Kun matkustaa junalla Amsterdamista Maastrichtiin, Etelä-Hollantiin ymmärtää hyvin, miksi keinoliha keksittiin täällä. Tiheään asutussa ja rakennetussa maassa ei ole tilaa paisuttaa karjamäärää. Ei ainakaan moninkertaiseksi eikä niin, että eläimillä olisi mahdollisuus laiduntaa koko pitkä kesä tai käyttäytyä muuten lajityypillisesti.



Professori Mark Post tarkastaa lihassolujen kasvuvaiheen mikroskoopin näytöltä laboratoriossaan Maastrichtissa.

"Käytämme 70 prosenttia maatalouden kapasiteetista lihan tuottamiseen. WHO:n ennusteen mukaan vuonna 2050 lihaa syödään 50 prosenttia enemmän kuin nyt. Nykymenetelmillä se ei yksinkertaisesti ole mahdollista", sanoo keinolihan keksijä, Maastrichtin yliopiston fysiologian professori Mark Post. 

Post puhuu lihantuotannosta globaalissa mittakaavassa. Hän työskenteli aiemmin lääketieteen tutkijana ja kehitti ohitusleikkauksissa käytettävien verisuonten laboratoriokasvatusta, mutta aloitti työn keinolihan parissa vuonna 2008. Ruoalla on hänen mukaansa nyt paljon merkittävämpi vaikutus yhteiskuntaan kuin lääketieteen sovelluksilla.

"Kaikki tietävät, että lihantuotannon tehostaminen heikentää eläinten hyvinvointia. Ihmiset vain yrittävät olla ajattelematta sitä. Tiedämme myös, että nautakarjat tuottavat 15–20 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä. Se on paljon. Haluaisimme pienentää noita lukuja."

UUSI ASETUS AVAA MARKKINAT

Alalla kilpaillaan kovaa. Lihaa korvaavia, ilmastoystävällisiä proteiinilähteitä koodataan lukuisten muidenkin tutkijoiden pöydillä. Kun Euroopan unionin uuselintarvikeasetuksen uudistus astuu voimaan 1.1.2018, ruokainnovoijat ovat valmiina. 

Keinoliha, hyönteisproteiini ja muut uutuudet eivät kuitenkaan ilmaannu kauppojen hyllyihin heti vuoden alussa. Tuon päivämäärän jälkeen voi vasta hakea Euroopan komissiolta lupaa markkinoida elintarvikkeita, joita ei ole Euroopassa aiemmin käytetty.

Post ei ole huolissaan keinolihan lupaprosessista. Markkinoilla jo olevien kasvisproteiinien etumatkakaan ei hänen mukaansa ratkaise, mitä tulevaisuudessa syödään.

"Kasvipohjaisten proteiinien kehittäjillä on ollut vuosikymmeniä aikaa tehdä lihan korvaava tuote, mutta ei siellä ole kovin paljon saatu aikaiseksi. Tuotteita ei ole vielä riittävästi, ja pahoin pelkään, että niitä ei tule markkinoille tarpeeksi nopeasti", Post sanoo ja viittaa lihan kulutuksen nopeaan lisääntymiseen etenkin kehittyvissä maissa.

Postin keinoliha kasvatetaan naudan kantasoluista.

"Tämä on ainoa teknologia, jolla voidaan tehdä naudan lihaskudosta. Sitä ihmiset haluavat. Olemme koukussa lihaan."

YÖK, EI KIITOS

Ensimmäinen ajatus, jonka laboratoriossa kasvatettu liha kuluttajassa kuitenkin usein herättää, on kuvotus. Eihän tuollaista voi syödä. Post tietää sen.

Euroopan komissio teki jo vuonna 2005 kyselytutkimuksen, jonka mukaan useassa Euroopan maassa jopa 50 prosenttia kuluttajista oli haluttomia maistamaan keinolihaa. Tutkimuksia on sittemmin tehty lisää, mutta riippuen maasta ja kysymyksenasettelusta, epävarmojen ja ehdottomasti negatiivisten vastausten määrä on useita kymmeniä prosentteja.

"Minä katson noita lukuja ja sanon: wow", Post kuittaa.

