Kolme heikkoa signaalia vihjaavat, että rasismiin suhtaudutaan vakavammin
Niko Peltokangas
5/3/2019
Jos vaihtaa kyynisyyden optimismiin, kolmessa äskettäisessä uutistapahtumassa voi tuntea muutoksen tuulia. Tuiverrus heiluttaa hieman sitä, miten kotimainen mediamme käsittelee ja nimeää rasismia.
Ensin toimittaja Johanna Vehkoo sai kunnianloukkaustuomion oululaista kaupunginvaltuutettua ja tunnettua rasistia koskeneesta yksityisestä nettikirjoituksestaan. Tapauksen älyttömyydestä on jo sanottu kaikki sanomisen arvoinen, mutta minua on ilahduttanut toimittajien ja tiedotusvälineiden suhtautuminen tuomioon. Tuomiota on yleisesti pidetty vääränä ja oikeustajua loukkaavana. Monet ovat olleet valmiita tukemaan kollegaa rahallisesti esimerkiksi ostamalla kirjan. Journalistiliitto teki hienon eleen hankkimalla Ville Rannan taiteileman pilakuvan, jonka tuotto meni Vehkoon käräjöintikulujen kattamiseen.
Tuomio ei niinkään lisännyt arkuutta sanoa selvää rasismia rasismiksi.
Näyttää siltä, että tuomio ei niinkään säikäyttänyt ja lisännyt toimitusten arkuutta sanoa selvää rasismia rasismiksi vaan päinvastoin herkisti tukemaan häirinnän kohteiksi joutuneita. Toivottavasti rohkeus puhua asioista niiden oikeilla nimillä leviää.
***
Toisessa tapauksessa mediasta löytyi rohkeutta nimetä rasismi rasismiksi, kun sosialidemokraattien uutta kansanedustajaa Hussein al-Taeeta kutsuttiin Iltalehden näkökulmakirjoituksessa rasistiksi. Johtopäätös on al-Taeen vanhojen blogikirjoitusten perusteella oikea, mutta hänen blogissaan julkaistu anteeksipyyntö vaikuttaa sekin vilpittömältä.
Moni on toki verrannut tilannetta myös siihen, että "maahanmuuttokriittisiksi" brändäytyneitä, ihmisvihan lietsonnasta tuomittuja ja vastaanottokeskusten polttamisesta haaveilleita kansanedustajia ei ole sen enempää sanottu avoimesti rasisteiksi kuin saatu pyytämään tekojaan anteeksi.
Alussa kielsin kyynisyyden, mutta ironiaa näissä tapauksissa on reilu ripaus. Voi nimittäin kysyä, kuinka paljon kaupunginvaltuutetun ja kansanedustajan rasismin tunnistamisessa ja nimeämisessa auttoi se, että he ovat itse ulkomaalaistaustaisia?
***
Kolmas tapaus ei liity niinkään journalismiin vaikka onkin mielenkiintoista nähdä, onko tapauksella lopulta vaikutuksia siihen. Uutistapahtuma on lisäksi vielä hieman kesken ja saattaa jäädä vain puheeksi, mutta uskon perussuomalaisten istumapaikkaväännön kertovan jotain hyvää yhteiskunnallisesta tilanteesta.
Perussuomalaisten poliittinen sijoittuminen tunnistetaan aiempaa paremmin.
Jo se, että RKP:n aloittama tuolileikki johti keskusteluun äärioikeiston sijainnista istuntosalissa, antaa ymmärtää, että Perussuomalaisten poliittinen sijoittuminen tunnistetaan aiempaa paremmin. Tähän vaikutti varmasti myös viime kaudella tapahtunut hajoaminen. Sininen tulevaisuus ei saanut kannattajia persuista mukaansa, mutta se tarjosi hetkeksi mahdollisuuden vertailla, miltä näyttää avoin rasismi piilotellun rinnalla.
Vasemmiston kannalta uusi istumajärjestys tasoittaisi hieman puntteja laitaoikeiston kanssa. Nyt istumajärjestys viestittää päivittäin, että Vasemmistoliiton politiikka on kauimpana siitä, mitä puolueet keskimäärin haluavat harjoittaa. Äärioikeisto ei välttämättä ole keskikohdasta yhtä kaukana, mutta sen sijoittaminen istuntosalin oikeaan laitaan todennäköisesti oikaisisi talousoikeistolaisen ja konservatiivisen puolueen synnyttämää mielikuvaa paremmin todellisuutta vastaavaan suuntaan.
Niko Peltokangas
5/3/2019