Rapport

VASTAA RAPPORT-KYSELYYN – VOITA MUSEOKORTTI! >

Neuvostomänniköstä kämmekkäniityille ja sammakkolammille – Viro ennallistaa luontoaan EU-rahalla

Suomessa uutisoidaan ylpeinä luonnonsuojeluun myönnettyjen EU-rahojen määriä. Samaan aikaan Viro rakentaa aktiivisesti alan tutkimusta ja tuo innokkaasti tuloksiaan esille.

Neuvostomänniköstä kämmekkäniityille ja sammakkolammille – Viro ennallistaa luontoaan EU-rahalla
Aurinko porottaa aukean merenrantamaiseman yllä Muhun saarella, Länsi-Virossa. Kuiva maa kasvaa värikkäitä kämmeköitä ja leinikkejä, ilma on sakeana hyönteisistä. Tämä on alvari, Euroopan unionin arvokkaaksi luokittelema laidunniitty. Alvareita esiintyy Euroopassa vain Virossa ja Ruotsin saarten kalkkikivikallioilla. Maakerros on niin ohut, että ne eivät kelpaa oikein muuhun kuin karjan laitumiksi. – Mänty ei kasva Muhussa luontaisesti. 1800-luvulla täällä oli aivan puutonta. Keskellä saarta olevalta kirkolta näki joka kolkkaan. Karja piti alvarit avoimina, katajaa käytettiin polttopuuna, kertoo erikoistutkija Aveliina Helm Tarton yliopistosta.

Erikoistutkija Aveliina Helm Tarton yliopistosta on yllättynyt kasvillisuuden nopeasta toipumisesta Muhun saarella.
Sitten tuli Neuvostoliitto. Liian vähällä käytöllä oleviin alueisiin kiinnitettiin huomiota. Jotakin oli tehtävä, että alvaritkin saataisiin osaksi uutta taloutta, tuottamaan.
– Jotenkin päädyttiin siihen, että tänne istutetaan mäntymetsiä, Helm kertoo. Mäntyä istutettiin pienille aloille jo 1900-luvun alussa. Asukkaat tarvitsivat rakennuspuuta kylien lähelle. 1960-luvulla näpertely sai jäädä, kun neuvostojärjestelmä tehosti asioita. Konevoimalla alvarien maata kasattiin pieniksi harjuiksi, joihin työprikaatilaiset istuttivat puita. Sinne missä kallioperä oli lähes paljasta, räjäytettiin kuoppia, kärrättiin multaa ja taimia. – Olihan se tuomittu epäonnistumaan. Biodiversiteetin pioneeri laski lampaita Helm naurahtaa, kun katson häntä epäuskoisena. Metsänistutusta räjähdysaineilla, tässä kuivan ja karkean maan juuri ja juuri peittämällä, nummimaisella aukealla. Kyllä, eikä periksi annettu. Metsitystä jatkettiin pitkälle 1970-luvulle. – Siinä tehtiin valtava määrä työtä ja pääosin käsin. Noin puolet istutuksista onnistui. Metsitystä yritettiin 50 000 hehtaarille. Sen seurauksena näemme nyt mäntymetsiä lähes 30 000 hehtaarilla joka puolella Viron saaria, Helm viittoilee. Helm puhuu mäntymonokulttuureista. Honteloita, lenkoja puita kasvavista laikuista, joista puiden varjot ovat hävittäneet alkuperäiset alvarien kasvit. Jo neuvostoaikaan kritisoitiin mäntyjen tuomista saarelle väkisin. Yksi toisinajattelijoista oli kasvitieteilijä Liivia Laasimer. Hän puhui ilmiöstä, jonka me tunnemme nimellä biodiversiteetti, luonnon monimuotoisuus. – Laasimeer yritti selittää kuinka arvokasta monimuotoisuus on. Hän teki myös laskelman siitä, paljonko lampaita voidaan kasvattaa säilyttämällä laitumet sen sijaan, että niille istutetaan huonosti kasvavaa metsää. Mutta eihän häntä kukaan kuunnellut, Helm hymähtää.

Ennallistamistyöhön on koulutettu paikallisia yrittäjiä.
EU:n vuoro ahkeroida
Tänäänkin Muhun alvareilla työskennellään kiivaasti, mutta nyt vaivalla istutettu puusto raivataan pois. EU rahoittaa vuoteen 2019 jatkuvaa LIFE to Alvars -hanketta 2,8 miljoonalla ja Viron valtio miljoonalla eurolla. – Puustoa ja pensaikkoa poistetaan samanlaisella koneella, jota käytetään tienvarsien raivaukseen. Yhden henkilön käsityönä hehtaarin raivaus kestäisi kaksi kuukautta. Siksi meidän on pakko käyttää konevoimaa. Väistetään hieman, koneesta lentää risuja ja kiviä, kiirehtii projektipäällikkö Annely Esko. – Ennallistamme nyt 2500 hehtaaria Muhussa, Saarenmaalla, Hiidenmaalla ja kahdella mantereen kohteella, mikä kaksinkertaistaa Viron hoidettujen alvarien pinta-alan, Helm esittelee.
Helm ja Esko ovat ylpeitä hankkeestaan. He vastaavat perusteellisesti kaikkiin kysymyksiin, joita maastoon jalkautunut eurooppalaisten tiedetoimittajien joukko kysyy. Mikä tarkalleen ottaen on se luonnontila, joka tänne halutaan ennallistaa? Aveliina Helm aloittaa kertomalla, ennallistaminen ei tarkoita tutkijalle ihmisen jälkien poistamista, sillä tämä elinympäristö on syntynyt ihmisen ja luonnon yhteistyönä. – Jääkauden jälkeen Euroopan luonto kehittyi ihmisen kanssa. Sitä täysin koskematonta luontoa, johon joskus viitataan, ei ole koskaan ollut. Täällä ihminen niitti ja piti laiduneläimiä, luonto toi sopivaa lajistoa. Jopa metsälajisto sietää ihmisen läsnäoloa. Meillä on vastuu suojella sitä, mitä olemme olleet luomassa. Helm lisää ettei ennallistamisen tarkoitus ole restauroida jotakin tiettyä historiallista maisemaa, koska etenkään saarelaiset eivät pidä siitä ajatuksesta. – Me yritämme palauttaa mahdollisimman hyvät olosuhteet alvarilajeille. Ja ne tarvitsevat avoimen niittypinta-alan kasvattamista.
Paluubuumi

Kommentit (0)

Kommenttia ei voi muokata jälkikäteen.

Viesti:

Nimi:

Puheenaiheet

Tilaa maksuton Puheenaiheet-uutiskirjeemme

Haluan tarkkoja näkökulmia, ajattelemaan houkuttelevia juttuja ja tuoreimmat kuulumiset Rapportilta.

Tietosuojaselosteemme.
Rapport — hyviä juttuja. Lukijat, tekijät, aiheet ja rahoittajat kohtaavat uudella tavalla.