Kun tavoitteena on säästää pitämällä väestö terveenä, päädytään kiistaan siitä, mikä on sairaus. Lääkäri voi halutessaan diagnosoida sairaudeksi minkä tahansa ikävän oireen, kuten kaljuuntumisen tai ylipainon. Siihen nykyinen soterahoitus kannustaa, sillä tehtyjen diagnoosien määrä on yksi kriteeri hyvinvointialueille kerryttää valtion rahaa.
Miksi ihmeessä terveydenhoitokulut sitten vain kasvavat, pohtivat päättäjät ja päättävät keksiä keinon.
Ministeriössä on varmaan huomattu diagnosoitujen sairauksien ja oireyhtymien hämmästyttävä lisääntyminen. Niistä ei pidä päätellä, että suomalaiset ovat ennätyksellisen sairaita ja onnettomia, päinvastoin. Koskaan ei ole katajainen kansa elänyt näin pitkään näin terveenä ja onnellisena kuin nyt. Miksi ihmeessä terveydenhoitokulut sitten vain kasvavat, pohtivat päättäjät ja päättävät keksiä keinon.
Ensimmäinen keino on priorisointi. Sosiaali- ja terveysministeriö kannusti helmikuussa kansalaisia osallistumaan päätöksentekoon vastaamalla kyselyyn, keitä pitäisi hoitaa, kun kaikkia ei voida. Kysely on päättynyt, ja nyt odotamme, ovatko suomalaiset rientäneet listaamaan juoppoja naapureitaan, laiskoja sukulaisiaan ja tupakoivia esihenkilöitään terveydenhoidon ulkopuolelle.
