lehdissä kirjattiin hissukseen oikaisuihin.
Demokratia tarvitsee välineitä, joilla neutraali tieto – faktat sellaisina kuin ne ovat – on mahdollisimman pienellä vaivalla kansalaisten ja median käytettävissä ja jaettavissa. Päätöksenteon seuraaminen ei saa olla vain siihen erikoistuvien ammattilaisten etuoikeus.
En tiedä, kannattaako eduskunnan välttämättä mainostaa, enkä mitä se mainostaisi, mutta nettisivunsa sen pitäisi vähintään korjata. Syy on sama kuin Kelan maksetuissa mainoksissa: jotta kansalaiset pystyisivät ottamaan asioita omiin käsiinsä.
Simo Raittila
5/8/2017
Kommentit (0)
Kommenttia ei voi muokata jälkikäteen.
Puheenaiheet
Tilaa maksuton Puheenaiheet-uutiskirjeemme
Haluan tarkkoja näkökulmia, ajattelemaan houkuttelevia juttuja ja tuoreimmat kuulumiset Rapportilta.