Pään sekoittajat

Ihmiskunta pelkää että huumeet, viina ja lääkeet sekoittavat ihmisten pään. Tosiassa taitaa olla niin, että ihminen osaa sekoittaa päänsä paljon pahemmin ihan ilman nautintoaineiden myötävaikutusta.

Pasi Sillanpää

8/3/2017

Ihminen alkaa häröillä heti kun hänelle asettaa tavoitteita. Erityisen paljon hän alkaa häröillä, kun häneltä odotetaan hyvää elämää. Se kun tahtoo olla asia, jota lähestytään miljooonista eri suunnista. Köyhän lapsi haluaa nousta köyhyydestä, rakkaudetta elänyt hakee rakkautta, epävarmuutta kokenut hakee turvallisuutta, syrjitty hakee hyväksyntää, rakkautta kokenut haluaa jakaa rakkatta ja vääryyttä kohdannut yrittää oikaista vääryydet.
Ja mikään edellä olevista elämäntien valinnoista ei ole itsenäinen päätös.
Päämme sisään muodostunut unelma hyvästä omasta elämästä on sujuva sekoitus omaa ajattelua ja muiden odotuksia. Valitettavasti nykyihmiselle kohdistuu edelleen isoja ulkoisia paineita siitä, mikä on hyvää elämää. Hän ei päätä elämästään itse.
Sanotaan että hyvä itsetunto suojaa myötäilyltä. Hän joka tuntee itsensä ei sorru häröilyihin, vaan kykenee pitämään oikean tien edessään. Samaan aikaan toisen suunnasta sanotaan, että ihmisen pitää sopeutua ympäristön muutokseen. Ei saa olla liian itsepäinen ja ajaa vain omaa asiaansa, vaan on kuunneltava myös muita. Eli ihmisen pitää valita oma tie, joka kuitenkin on yhteinen.
Ihminen ei saisi tehdä elämässään suuria virheitä. Hän ei saisi varastaa, olla epärehellinen tai tehdä samaa virhettä useampaan kertaan. Silti kadulla voi kuulla, kuinka nuoretkin keskustevat siitä, mitä järkeä on olla jalomielinen, kun siitä ei palkita, mutta epärehellisyydellä voi kerätä itselleen omaa hyvää extraa? Pidämme hyvyyttä tärkeänä, mutta saamme sitä ruhtinaallisemmat palkinnot mitä ahneempia uskallamme olla.
Joku voi sanoa, että pahat teot kostetaan maallisen elämän jälkeen. Ainoa ongelma on se, että kukaan ei tunne  henkilökohtaisseti ketään, joka olisi käynyt kurkkaamassa ja voisi sanoa sen varmaksi. Jos haluaa uskoa siihen, pitää siis olla vain luja usko, vaikka maanpäällisessä elämässä siitä ei kauheasti taputeltaisi.
Elämä ilman päihdyttäviä asioita on monelle niin ristiriitaista, että siitä ei selviä ilman päätä sekoittavia. 
Kun meillä puhutaan alkoholin, huumeiden ja mielialalääkkeiden käytöstä, niin puhutaanko meillä siitä, miksi ihmiset niitä oikeasti käyttävät? 
Maailmassa on vielä muutamia metsästäjä - keräilijäkansoja. Yllättävää kyllä, heillä on vähemmän stressiä kuin länsimaissa asuvilla. Kun heidän stressitasojaan on tutkittu, niin terveelläkin länsimaisella ihmisellä on keskimäärin korkeampi stressitaso kuin metsästäjäkansojen keskuudessa korkeimmatkaan stressitasot. Syistäkin on olemassa näkemyksiä.
Metsästäjäkansojen keskuudessa tasa-arvo on viety paljon pidemmälle kuin me pystymme edes kuvittelemaan. Jos saadaan saalista, se jaetaan kylän kesken tasan, riippumatta siitä, missä asemassa kukin on. Lisäksi jokainen kylän jäsen, vanhukset mukaan lukien, kokee olevansa tärkeä yhteisölle. He ovat suorastaan ylpeitä kuulumisestaan omaan yhteisöönsä.
Parasta alkoholi ja huumepolitiikaa ei ole se, että mietimme miten alkoholin ja huumeiden saatavuutta hallitaan. Parasta alkoholi- ja huumepolitiikkaa on se, että emme odota ihmisiltä liikaa, emme jätä heitä yksin emmekä tuomitse liian herkästi. 
Mitä useampi ihminen kokee olevansa tärkeä omalle yhteisölleen ja läheisilleen, sitä vähemmän meillä kuluu viiniä ja amfetamiiniä. 
On vain niin pahuksen paljon vaikeampaa kehittää ihmisimieltä suvaitsevaksi, auttavaksi ja armolliseksi, kuin säätää lakeja.