Kuntoutuslomia verkkoväkivallan uhreille? — Monet jättäytyvät sivuun yhteiskunnallisesta keskustelusta ja se on kestämätöntä
Saara Särmä
2/28/2024
Marco Bianchetti, Unsplash / Rapport
Lukijoiden tuella
Parissa edellisessä kirjoituksessani olen käsitellyt tutkijoihin kohdistuvaa häirintää ja pilkkaa. Luulin jo keksineeni ikiliikkujan, kun tekstien somejakojen alalaidat täyttyvät juuri sen kaltaisista kommenteista, joita kirjoitukseni käsittelivät.
Mutta maailmasta taitaa loppua rautalanka, jos yritän vääntää uudestaan ja uudestaan aidon kritiikin ja haukkumisen eroa. Mainittakoon nyt vielä, että painonpudotuskehotus ei ole tutkimukseeni eikä edes kolumnitekstin sisältöön mitenkään relevantisti liittyvä kommentti. Ja kritiikkiä se ei ole nähnytkään.
Tutkijoiden, toimittajien, poliitikkojen ja muiden yhteiskunnallisessa keskustelussa aktiivisesti mukana olevien ihmisten kohtaama häirintä on edelleen lähellä sydäntäni, ja minua kiinnostaa mitä sille voitaisiin tehdä.
Maalittamiseen liittyvä lainsäädäntö ja poliisin herkempi puuttuminen verkkoväkivaltaan ovat paljon peräänkuulutettuja rakenteellisia ratkaisuja. Ne eivät kuitenkaan ole edenneet mihinkään. Erilaiset dialogikampanjat, joita erityisesti media suosii, ovat hyviä yrityksiä ratkaista ongelmaa yksilöiden toiminnan ja keskustelukulttuurin muuttamisen tasolla. Ylen Hyvin sanottu ja Helsingin Sanomien Suomi puhuu ovat esimerkkejä tällaisista hankkeista.
Vertaistukiverkostot verkkoväkivallan kohteille toimivat joskus hyvin. Myös vaikkapa yliopistojen häirinnän vastaiset julkilausumat ovat tärkeä viesti yliopistoyhteisön jäsenille ja yliopistojen somehäirintätiimit parhaimmillaan tarjoavat konkreettista apua häirinnän kohteelle. Samoin toimittajat voivat saada apua työyhteisössään ja työantajiltaan.
Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että on olemassa alati kasvava määrä silpputyöläisiä, apurahatutkijoita ja freelancereita, joihin työnantajan työsuojeluvelvoite ei ulotu. Ei välttämättä ole työyhteisöä, jossa voisi kertoa kohtaamastaan häirinnästä.
Journalistin haastattelussa Ylen Sami Koivisto kertoo, että “Yle kehittää jatkuvasti omaa tukijärjestelmäänsä. Siihen kuuluu työturvallisuudesta huolehtiminen, häirintään ja uhkiin varautuminen ja koulutus, työterveyden palvelut ja keskustelutuki.”
Koivisto huomauttaa massiivisen maalituksen olevan terveysriski. Tämän tietävät hyvin myös lukuisat silpputyöläiset, mutta ei meillä ole mahdollisuutta päästä työterveyden palveluiden piiriin tai varaa jäädä sairauslomalle. Mieluummin olisin kuukausipalkalla vakituisissa töissä ja työterveyspalveluiden piirissä häirintäpaskamyrskyn osuessa kohdalle.
Verkkoväkivallan hiljentämisvaikutus koskee kaikkia, mutta erityisen kovaa se osuu työelämässä prekaarissa asemassa oleviin ja yhteiskunnallista aktivismia tekeviin ihmisiin, joille ei ole tarjolla institutionaalista tukea.
Siksi olenkin pohtinut seuraavan kaltaista ratkaisua:
Yliopistot, mediatalot, tutkijoiden ja toimittajien ammattiliitot, apurahoja myöntävät säätiöt ja mahdollisesti joku muukin taho voisivat liittyä yhteen ja perustaa konklaavin, joka koordinoisi tukea verkkoväkivallan uhreille. Joitakin vuosia sitten perustettu Journalistien tukirahasto on erinomainen aloite, mutta laajempaa vaikuttavuutta varten tarvittaisiin nähdäkseni useampien tahojen yhteenliittymä.
Yksi konkreettinen tuki, jota tällainen taho voisi tuottaa, olisi verkkovihan kohteille tarjottavat kuntoutuslomat, jossa olisi saatavilla lääkärin ja psykologin palvelut sekä vertaistukitoimintaa. Kuntoutuslomiahan on nykyäänkin olemassa ja haettavissa, mutta tällainen häirinnän kohteille erikseen räätälöity toiminta olisi iso yhdenvertaisuutta lisäävä askel.
Demokratian ja moniäänisyyden kannalta kestävää ei ole se, että nykyään moni jättäytyy sivuun yhteiskunnallisesta keskustelusta, koska ei jaksa maksaa sen hintaa omalla terveydellään.
Ideaa saa vapaasti hyödyntää. Olen valmis osallistumaan pilottiin.
Jutun asiasanat:
verkkoväkivalta
vihapuhe
demokratia
Saara Särmä
2/28/2024
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Haluatko jatkaa lukemista?
Pääset heti lukemaan tämän ja muut Särmän huippujutut
Tilaajana tuet tekijää — Rapportin tilausmaksuista enemmistö menee aina suoraan tekijöille.
Voit peruuttaa tilauksesi milloin tahansa
Tuen Särmän työtä. Pääsen heti lukemaan jutun. Jatkossa saan lempeät ajatukset suoraan sähköpostiini ennen muita. Tilaamalla myös mahdollistan juttusarjan jatkumisen.
Saara Särmä
