1990-luvulla opetusministereiden letkassa piipahti ministeri, joka oli huolestunut siitä, että lapset eivät käyneet suihkussa eivätkä tienneet, miten lapsia tehdään. Siispä toimiin. Terveystiedon asemaa alettiin vahvistaa opetuksesta. Sen seurauksena biologian tunnilla sanotaan, että näistä lisääntymisjutuista kerrotaan tarkemmin terveystiedon tunnilla, jossa sanotaan, että näistä lisääntymisjutuista kerrotaan tarkemmin biologian tunnilla.
Terveystiedolle raivattiin lukujärjestyksessä tilaa karsimalla taideaineita. Lapset voivat piirtää kotona tai siellä biologian tunnilla ja ketä nyt laulaminen kiinnostaa. Se oli noro, joka kasvoi puroksi ja lopulta putoukseksi, joka huuhtoi alleen lasten kasvatuksen perustan. Nyt musiikkia on ala-asteella yksi tunti viikossa ja yläasteella turhake on lähinnä valinnainen aine.
Uuden ajattelun mukaan kuka tahansa voi olla musiikin opettaja.
Jo 90-luvulla tuli pienillä paikkakunnilla ongelmia, kun viikkotunnit eivät riittäneet musiikinopettajan virkaan. Näytti siltä, että musiikki katoaa syrjäkyliltä. Hätiin tuli säädös, joka salli sen, että luokanopettaja voi opettaa musiikkia. Opettajien koulutukseen se toi vain yhden muutoksen. Pääsykokeissa ei enää annettu lisäpisteitä musiikkiharrastuksesta, koska uuden ajattelun mukaan kuka tahansa voi olla musiikin opettaja.
