Sinulla on tallentamattomia muutoksia

Rapport

Tilaa Rapport

LEMPEITÄ AJATUKSIA

Miten kritisoida fiksusti sortumatta naisvihaan? — Pelkkä naisen esilläolo ei ole peruste kriitikille

Uskaltautuessaan julkiseen tilaan nainen rikkoo ikiaikaisen sukupuolijärjestyksen, missä julkinen tila ja julkinen puhe on kuulunut miehille. Naistenkin puhetta saa kyllä kritisoida, mutta naisviha on eri asia.

Toimittajan kuva

Saara Särmä

6/19/2024

Lukijoiden tuella

Edellisessä tekstissä kirjoitin naisvihasta. Viittasin Emma Pitmanin misogynia-pyramidiin, jonka pohjalla on kaikki seksististen läppien hiljainen hyväksyntä, häirintätilanteisiin puuttumattomuus, naisten kuuntelematta jättäminen, monet pienet ja arkipäiväiset epätasa-arvoiset teot. Pyramidin huipulla puolestaan on seksuaalinen väkivalta ja naissurmat.

Naisviha-käsitteen käyttäminen herättää monenlaisia tunteita lukijoissa, ja erityisesti niissä jotka eivät lue otsikkoa tai somejaon saatetta pidemmälle. Erinäiset alalaidat täyttyivät taas lähinnä asiattomista vastaväitteistä. Jäin pohtimaan, miksi naisvihan olemassaolo on monelle niin vaikeasti hahmotettava asia.
Voisi olla ihan perusteltua käyttää jotain muuta käsitettä naisvihan sijaan, kuten Kyösti Niemelä Särö-lehden kolumnissaan esittää. Niemelä esittää Kate Mannen Down Girl -kirjaan nojaten, että olisi hyvä tehdä eroa seksismin ja misogynian välille. Lisäksi hän argumentoi misogynian olevan naisvihaa parempi käsite, sillä viha-pääte saattaa johtaa harhaan.
Vihan käyttäminen kattokäsitteenä, kun naisia “halveksitaan, häpäistään ja inhotaan, heille ollaan katkeria, kiukkuisia ja kateellisia, heitä pelätään ja heitä kohtaan ollaan ylimielisiä”, vaikeuttaa Niemelän mukaan ilmiön monimuotoisuuden hahmottamista.
Niemelän havainto, että seksismi (puhumattakaan sovinismista) on kadonnut aktiivikäytöstä, nähdäkseni pitää paikkansa. Naisviha on pitkälti korvannut seksismin julkisessa keskustelussa. 
Toisaalta käsitteet ovat aina liikeessä. Patriarkaatti oli feminismin keskeisiä käsitteitä vuosikymmeniä sitten, jossain vaiheessa sen korvasi sukupuolijärjestelmä, kun taas viime vuosina patriarkaatti on tehnyt paluun. 
Sen sijaan esimerkiksi patriarkaattia laajempi ja intersektionaalinen kyriarkaatti (kyriarchy), joka kattaa sukupuolen lisäksi myös muut alistussuhteita tuottavat eronteon kategoriat, ei ole vakiintunut suomalaiseen keskusteluun lainkaan. Eikä sitä ole näkynyt kohta vuosikymmeneen myöskään englanninkielisessä feministisessä keskustelussa.

On aika absurdia kuunnella kritiikkiä feminististen käsitteiden akateemisuuden suhteen. Samoja vaatimuksia ei esitetä esimerkiksi taloustieteen sanastolle, jota päivittäinen julkinen keskustelu on pullollaan.

Feminististä keskustelua syytetään usein liiasta akateemisuudesta. Esimerkiksi intersektionaalisuus on käsite, jota moni kategorisesti kieltäytyy ymmärtämästä, koska se on muka niin vaikea. Totta kai voitaisiin puhua vaikkapa risteävistä eroista tai risteävistä syrjinnän muodoista - ja puhutaankin.
Naisviha-sanan käyttäminen saattaa olla osin vastaus juuri liian akateemisuuden kritiikkiin. Onhan se selkeämmin suomea kun misogynia.
Toisaalta on aina aika absurdia kuunnella kritiikkiä erityisesti feminististen käsitteiden akateemisuuden suhteen. Samoja vaatimuksia kun ei esitetä esimerkiksi taloustieteen sanastolle, jota päivittäinen julkinen keskustelu on pullollaan.
Pitmanin misogynia-pyramidia voisi ylläesitetyn valossa muokata niin, että seksismiä ovat ne pohjarakenteet (seksististen läppien hiljainen hyväksyntä, häirintätilanteisiin puuttumattomuus, naisten kuuntelematta jättäminen, monet pienet ja arkipäiväiset epätasa-arvoiset teot), jotka pitävät pyramidia pystyssä ja naisvihaa on vain pyramidin huippu (seksuaalinen väkivalta ja naissurmat).
 
