Ai psykologiaako?
Niin kysyy moni tuttava, kun Anna Itkonen kertoo opiskelleensa toksikologiaa. Vaikka elämme kemikaalien viidakossa, tieteenala on monelle melko tuntematon. Niin myös se, mitä toksikologit oikeastaan tekevät.
– Sitten kun he saavat selville, että se olikin toksikologiaa, he sanovat että niin, se onkin sitä myrkkytutkimusta, Itkonen nauraa.
Toksikologialla on kieltämättä hieman eksoottinen klangi. Siitä voi kiittää uutismediaa, tv-viihdettä sekä niiden sekoitusta true crimea, jossa tahtovat puurot ja vellit mennä sen verran sekaisin, ettei lopulta tiedä syökö kiisseliä vai hyytelöä. Mielikuviamme ”myrkkyekspertin” työstä ohjaavat suuret ympäristökatastrofit, valtiojohtoiset myrkytykset ja rikokset.
– Ennen puhuttiin myrkkyopista, mikä kieltämättä tuo mieleen jonkun Agatha Christien tarinan, jossa ihmisiä myrkytetään maalaiskylässä jollakin mystisellä aineella. Tosiasiassa toksikologiaan kuuluvat kemikaalien aiheuttamat terveyshaitat, joista kaikki eivät suinkaan ole henkeä uhkaavia, Itä-Suomen yliopiston toksikologian koulutusohjelman johtaja professori Jaana Rysä kuvailee.
Työn todellisuus on useimmiten jotakin aika tavallista. Kuten nikkeliallergian tutkimista tai lausunnon antamista siitä, miten turvallista vaikkapa jätteeksi luokiteltua kierrätysmateriaalia on käyttää kiertotalouden uusioraaka-aineena.
