Pihabongaus kokoaa jälleen lintuharrastajat – tuloksena arvokasta tutkimustietoa

Tunnin mittainen bongaushetki kokoaa jopa 25 000 lintuharrastajaa kiikareiden ääreen tammikuun viimeisenä viikonloppuna.

Pi Mäkilä

1/15/2024

Veera, Heidi, Iiro ja Lauri Moilanen Pihabongaamassa. Kuva: Jyrki Mäkelä

Kun aamu valkenee, Helsingin Arabianrannassa asuva Katja Bargum suuntaa läheiselle lintutornille ja kaivaa kiikarit esiin. Jos hyvä tuuri käy, kiikareista voi pian näkyä käpytikka tai jopa hiirihaukka.
Vanhankaupunginlahden lintutornit ovat tulleet Bargumille viime vuosina tutuiksi. Syy juontaa juurensa korona-aikaan. Tuolloin Bargum vietti perheensä kanssa paljon aikaa luonnossa, ja joka-aamuisesta pienestä lenkistä lintutornille tuli mukava oma hetki, jonka äärelle pystyi rauhoittumaan. 
Bargum on koulutukseltaan biologi, ja lintuharrastus oli hänelle tuttua puuhaa jo opiskeluajalta. Moni opiskelukaveri oli innostunut lintubongauksesta, ja tuolloin Bargumkin oli päätynyt katselemaan lintuja ensimmäisiä kertoja. Vuosien mittaan harrastus kuitenkin jäi. Sen kummempaa kipinää ei syttynyt ennen korona-aikaa.
– Innostuin siitä, että lintuja bongatessa aloin tuntea luontoa paremmin. Ja hiljalleen innostus kasvoi, Bargum sanoo.

Nälkä kasvoi syödessä. Bargum liittyi Helsingin Seudun Lintutieteelliseen yhdistykseen Tringaan ja alkoi käydä  opastetuilla linturetkillä. Pian hän osallistui Birdlife Suomen Tunnista 100 lintulajia -haasteeseen, ja ensimmäiseen Pihabongaus-tapahtumaan.
﻿
Pihabongaus on Suomen suosituin luontotapahtuma. Tammikuun viimeisenä viikonloppuna järjestettävään tapahtumaan on viime vuosina osallistunut jopa 25 000 henkilöä. ﻿
Birdlife Suomen järjestämä Pihabongaus-tapahtuma on Suomen suosituin luontotapahtuma. Tammikuun viimeisenä viikonloppuna järjestettyyn tapahtumaan on viime vuosina osallistunut jopa 25 000 henkilöä. Seuraavan kerran tapahtuma järjestetään 27–28. tammikuuta. Myös Bargum on tuolloin mukana. 
– Ensimmäisellä kerralla osallistuin tapahtumaan lasten kanssa. Hengailimme kerrostalomme pihalla ja havainnoimme lintuja kiikareilla. Se oli lapsillekin hauskaa. Tykkään itse siitä tunteesta ja ajatuksesta, että moni ihminen tekee samaa asiaa samaan aikaan, vaikkakin eri paikoissa, Bargum sanoo.
﻿
﻿
Pihabongauksen ideana on käytännössä se, että kukin osallistuja kirjaa tietyn tunnin aikana tekemänsä lintuhavainnot talteen. Havainnot ilmoitetaan BirdLife Suomeen. 
Pihabongauksessa havaitaan vuosittain jopa 800 000 lintuyksilöä noin sadasta lajista. Yleisimmät Pihabongauksessa havaitut lajit ovat talitiainen, sinitiainen ja harakka. Runsaimpien lajien lista vaihtelee kuitenkin vuosittain enemmän. 
Viime vuonna Bargum osallistui tapahtumaan Tringan järjestämällä pisteellä. Paikalla oli useita muitakin lintuharrastajia, joilta pääsi kysymään lisätietoja ja joiden kanssa pääsi päivittämään omaa lintuosaamistaan. 
– Tapahtumaan osallistuminen tällä tavalla lisäsi ymmärrystä siitä, miten kaupunkipihakin voi toimia yllättävän monimuotoisena ympäristönä. Myös muiden asiantuntijuus innosti. Lisäksi oli mukavaa huomata, että monet ohikulkijat pysähtyivät juttelemaan ja innostuivat itsekin kertomaan lintuhavainnoistaan, Bargum muistelee. 
Osallistumisen matala kynnys on Bargumin mukaan tapahtuman rikkaus. 
– Pihabongaukseen on todella helppo osallistua. Käytännössä voi vaan ottaa kiikarit ja mennä ulos. Kun luontoa tarkkailee hetken, puskissa piileskelevät pikkulinnut oppii huomaamaan helpommin, ja taivaallakin liitää koko ajan kaikenlaista porukkaa, Bargum pohtii.

