Edellisessä tekstissä kirjoitin naisvihasta. Viittasin Emma Pitmanin misogynia-pyramidiin, jonka pohjalla on kaikki seksististen läppien hiljainen hyväksyntä, häirintätilanteisiin puuttumattomuus, naisten kuuntelematta jättäminen, monet pienet ja arkipäiväiset epätasa-arvoiset teot. Pyramidin huipulla puolestaan on seksuaalinen väkivalta ja naissurmat.
Naisviha-käsitteen käyttäminen herättää monenlaisia tunteita lukijoissa, ja erityisesti niissä jotka eivät lue otsikkoa tai somejaon saatetta pidemmälle. Erinäiset alalaidat täyttyivät taas lähinnä asiattomista vastaväitteistä. Jäin pohtimaan, miksi naisvihan olemassaolo on monelle niin vaikeasti hahmotettava asia.
Voisi olla ihan perusteltua käyttää jotain muuta käsitettä naisvihan sijaan, kuten Kyösti Niemelä Särö-lehden kolumnissaan esittää. Niemelä esittää Kate Mannen Down Girl -kirjaan nojaten, että olisi hyvä tehdä eroa seksismin ja misogynian välille. Lisäksi hän argumentoi misogynian olevan naisvihaa parempi käsite, sillä viha-pääte saattaa johtaa harhaan. Vihan käyttäminen kattokäsitteenä, kun naisia “halveksitaan, häpäistään ja inhotaan, heille ollaan katkeria, kiukkuisia ja kateellisia, heitä pelätään ja heitä kohtaan ollaan ylimielisiä”, vaikeuttaa Niemelän mukaan ilmiön monimuotoisuuden hahmottamista.
Niemelän havainto, että seksismi (puhumattakaan sovinismista) on kadonnut aktiivikäytöstä, nähdäkseni pitää paikkansa. Naisviha on pitkälti korvannut seksismin julkisessa keskustelussa.
