VTT:n valheet ja viettelykset
Jani Kaaro
11/2/2016
Lukijoiden tuella
On keväinen aamupäivä, kun ajan professori Matej Oresicin kotiin Espoossa. Olen aiemmin puhuttanut Oresicin yhteistyökumppaneita, ja kaikki ovat antaneet hänestä pitkälti samanlaisen kuvan. Hän on kuulemma ”kuin duracell-pupu, äärimmäisen energinen”, ”tuottaa jatkuvasti uusia ideoita”, ”ehtymätön energiapesä”. Nämä luonnehdinnat eivät kuitenkaan täysin vastaa sitä miestä, jonka tapaan olohuoneessa. On selvää, että enin virta on poissa. Hän näyttää huolestuneelta ja hieman lannistuneelta. ”Viimeiset kolme vuotta ovat olleet todella vaikeita”, hän sanoo.
Oresicin vaikeudet alkoivat vuonna 2013, kun hän sai kuulla, että pari hänen ryhmänsä jäsentä oli kannellut hänestä VTT:n johdolle. Kantelussa nostettiin esiin epäilyjä tieteellisestä vilpistä. Vilppiväitteet selvitettiin VTT:ssä sisäisesti, ja ne todettiin perättömiksi, mutta kantelun tekijät eivät olleet tyytyväisiä. Huhut alkoivat levitä VTT:n ulkopuolelle, ja lopulta juttu vuodettiin Helsingin Sanomiin. HS julkaisi 7. helmikuuta 2016 Sunnuntai-sivuilla laajan artikkelin, jossa vilppisyytteet nostettiin julkisuuteen ja haastateltiin nimettöminä pysyneitä henkilöitä Oresicin entisestä ryhmästä. HS:n artikkelin jälkeen jo kertaalleen selvitetyt vilppiväitteet otettiin uudelleen tutkintaan.
HS:n artikkeli antoi Oresicista kaksijakoisen kuvan. Yhtäältä hän oli maailmanmies, joka liihotteli kansainvälisissä konferensseissa ja onnistui puhumaan tutkimukselleen miljoonia. Toisaalta hän oli myös ”Aurinkokuningas”, jonka työryhmässä vallitsivat pelko ja sisäiset ristiriidat. HS:n mukaan Oresicin epäiltiin valikoivan tutkimustuloksia tavalla, joka ei kestänyt eettistä tarkastelua. Pahinta oli, että pelon vuoksi kukaan ei uskaltanut puuttua ongelmaan. Jos joku yritti kyseenalaistaa Oresicin toimintatapoja, ”Oresic vaiensi hyvinkin uhkaavasti vastakkaiset näkemykset”, HS kirjoitti.
Oresic ei kuitenkaan ole ollut myrskyn silmässä yksin. Hänen avopuolisonsa, professori Tuulia Hyötyläinen, oli mukana samassa VTT:n tiimissä kuin Oresic, ja myös häntä vastaan on esitetty vilppisyyte. Harva tutkija joutuu vilppisyytösten kohteeksi koskaan urallaan, mutta Oresic ja Hyötyläinen ovat joutuneet käymään läpi samat vilppisyytökset kaksi kertaa kahdessa eri tutkimuksessa. Tällä on ollut vakavia seurauksia heidän uralleen. Akateemisessa maailmassa todeksi osoitettu tiedevilppi on varma loppu uralle, mutta pelkkä epäilyskin jättää jälkensä. ”Käytännössä emme saa työpaikkaa Suomesta”, he sanovat.
Olen tutkinut Oresicin tapausta helmikuusta lähtien. Olen ollut aiheesta yhteydessä kymmenkuntaan henkilöön Oresicin entisestä ryhmästä sekä keskustellut asiasta kaikkien Oresicin yhteistyökumppanien kanssa, jotka ovat suostuneet aiheesta puhumaan. Kokonaiskuva, jonka olen saanut, on kovin toisenlainen, kuin mitä suurelle yleisölle esiteltiin HS:n artikkelissa. Oresicin ryhmässä kiehui soppa, jossa oli myrkyllisiä sattumia, ja jossa henkilöön menevät ja tieteelliset syytökset sekoittuvat toisiinsa. Seuraavassa kerron haastattelujen perusteella, mitä mieltä Oresicin ryhmässä työskennelleet ovat Oresicin vastustajien väitteistä, ja miten Oresic ja Hyötyläinen itse ovat tapahtumat kokeneet. Lopulta käsittelen itse vilppisyytöksiä.
