Viranomaiset tallovat lehdistönvapautta, jos pystyvät

Toimittajan valemurha Ukrainassa muistuttaa, että viranomaiset hyväksikäyttävät mediaa ja kävelevät lehdistönvapauden yli, kun se vain on mahdollista. Suhtautuminen palestiinalaistoimittajien murhiin osoittaa puolestaan suomalaismedian sokeat pisteet lehdistönvapauden suhteen, kommentoi toimittaja Niko Peltokangas.

Niko Peltokangas

6/15/2018

Venäläisen Novaja Gazetan toimittajan Arkadi Babtšenkon murhalavastus oli kuin vakoilujännäristä ikään. Kun Kiovassa 29. toukokuuta tapahtuneesta murhasta oli uutisoitu laajasti Suomessa asti, Ukrainan turvallisuuspalvelu marssitti Babtšenkon seuraavana päivänä kameroiden eteen ja kertoi lavastaneensa kuoleman paljastaakseen venäläisagenttien salamurhahankkeen.
Venäjä syyttää nyt Ukrainaa propagandasta ja Toimittajat ilman rajoja -järjestö totesi, ettei mikään oikeuta lavastamaan toimittajan murhaa. Järjestön pääsihteeri Christophe Deloire piti totuudella temppuilua valitettavana ja ahdistavana.
Onpa turvallisuuspalvelun selitys totta tai ei, tapaus on tärkeä muistutus viranomaisten ja lehdistönvapauden suhteesta. Valtiolliset toimijat hyväksikäyttävät mediaa ja kävelevät lehdistönvapauden yli siellä, missä se vain on mahdollista.
***
Ukrainan kaltaisessa maassa, jossa media on keskittynyt oligarkkien omistukseen ja puhutaan avoimesti informaatiosodasta, menee läpi uutisten levittäminen toimittajan valekuolemasta. Pohjoismaissa viranomaiset tuskin olisivat uskaltautuneet samanlaiseen operaatioon.
Mutta osataan sitä meilläkin. Viime joulukuussa Suomen poliisi käytti tilaisuuden hyväkseen ja teki kotietsinnän Helsingin Sanomien toimittajan Laura Halmisen kotiin, kun tämä joutui kutsumaan palokunnan tuhotessaan tietokoneen kovalevyä. Poliisi etsi tietoa Halmisen kirjoittaman Viestikoelaitos-jutun lähteistä.
Ratsia toimittajan kotiin on sikäli poikkeuksellinen manööveri, että se vaikutti Suomen sijoitukseen lehdistövapausindeksissä.
Ratsia toimittajan kotiin on sikäli poikkeuksellinen manööveri, että se vaikutti Suomen sijoitukseen 180 maan lehdistövapausindeksissä. Pitkäaikainen ykkönen tippui nyt jo neljänneksi. Ukraina on lehdistönvapaudessa sijalla 101.
***
Suomalaismedia ja -järjestöt ovat ottaneet kiitettävästi kantaa fasismiin luisuvan Unkarin (73.) ja islamistista diktatuuria rakentavan Turkin (157.) hyökkäyksiin sanan- ja lehdistönvapautta vastaan. On kuitenkin kummallista, miten vaisusti kotimainen mediamme on reagoinut palestiinalaistoimittajien ampumiseen Gazan rajalla Israel-Palestiinassa. Mielenosoituksista ja miehitysjoukkojen tarkka-ampujien kuolonuhreista kyllä uutisoidaan, mutta kollegiaalinen suru ei jostain syystä yllä saarretun Gazan toimittajien kohtaloihin.
Ristiriita on ollut räikeä myös sen valossa, kuinka voimakkaasti Suomessa reagoitiin, kun Yleisradion kirjeenvaihtajalta Aishi Zidanilta evättiin pääsy Israelin (87.) pääministerin ja Yhdysvaltain varapresidentin tiedotustilaisuuteen Jerusalemissa. Palestiinalaistaustainen Zidan ei suostunut nöyryyttävään turvatarkastukseen, jossa häntä pyydettiin muun muassa riisumaan rintaliivinsä.
Etniseltä profiloinnilta vaikuttava kohtelu on tuomittavaa ja niin on työtään tekevien toimittajien tappaminenkin. Siihen ei pitäisi vaikuttaa edes tasapuolisuusharhainen suhtautuminen Palestiinan (134.) miehitykseen.
***
Suomessa ei ammuta toimittajia ja toisinajattelijoita, mutta kyllä mekin osallistumme siihen omalla tavallamme. Palautamme Iranista (164.) paenneita kurdeja takaisin maahan, jossa heitä kidutetaan ja tapetaan poliittisen toiminnan vuoksi. Ehdotamme vainoa pakeneville toimittajille, että he voisivat vaihtaa ammattia ja palata kotimaahansa.
Ostamme myös Israelista niin tarkkoja tähtäimiä, että ne ”tekevät huonosta ampujasta hyvän”, kuten everstiluutnantti Matti Honkela niitä kehui. Israelilaiset asekauppiaat mainostavat usein tuotteidensa olevan ”taistelussa testattuja”. Se tarkoittaa muun muassa aseettomien palestiinalaistoimittajien ampumista kuoliaaksi.
Otsikkokuva on kuvakaappaus Toimittaja ilman rajoja -järjestön sivulta.