Oulun rikokset sopivat vaaliaseeksi muillekin kuin rasisteille
Niko Peltokangas
2/1/2019
Oulun muuttuminen seksuaalirikosten symboliksi hämmentää. Avojalakasena oululaisena ja isänä lapsiin kohdistuneet rikokset ovat tulleet normaalia lähemmäs, ja toimittajana olen seurannut kiinnostuneena median edesottamuksia tapausten ympärillä.
Muukalaisvastaisuutta ja pelkoa lietsovat kolumnit ja uutiskulmat ovat vahvistaneet käsitystä siitä, että media kertoo pohjimmiltaan sen, mitä se ajattelee yleisön haluavan kuulla. Toiseksi moni on huomannut, että seksuaalirikosten torjuminen ja rangaistusten oikeudenmukaisuus alkoi kiinnostaa yleisesti vasta, kun tekijät olivat ulkomaalaisia.
Kolmanneksi rikokset ja maahanmuutto ottivat kertaheitolla valtavan tilan eduskuntavaaleja koskevasta mediakeskustelusta. Samalla vasemmistolle vahvat työmarkkinakysymykset ja vastatuulessa oleva sote-uudistus tipahtivat kakkosaiheiksi.
***
Seksuaalirikosten kiihottama keskustelu maahanmuutosta on oivallinen vaaliase ainakin kahdelle ryhmälle. Ensin ovat oikeiston kuri ja järjestys -politiikot, jotka yleensäkin vaativat kovempia rangaistuksia ja kontrollia yhteiskunnan altavastaajille.
Toisen ryhmän muodostavat kaikki ne, jotka toivovat äänestäjien unohtavan hallituspolitiikan, joka on kurittanut pienituloisia, työttömiä, palkansaajia, opiskelijoita ja turvapaikanhakijoita, joitain ryhmiä mainitakseni.
Asetelma on hyvin perinteinen: porvari jakaa tavallisen kansan ryhmiin ja panee ne tappelemaan keskenään. Nyt avautui tilaisuus lyödä kiila valkoisten suomalaisten ja muunväristen täällä asujien väliin.
Jälleen ajankohtaisessa tarinassa porvari nappaa yhtä vaille kaikki pullat pöydältä ja varoittaa työläistä, että vieressä oleva turvapaikanhakija saattaa viedä tämän ainoan pullan.
***
Vasemmistossa tiedetään, ettei sillä ole voitettavaa maahanmuuttokeskustelussa. Ihmisoikeuksia pitää puolustaa, mutta aiheeseen liittyvä viha ja pelko eivät laannu ilman ihmisryhmien välistä arkista vuorovaikutusta ja kunnolla resursoitua kotoutumista.
Radikaalioikeiston tavoite on päinvastainen: turvapaikanhakijoiden ja muiden ulkomaalaisten eristäminen yhteiskunnasta. Vaaliväittelyiden ja median kilpalaulannassa pärjää usein vetoamalla pelkoihin ennemmin kuin järkiperäisiin ratkaisuihin.
Vasemmisto on julkisissa keskusteluissa vahvimmillaan ajaessaan tasa-arvoa, torjuessaan köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Myös ilmastokysymyksissä vasemmiston erottaa muista oikeudenmukaisuuden korostaminen – rikkaiden ja muiden suurimpien päästöjen aiheuttajien on kannettava suurin vastuu päästöjen vähentämisestä. Näitä näkemyksiä puolue korostaa kevään vaalikampanjoissa.
***
Oulun rikoksista alkaneeseen keskusteluun osallistuminen on ollut hankalaa myös siksi, että kukaan tuskin haluaa lisätä rikosten uhrien ja näiden läheisten tuskaa. Vasemmiston kansanedustajien ulostulot uhrien tukemisesta ja esimerkiksi Anna Kontulan kirjoitus rikosten ennaltaehkäisystä olivat tarpeellisia puheenvuoroja, joilla huomio kiinnitettiin itse asiaan rasistisen leimaamisen sijaan.
Tammikuussa netissä levitettiin ”perheen pyynnöstä” väitetyn uhrin kuolinilmoitusta ja kerrottiin hänen surmanneen itsensä. Perässä levisi uhrin isän kommentiksi sanottu teksti, jossa hän tuomitsi ilmoituksen levittämisen ja sen käyttämisen poliittisiin tarkoituksiin.
Kumpaakin julkaisua jakoi moni, jolla ei ollut tietoa niiden todenperäisyydestä. Tilanteeseen sopii hyvin sääntö, jonka mukaan liian sopivasti omaa mielipidettä tukeva huhu on erittäin todennäköisesti valhe.
Niko Peltokangas
2/1/2019