I
Oresicin ryhmä VTT:llä oli nimeltään Quantitative Biology and Bioinformatics, eli tuttavallisemmin Qbix. Ryhmän erikoisalana oli metabolomiikka eli tieteenala, jossa etsitään erilaisten sairauksien taustalla vaikuttavia aineenvaihduntatuotteiden muutoksia. Näiden muutosten perusteella koetetaan ymmärtää, millaiset muutokset edeltävät sairauksia ja miten muutokset korreloivat sairauksien etenemisen kanssa. Muutosten havainnoiminen voisi auttaa ennakoimaan sairauksia ennen kuin ne puhkeavat. Oresicin ryhmä oli yksi Suomen Akatemian huippututkimusyksiköitä, eli se edusti suomalaisen tieteen eliittiä.
Qbix-ryhmässä oli parikymmentä ihmistä, ja heidät oli jaettu kahteen osaan. Analyyttisen kemian ryhmä analysoi näytteet. Dataryhmä muutti tulokset numeroiksi, niin että niitä saatettiin käsitellä tilastollisesti.
Lähes kaikki haastateltavat kuvaavat Qbix-ryhmän vuorovaikutuksen suurimmaksi ongelmaksi tapaa, jolla nämä kemistit ja data-analyytikot oli erotettu toisistaan. Vuonna 2011 kemistit ja data-analyytikot nimittäin sijoitettiin eri puolille VTT:n suurta rakennusta. Oresic oli vastustanut jakoa, koska ajatteli sen heikentävän kommunikaatiota ryhmien välillä, mutta päätös tuli ylempää, joten sen kanssa oli vain elettävä. Fyysinen etäisyys ryhmien välillä oli pitkä, ja Oresicin työhuone oli näiden kahden pisteen välissä. VTT:n hierarkiassa Oresic kommunikoi lähinnä tiimien vetäjien kanssa, mutta muutoin kosketus ryhmän työntekijöiden kanssa oli vähäistä. ”Sellaista se oli VTT:ssä”, sanoo Oresic. ”Siellä oli tarkka marssijärjestys sen suhteen, kuka raportoi kenelle ja millaisista asioista.”
On mielenkiintoista, että nämä kaksi ryhmää ovat täysin eri linjoilla Oresiciin kohdistetuista syytöksistä. Kemian ryhmässä kaikki haastatellut sanovat, etteivät he muista Oresicin kanssa ongelmia, joita HS:n artikkelissa kuvattiin. Oresic ei ollut aggressiivinen, ei tukahduttanut kritiikkiä, ja vertaus aurinkokuninkaaseen oli mauton ja paikkansapitämätön. Kaikki kemian puolen haastatelluista sanovat, että HS:n artikkeli antoi Oresicista väärän ja ryhmän mielipiteistä yksipuolisen kuvan. ”Siihen oli haastateltu vain Oresicin vastustajat, tai jos muita oli haastateltu, se ei näkynyt jutussa”, yksi kemisteistä sanoo.
Dataryhmästä saan kuitenkin toisenlaisen kuvan. Kun HS:n artikkelissa todettiin, että ryhmä eli pelon vallassa, kyse on tästä ryhmästä. Se oli pienempi kuin kemian ryhmä ja koostui pääasiassa matemaattisesti lahjakkaista nuorista miehistä. Mutta mihin tämä pelko perustui?
Olen yhteydessä neljään henkilöön dataryhmästä. Kun kysyn heiltä, pitääkö HS:n artikkelissa annettu kuva Oresicista paikkansa, he ovat sitä mieltä, että jutussa nostettiin esiin hyviä asioita. Sitten kysyn, käyttäytyikö Oresic aggressiivisesti heitä kohtaan tai tukahduttiko hän heidän esittämäänsä kritiikkiä. Lisäksi kysyn, näkivätkö he Oresicin käyttäytyvän aggressiivisesti jotakin ryhmän henkilöä kohtaan tai tukahduttavan jonkun ryhmän jäsenen esittämää kritiikkiä?
Ensimmäinen haastateltava muistaa tapauksen, jossa Oresic oli huutanut hänelle. Parin päivän kuluttua hän ottaa minuun yhteyttä ja haluaa vetää sanansa takaisin. Hän sanoo, että kyse on saattanut olla vain kulttuurieroista, ja asian voisi ilmaista myös niin, että Oresic korotti ääntään.
