Antti Rinne näytti, miten politiikassa otetaan aloite
Niko Peltokangas
5/7/2018
Kaikki pyrkivät politiikassa vaikuttamaan siihen, mistä puhumaan. Se, joka päättää puheenaiheen, saa paitsi asiaansa eteenpäin myös huomiota itselleen ja muille tavoitteilleen. Muut joutuvat reagoimaan, puolustautumaan ja vastaamaan sekä tekemään entistä enemmän töitä sen eteen, että saisivat omat avauksensa kuuluviin.
Vappuna puheenaiheen määritteli Antti Rinne. Sosialidemokraattien puheenjohtaja aloitti vaalilupausten tekemisen Heinolassa pitämässään vappupuheessa. Ympäripyöreähköjen perumis-, alentamis- ja korjaamislupausten lisäksi Rinne turvautui varmimpaan tapaa saada huomiota ja lupasi yhden euromääräisen korotuksen: 100 euroa kuukaudessa lisää alle 1 400 euron eläkkeisiin, nettona.
Hallituspuolueiden poliitikot riensivät tyrmäämään esityksen, leimaamaan sen vastuuttomaksi ja populistiseksi vaalikannatuksen ostamiseksi sekä esittämään laskelmilla, kuinka kalliiksi se tulisi. (Eläketurvakeskus laski Uudelle Suomelle, että eläkemenot olisivat kasvaneet lähes 1,4 miljardilla eurolla, jos korotus olisi tullut voimaan tämän vuoden alusta. Rinne puolestaan laski menolisäykseksi 700 miljoonaa euroa vuodessa, kun korotus toteutetaan useamman vuoden aikana.) Tämä taas antoi oppositiolle mahdollisuuden vertailla, mitä kaikkia vaalilupauksiaan hallituspuolueet ovat rikkoneet, mihin kaikkeen ne ovat puolitoista miljardia panneet ja kuinka vastuullista hallituksen lainvalmistelu on ollut.
Vuosi ennen vaaleja tehdyt lupaukset voivat olla koepalloja.
Ja yhä mediassa puhutaan demareista ja Antti Rinteestä ja siitä, pystyvätkö he lunastamaan lupauksen tulevassa hallituksessa. Ympyrätalon puoluetoimistolla myhäillään tyytyväisenä, kun SDP ja hallitusvastuu toistuu yhä useammin samassa virkkeessä.
Vaalilupaukset voivat kääntyä esittäjäänsä vastaan, kuten vaikkapa keskustalle ja kokoomukselle kävi koulutuslupausten kanssa. Toisaalta niiden rikkominen ei ole hallituksen menoa haitannut eikä Rinnekään välttämättä joudu pulaan, kun eläkekorotukset muuttuvat torjuntavoitoiksi. Vuosi ennen vaaleja tehdyt lupaukset voivat hyvin olla koepalloja, joilla testataan, mitä vaaliohjelmaan kannattaa lopulta kirjoittaa. Ja ainahan ehdoksi voi asettaa sen, että ensin pitää päästä pääministeriksi.
Rinne ei välttämättä johda julkista puhetta kovin kauan. Vappupuheen vaalilupaus on esimerkki lyhytaikaisesta mediavoitosta, ja pysyvä puheenaiheiden asettaminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Haastattelin äskettäin Kansan Tahtoon Vasemmistoliiton spin doctoria Touko Sipiläistä, jonka mukaan esimerkiksi tila vaihtoehtoiselle puheelle taloudesta on pienentynyt, koska leikkauspolitiikan kannattajat ovat onnistuneet diskurssityössään niin hyvin. Vasemmistopuolueiden pitää hänen mielestään tulla paremmaksi oman kielen luomisessa.
Voi olla, että Rinteen lupaukset saavat seurakseen muitakin kohahduttajia. Se voisi tehdä hyvää poliittiselle mielikuvitukselle, johon ei tällä hetkellä mahdu, että eläkeläisille annettaisiin lisää rahaa, kuten tutkija Antti Ronkainen arvioi Suomen Kuvalehden blogissaan. Jos vihreät vielä kirivät pääministerikisaan mukaan, on kiinnostavaa nähdä, lähtevätkö he lupausten tielle vai jatkavatko identiteettipolitiikan polulla.
Toimittajan omiin sidonnaisuuksiin on linkki esittelysivulla. Antti Rinteen kuva: Jukka-Pekka Flander/SDP (CC BY-ND 2.0)
Niko Peltokangas
5/7/2018