Saman ilmiön tunnistaa helsinkiläinen Jukka Hintikka. Hintikka on harrastanut lintuja käytännössä koko ikänsä. Myös Pihabongaus-tapahtuma on tullut hänelle tutuiksi. Niihin Hintikka on osallistunut vuodesta 2006 saakka, jolloin tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran. 
– Pihabongauksessa viehättää se, että sitä voi tehdä missä vain, vaikka omalla pihalla, mökillä tai lintutornissa – tai periaatteessa jopa ikkunan läpi kotisohvalla istuskellen. Tapahtumaan osallistuessa on osa jotain suurempaa. On eri juttu mennä katsomaan lintuja yksin, kuin tietoisena siitä, että tuhannet muutkin ihmiset havainnoivat lintuja täsmälleen samaan aikaan, Hintikka sanoo.
﻿
On eri juttu mennä katsomaan lintuja yksin, kuin tietoisena siitä, että tuhannet muutkin ihmiset havainnoivat lintuja täsmälleen samaan aikaan﻿
Hintikka huomauttaa, että talvi on muutenkin oivaa aikaa lintuharrastuksen aloittamiseen. Talvella lintujen lajimäärä on Suomessa pieni. Käytännössä parikymmentä tavallisinta lajia opettelemalla pystyy havainnoimaan jo suuren osan talvisin näyttäytyvistä linnuista.  
– Tavallisimmat lintulajit, kuten tiaiset, urpiainen, vihervarpunen ja esimerkiksi viherpeippo kannattaa opetella lintukirjoista ennen Pihabongaus-tapahtumaa. Näin tapahtumasta saa enemmän irti. Ja ulos kannattaa siirtyä, sillä ulkona kiikarit kaulalla lintujen havainnoiminen on huomattavasti helpompaa kuin sisältä käsin, Hintikka sanoo.
Hintikan mukaan runsaimmin lintuja näkee silloin, kun suuntaa tutkimaan niitä ruokintapaikalle. Ruokintapaikalla pääsee näkemään myös sen, miten linnut käyttäytyvät. 
– Viherpeipot voivat yrittää vallata koko ruokinnan, pikkuvarpuset tulevat porukalla ja sinitiainen taas käy varastamassa pienen palan sieltä täältä. Lintujen seuraaminen muuttuu näin hauskaksi. Pihat ja ruokintapaikat ovat muutenkin hyviä havainnointipaikkoja, sillä niissä riittää nähtävää. Talvella voi helposti kävellä tunninkin näkemättä ainuttakaan lintua, mutta ruokintapaikoilla lintuja on yleensä aina, Hintikka vinkkaa.

﻿
Kokeneelle lintuharrastajalle Pihabongaus-tapahtuma ei välttämättä opeta juurikaan uutta. Talvilintujen lajien muutoksen näkeminen on sen sijaan pitkään harrastaneellekin lintujenhavainnoijalle mielenkiintoista seurattavaa. 
Hintikan mukaan muutos on erityisen kiinnostavaa seurattavaa silloin, kun Pihabongaukseen osallistuu vuosien varrella samassa paikassa. 
– Tällöin voi miettiä esimerkiksi sitä, miksi juuri tänä vuonna tapahtumassa näkee niin vähän sinitiaisia, kun edellisvuonna samoja lintuja oli nähtävillä paljon. Osa tällaisista havainnoista on toki sattumaa, mutta osa muutoksista liittyy isompiin trendeihin, kuten ilmastonmuutokseen, Hintikka sanoo.
﻿
Esimerkiksi hömötiainen on kadonnut Helsingistä käytännössä kokonaan. Toisaalta jotkin aiemmin varsin eteläisinä pidetyt lajit, kuten tikli, ovat runsastuneet huomattavasti. 