Kolmesta muusta dataryhmän haastateltavasta ei kukaan muista itseensä tai toiseen ryhmän jäseneen kohdistunutta aggressiota tai kritiikin tukahduttamista. Yksi haastateltavista sanoo, että hänen mielestään Oresic oli autoritaarisempi kuin suomalaisprofessorit keskimäärin. Hetken mietittyään hän kuitenkin lisää, että tämä saattoi johtua VTT:n hierarkkisesta järjestelmästä. ”Emme tiedä millainen hän olisi ollut yliopiston vapaammassa ilmapiirissä.”
Saan dataryhmän haastatteluista sen kuvan, että haastateltavat haluavat olla oikeudenmukaisia Oresicia kohtaan. He kritisoivat, mutta kritiikki on melko tavanomaista eikä kerro tyrannimaisesta käytöksestä. Lisäksi kaksi heistä korostaa, että kritiikki koskee yksittäisiä tapauksia, eikä niiden perusteella voi vetää yleisiä johtopäätöksiä.
Haastattelujen perusteella tulee myös selväksi, miten vähäistä kontakti Oresicin ja rivianalyytikkojen kanssa on ollut. Yksi heistä myöntää, että heidän käsityksenä Oresicista ei muodostunut siitä, mitä he itse kokivat tai näkivät, vaan mitä he kuulivat. Mutta mistä nämä kuulopuheet tulivat?
Kemistit sanovat, että heillä on siitä hyvä käsitys. ”Datapuolella oli pari henkilöä, joilla oli jotakin hampaankolossa Oresicia vastaan”, sanoo yksi haastateltavista. Kyseessä ovat samat henkilöt, jotka laittoivat koko prosessin Oresicia vastaan liikkeelle tekemällä tästä kantelun VTT:n johdolle loppuvuodesta 2012. Kemian ryhmän haastateltavat sanovat, että nämä henkilöt levittivät Oresicista kaikenlaisia juttuja. ”Jos datapuolella oli pelon ilmapiiri, se syntyi näistä jutuista”, sanoo haastateltava kemian ryhmästä.
Kemistit korostavat, että Oresicin vastustajien väitteet kritiikin tukahduttamisesta kuulostavat heidän korvissaan todella epäoikeudenmukaisilta. ”Ongelmana oli, että Matej’n vastustajat eivät koskaan esittäneet tutkimusta koskevaa kritiikkiä suoraan Matej’lle, vaan jupisivat aina hänen selkänsä takana. Me tiedämme, koska kuuntelimme sitä jupinaa.” Toinenkin haastateltava sanoo, että kritiikkiä olisi ollut hyvä esittää ryhmäkokouksissa, joissa kaikki olivat paikalla. ”En silti koskaan kuullut datapuolen poikien esittäneen ryhmäkokouksissa mitään tutkimukseen liittyvää kritiikkiä.” Yksi haasteltava sanoo, että selän takana puhuminen oli kaikista pahinta, ja vaikutti koko Qbix-ryhmän mielialaan.
Tässä yhteydessä on syytä käsitellä se ainoa tapaus, jossa Oresicin nähtiin käyttäytyvän aggressiivisesti. Aggressio kohdistui vierailevaan ulkomaiseen jatko-opiskelijaan, joka esitti seminaariesitelmässä törkeitä ja halventavia väitteitä kemian ryhmän tekniikoista ja osaamisesta. Oresic ei ollut ainoa, joka oli raivoissaan. Kaikki kemistit olivat. ”Opiskelija oli ollut meillä vasta kolme kuukautta, ja hän esiintyi kuin tietäisi kaiken”, sanoo yksi kemisteistä. Hyötyläinen koetti korjata asiavirheitä, mutta opiskelija vain jatkoi väitteiden esittämistä. Tällöin Oresic oli suuttunut ja esiintynyt vihamielisesti koko seminaariyleisön nähden. Oresicin esimies käsitteli asian ja totesi jatko-opiskelijan olleen niin asiaton, että suuttumus oli ymmärrettävää. ”Voi olla, että tästä yhdestä episodista jäi elämään sellainen käsitys, että Matej on aggressiivinen”, sanoo yksi data-analyytikoista. Toinen dataryhmän haastateltava muistaa, että tätä episodia käytettiin yksityisissä keskusteluissa Oresicia vastaan. ”Annettiin ymmärtää, että eihän Oresicille uskalla mitään kritiikkiä esittää.”