On syytä muistaa, että kaikki naisiin tai naisten tekemisiin kohdistuva kritiikki ei ole naisvihaa (tai misogyniaa tai seksismiä). Tämä on nähdäkseni enemmän tarkkuutta vaativa asia kun naisvihan käyttäminen kattokäsitteenä. Naisia saa ja pitää kritisoida siinä missä miehiäkin silloin, kun sille on aihetta. Asiallisen kritiikin kääntäminen naisvihaksi liudentaa naisvihan merkitystä ja vaikeuttaa ilmiön havainnointia. 
Ylipäätään, jos jonkun sanomisen sisältö ärsyttää, sitä saa totta kai kritisoida. Kriittinen keskustelu on oppimisen ja ajattelun eteenpäin menemisen edellytys. Läskiksi tai tyhmäksi haukkuminen ei ole kritiikkiä, se on hiljentämisyritys. Samoin kaikenlaiset väkivalta- ja raiskausfantasiat sekä suorat ja epäsuorat uhkailut. 
Moni viestittelijä varmasti purkaa omaa pahaa oloaan toisten haukkumiseen, mutta paljon toimivampiakin keinoja pahan olon taltuttamiseen on olemassa. Esimerkiksi Suomen Mielenterveysseuran nettisivuilta löytyy monenlaisia hyödyllisiä ohjeita omien tunnetaitojen edistämiseen.
Se, että nainen on esillä julkisesti, ei ole peruste kritiikille. Jos pyrkii haukkumalla hiljentämään naiset ja pitämään meidät pois julkisuudesta, se on silkkaa naisvihaa.

Omaa pahaa oloa puretaan monesti toisten haukkumiseen, mutta paljon toimivampiakin keinoja pahan olon taltuttamiseen on.

Jo antiikin ajoista lähtien julkinen tila ja julkinen puhe on kuulunut miehille. Naisen paikka on ollut kotona, yksityisen piirissä. Koko länsimainen ymmärrys kansalaisuudesta on kietoutunut yhteen mieheyden ja julkisen tilan ottamisen kanssa. Historioitsija ja professori Mary Beard kirjoittaa Women and Power - A manifesto -kirjassa, että antiikin aikana naisten äänialan nähtiin uhkaavan sekä miespuhujia, että koko sosiaalista ja poliittista järjestystä.
Syvää ja matalaa ääntä pidettiin rohkeuden ja uskottavuuden mittarina ja yhteiskunnallisena kauhukuvana esitettiin, että miesten äänet yhtäkkiä muuttuisivat korkeiksi. Se olisi ollut pahempaa kuin yksikään rutto.
Uskaltautuessaan julkiseen tilaan nainen rikkoo ikiaikaisen sukupuolijärjestyksen. Erityisesti feministit, jotka pyrkivät purkamaan tätä sukupuolijärjestystä, nähdään tottelemattomina ja siksi rangaistuksen ansaitsevina, kuten tutkija Tuija Saresma Politiikasta -verkkolehteen kirjoittamassaan analyysissa toteaa.
Viha- ja haukkumisviestittelijät pyrkivät osoittamaan näille julkeille ja järjestystä vastaan vikuroiville naisille heidän paikkansa.

Vihaviestittelyn kohteille on kovin tuttua, että heitä itseään syytetään viesteistä. Oma vika, mitäs läksit kommentoimaan julkisesti mitään. Ei pitäisi omalla olemassaolollaan - naisena julkisuudessa - provosoida muita vihaviestittelijöiksi.
Myös hyväntahtoisemmat neuvot ovat usein täysin hyödyttömiä kun ehdotetaan, että pysyisit vaan pois sieltä internetistä. Aika moni mm. työasia jäisi hoitamatta, jos ei koskaan avaisi sähköpostejaan tai muita viestikansioita. 
Radikaaleinta on pitää naisista, kuten edellisessä tekstissä totesin. Kun kritiikin esittää tästä lähtökohdasta käsin, ei naisvihalle kertakaikkiaan ole tilaa.
Kritiikin muotoileminen voi toki olla työläämpää kun pelkkä nimittely ja uhkailu.

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään

Lue juttu loppuun.

Tuen Särmän journalistista työtä. Pääsen heti lukemaan jutun. Jatkossa saan lempeät ajatukset suoraan sähköpostiini ennen muita. Tilaamalla myös mahdollistan juttusarjan jatkumisen.

En halua tukea Saara Särmän työtä. Ohitan maksumuurin, kirjaudun sisään, ja luen tällä kertaa ilmaiseksi.

Lukijoiden tuella

"Pidätkö lukemastasi? Kirjoittaminen on minulle työtä, joten tämä juttusarja voi jatkua maksavien lukijoiden ansiosta.

Lämmin kiitos!"

Saara Särmä

Kommentit

Tilaa Puheenaiheet-uutiskirjeemme

Puheenaiheet uutiskirjeemme tarjoaa sinulle tuoreimmat kuulumiset. Älä jää paitsi!

Rapport — hyviä juttuja. Lukijat, tekijät, aiheet ja rahoittajat kohtaavat uudella tavalla.