"Puolet tai ainakin lähes puolet haluavat käyttää keinolihaa. Aika hyvin tuotteelle, jota ei ole vielä edes olemassa!" Post virnistää ja puhkeaa hyrisevään nauruun.

Post puhuu toimittajille mielellään ja hallitsee oman julkisuuskuvansa. Hän sanoo ettei tavoittele keksinnöllään rikastumista.

"Tavoitteeni ovat ruokaturva ja ympäristönsuojelu. Jos niihin päästään kasviproteiineilla, olen todella tyytyväinen. Mikään ei vain viittaa siihen, että ihmiset ryhtyisivät laajassa mitassa kasvissyöjiksi seuraavan 25 vuoden aikana."

HAMPURILAISESTA ETEENPÄIN

Kun ensimmäinen keinolihahampurilainen esiteltiin Lontoossa 2013, keinoliha oli kuivaa, kallista ja keltaista.

"Tuote ei ollut silloin vielä valmis. Halusimme tuoda sen julkisuuteen osoittaaksemme, että keinolihan kasvatus on mahdollista ja herättääksemme keskustelua lihantuotannon ongelmista. Että sinne on löydyttävä vaihtoehtoja."

Keinolihaa ei siis vielä saa mistään eurooppalaisesta kaupasta, vaan hampurilaisen jälkeenkin työ on jatkunut laboratoriossa. Lihassolujen keltaisuus oli helppo ratkaista. Viljelytilan happipitoisuutta laskettiin, jolloin soluihin kehittyi enemmän punaista myoglobiinia. Lihan kuivakkuus johtui siitä, ettei siinä ollut lainkaan rasvaa. Nyt laboratoriossa kasvatetaan myös rasvasoluja.

Suurimpia kehitysaskeleita on otettu solujen kasvatusliuoksen kehittämisessä. Post halusi päästä eroon kaikesta eläinperäisestä. Hampurilaisen solujen kasvatukseen tarvittiin verta, mutta tutkijat kehittivät synteettisen kasvatusliuoksen, joka korvaa veren. Vain kantasolut tulevat nyt naudasta, ja niiden saamiseksi eläintä ei tarvitse teurastaa.

Post visioi, että kasvatuksessa voidaan hallita myös rasvahappokoostumusta niin, että keinolihasta tulisi yhtä terveellistä kuin kalasta. Kun vielä rasva- ja lihassolut saadaan kasvamaan yhdessä ja kasvusto muodostamaan kolmiulotteisia rakenteita, laboratoriossa valmistuu entrecôte.

"Ei vielä. Mutta pian", Post naurahtaa taas nähdessään kuuntelijansa epäuskoisen ilmeen.

"Tämä menee vähän kristallipalloiluksi, mutta arvelisin että 5–7 vuodessa pystymme tekemään entrecôten. Olisin hyvin pettynyt, jos siihen menisi kymmenen vuotta."

SPIN-OFF-YHTIÖ TUO KEINOLIHAN MYYNTIIN 

Syksyllä 2016 Post perusti oman yhtiönsä Mosa Meatin, jonka tavoite on kasvattaa keinolihaa kaupallisessa mittakaavassa ja myydä sitä, ensin lähinnä ravintoloille. Tavoitteet ja aikataulu ovat vähintäänkin kunnianhimoisia. Tuotanto ajetaan ylös kolmessa ja puolessa vuodessa, ja sen jälkeen lihaa tuotetaan 10 000 kiloa vuodessa.

Post kaavailee, että keinolihan kilohinta on neljän vuoden kuluttua 70 euroa. Hän myöntää, että hinta on yhä korkea, mutta odottaa sen tuotannon laajetessa laskevan. 

Mosa Meat hakee nyt pääasiassa yksityisiä rahoittajia toiminnalleen.

"Tähän saakka keinoliha on ollut akateemista kehittelyä. Perustimme oman yhtiön, koska viime vuoteen mennessä liha- eikä muukaan elintarviketeollisuus osoittanut mitään kiinnostusta. Nyt yhtiöistä otetaan yhteyttä."

Post ei paljasta, minkä yhtiöiden kanssa Mosa Meat neuvottelee. Kyseessä on kuitenkin kaksi suurta eurooppalaista ja yksi amerikkalainen yhtiö. Myös yliopiston laboratorio toimii osittain yksityisen rahoituksen varassa.

"Hampurilaisen kehittäminen ei olisi ollut mahdollista ilman Sergei Brinin, Googlen perustajan rahoitusta. On sääli, etteivät julkiset rahoitusinstrumentit lähde kovin helposti tällaisiin hankkeisiin mukaan", Post sanoo. 

NIMI ON SALAISUUS

Mosa Meatin lähimmät kilpailijat ovat Yhdysvalloissa, jossa keinolihaa markkinoidaan nimellä clean meat. Postin tuote ei ole tulossa markkinoille keinolihana, mutta ei myöskään nimillä in vitro meat tai clean meat.

"Clean meat on vaikea kääntää eri kielille. Kuulostaa siltä kuin joku olisi kuurannut sen jollakin pesuaineella. Lisäksi se vihjaa, että tavallinen liha on likaista eikä meidän tarvitse sellaista viestiä välttämättä korostaa", Post tuumii. 

Mikä keinolihan nimeksi tulee, sitä Post ei suostu vielä paljastamaan. Monista vaihtoehdoista on hänen mukaansa valittu yksi.

"Ai että onko se keinotekoinen sana? No ei ole", Post nauraa.

Sitten keksijä vakavoituu ja painottaa: "Kaikissa puheissani kerron, että me emme tarvitse eläinproteiineja. Tulemme aivan hyvin toimeen kasviproteiineilla. Ongelma ei siis ole se, että tarvitsemme lihaa vaan se, että haluamme sitä."

SYÖDÄKÖ VAI EIKÖ SYÖDÄ? HEVOSETON KÄRRY JA MUITA TARINOITA TEKNOLOGIASTA

Keinolihan keksijä Mark Post on puheissaan vakuuttava ja hauska mies. On myös pakko myöntää, että pienen tutkimusryhmänsä kanssa hän on tehnyt vajaassa kymmenessä vuodessa valtavan määrän työtä. Keinolihan etäisyys tavallisen kuluttajan maailmaan mietityttää kuitenkin sen verran, että asiaa on pohdittava toiseltakin kantilta. Siispä takaisin Amsterdamiin tapaamaan In Vitro Cookbook -keittokirjan tekijää.



Suomen metsästyskulttuuri kiehtoo Koert van Mensvoortia, New Nature Networkin johtajaa. "Muutokset eivät ole koskaan helppoja. Ehkä tulevaisuuden metsästäjä saalistaisi vain hirven soluja. Ei tappaisi eläintä vaan kasvattaisi soluista lihaa bioreaktorissaan. Siten metsästyskin löytäisi uudet muotonsa."

Koert van Mensvoort työskentelee perustamassaan, voittoa tavoittelemattomassa New Nature Network -järjestössä, jota hän kuvailee keskustelun herättäjäksi.

"Kuljemme usein kohti tulevaisuuden teknologioita kuin unissakävelijät, härvelistä toiseen ajattelematta suuntaa. Me yritämme herättää yhteiskunnallista keskustelua ennen kuin uudet teknologiat pulpahtavat elämäämme", van Mensvoort sanoo.

Hän kertoo tarinan ensimmäisistä autoista. Niitä sanottiin hevosettomiksi kärryiksi. Ihmisillä ei ollut aavistustakaan siitä, että kärry muuttaa elämäntavan, aiheuttaa liikenneruuhkia ja tuo mukanaan yhä uusia ja uusia tuotteita.

"Kun ensimmäisen kerran kuulin keinolihasta, tajusin että tämäkin johtaa uusiin tuotteisiin ja tapoihin. Sitten huomasin, että keinolihan parissa työskenteli vain tutkijoita, ei keittiömestareita tai ravintoloitsijoita. Tutkijat yrittivät vain tehdä lihan valmistuksen mahdolliseksi. Päätin, että näitä muita puoliakin pitäisi työstää."

OUTO KEITTOKIRJA HERÄTTÄÄ KATSOMAAN LIHAA

Keinolihalla leikkivä In Vitro Cookbook ilmestyi vuonna 2014. Van Mensvoort tuntee Mark Postin, mutta painottaa, ettei järjestön työ ole markkinointi.

"Minusta me tuomme luovaa energiaa tutkimukseen ja teemme tutkimuksesta siten avoimempaa. Kirjan ei ole tarkoitus ennustaa tulevaisuutta vaan toimia enemmänkin tutkana, kuvata mahdollisia tulevaisuuksia. Ihmiset voivat pohtia, mistä pitävät ja mistä eivät."

Kirjan sivuilta löytyy resepti julkkiskuutioille, jotka on valmistettu kasvattamalla Usain Boltin tai uuden poikabändin lihassoluja. Jos et voi itse tulla kuuluisaksi, voit ainakin syödä julkkislihaa.

Lapsille on tarjolla dodon lihaa. Se lähti van Mensvoortin mukaan ajatuksesta, että lapset pitävät dinosauruksista. Niiden dna:ta ei ole jäljellä, mutta dodon dna:ta voisi saada ravintoloiden käyttöön museoista.

Van Mensvoortin oma suosikki on Pookie-possu, joka asuu kaupunkimaatilalla. Kun kotona on syöty Pookien kantasoluista kasvatettu makkara, possua voidaan käydä rapsuttamassa maatilalla.

"Nämä ovat yksinkertaisia esimerkkejä, jotka saavat meidät näkemään eläimet uudella tavalla. Nyt meillä pidetään toisia eläimiä lemmikkeinä ja toisia ruokatehtaissa. Pookie korjaa tämän asian", van Mensvoort sanoo.

KIINNOSTUS HERÄÄMÄSSÄ 

Keittokirjan ohella järjestö rakensi fiktiivisen ravintolan, näyttelyn, jossa voi tutustua keinoliha-annosten malleihin. Näyttely kiertää yhä Hollantia. Palautetta on tullut, ja kolmessa vuodessa van Mensvoort on huomannut sen muuttuneen.

"Ensin ihmiset eivät pitäneet ajatuksesta lainkaan. Puhuttiin frankenlihasta. Jos haluttiin antaa positiivisempi kuva, puhuttiin viljellystä lihasta. Nyt olen huomannut suhtautumisen muuttuneen. On alkanut kuulua kysymyksiä kuten: Milloin tätä voi maistaa? Tai milloin sitä saa ostaa? Viime vuosina Hollannissa on siis tapahtunut suuri muutos", van Mensvoort toteaa.

Ensimmäiset reaktiot keinolihan luonnottomuudesta ovat myös loiventuneet.

"Moni reagoi ensin sanomalla, että keinoliha on luonnotonta. Meillä kuitenkin syödään lihaa, joka tulee tehdasmaisilta tiloilta, missä eläimet eivät pääse edes ulos. Luonnollisuus ei minusta ole kovin pitävä argumentti. Mutta ruoassa luonnon ja teknologian suhde on kiinnostava, koska se mitä laitamme sisälle omaan kehoomme, on hyvin intiimi asia."

Tulevaisuudessakin voi syödä perinteistä pihviä, van Mensvoort muistuttaa, tai valita uudenlaisen ruokakulttuurin. Koska keinoliha kasvaa säikeinä, siitä voisi vaikka kutoa oman annoksensa. Uuden ei tarvitse jäljitellä vanhaa.

AVOIMEN LÄHDEKOODIN RUOKAA?

Ympäristönsuojelu, terveellisyys, kehittyvät maat, maailman väestö, ruoka. Kuulostaa tutulta. Kuinka todennäköistä on, että keinolihalle käy vähän samalla tavalla kuin kultaiselle riisille, eli keksintöä ei oteta käyttöön maailmanlaajuisesti vaan se jää joidenkin teollistuneiden maiden erikoisuudeksi?

"Riski siihen on hyvin suuri. Ilman muuta", van Mensvoort toteaa.

Post suunnittelee, että Mosa Meat yhtiö ei vain valmista lihaa vaan myy teknologian lisenssejä. Hän visioi, että lihaa tuotettaisiin sekä suurissa biolaitoksissa että pienissä lähiruokareaktoreissa. Van Mensvoort menisi pitemmälle.

"Keinolihateknologiaan pitäisi antaa pääsy kaikille. Ei vain suurille yhtiöille vaan sitä pitäisi voida tuottaa kuten olutta tai juustoja, avoimella teknologialla."

KUVAT: Marjatta Sihvonen

EDITOINTI: Sini Silvan