Kemistit korostavat, että Oresic oli heidän mielestään melko tavallinen professori. Hänellä oli hyvät puolensa ja huonot puolensa, hyvät päivänsä ja huonot päivänsä. ”Jos kenen tahansa professorin käyttäytyminen usean vuoden ajalta otettaisiin samanlaisen suurennuslasin alle kuin mihin Matej on joutunut, aina löytyisi ihmisiä, jotka ovat loukkaantuneet jostakin tai joiden kanssa yhteistyö ei ole toiminut”, sanoo yksi kemisteistä. ”Matej'n kohdalla niitä löytyy myös, mutta en ole tietoinen mistään sellaisesta, mikä ei mahtuisi normaalin rajoihin.”
Yhteistyökumppani VTT:n ulkopuolelta korostaa, että riidat ryhmien sisällä eivät ole tieteen maailmassa poikkeuksellisia. ”Riitaisa ryhmä on kuitenkin yksi asia ja tieteellinen vilppi on toinen asia. Tässä tapauksessa nämä kaksi sekoittuvat koko ajan toisiinsa.”
II
Tuulia Hyötyläinen palkattiin Qbix-ryhmän kemistien tiimipäälliköksi toukokuussa 2009. Hän oli uusi VTT:llä, mutta sanoo huomanneensa nopeasti, että Qbix-ryhmän tutkimusprofessori herätti ihmisissä kaikenlaisia reaktioita. ”Esimiestasolla oli ihmisiä, jotka eivät pitäneet Matej’sta.” Hän sanoo kuulleensa jo tuolloin epämääräisiä huhuja tiedevilpistä. ”Kun huomasin, että muut suhtautuivat niihin vain pahoina puheina, lakkasin kiinnittämästä niihin huomiota.”
Hyötyläinen tuli toimeen Oresicin kanssa, mutta hän ei vielä tuolloin tiennyt, että se veisi hänet törmäyskurssille tiettyjen ihmisten kanssa. Seuraavana vuonna tämä alkoi olla ilmeistä. ”Meillä alkoi olla ihan hirveitä kokouksia. Matej’ta väitettiin psykopaatiksi. Minulle sanottiin, että minuun ei enää voi luottaa, koska puhun Matej’n kanssa.” Syytösten esittäjä oli yksi Oresicin vastustajista.
Seuraavana vuonna tilanne meni vielä kimurantimmaksi. Oresic ja Hyötyläinen rakastuivat ja muuttivat yhteen. Kun suhde oli tosiasia, he kertoivat siitä esimiehilleen. VTT:ssä työpaikkaromansseja ei hyväksytä esimiehen ja alaisen välillä. Jos tällainen tilanne syntyy, toinen osapuoli siirretään tehtävään, jossa esimiehen ja alaisen suhdetta ei enää ole. Oresic ei kuitenkaan virallisesti ollut Hyötyläisen esimies, joten he saivat jatkaa samassa ryhmässä.
Monet kemian ryhmän haastateltavista sanovat, että tämä oli ratkaiseva hetki, jolloin asiat alkoivat mennä huonompaan suuntaan. ”Ei niin, että Matej ja Tuulia olisivat tehneet mitään väärää, mutta etenkin datapuolella heidän suhdettaan katsottiin todella vinoon”, sanoo yksi kemisteistä. Hyötyläinen sanoo, että esimiesten suhtautuminen häneen muuttui negatiivisemmaksi sen jälkeen, kun he julkistivat suhteensa.
Juoruilu, dataryhmässä koettu epäluottamus Oresicia kohtaan, ja suhde, jota monet eivät hyväksyneet, olivat jo sinänsä vaikea yhdistelmä. Syksyllä 2012 tapahtui kuitenkin jotakin, jossa kaikki nämä asiat yhdistyivät Oresicia ja Hyötyläistä vastaan. Nämä tapahtumat alkoivat, kun data-analyytikot huomasivat, että tuloksissa oli outoja epäjohdonmukaisuuksia. He toivat tiedon tästä kemisteille ja sanoivat epäilevänsä, että ongelma on kemian puolella. Kemistit vahvistivat, että dataryhmän väitteet pitivät paikkansa. ”Meillä oli järjestelmällisesti esiintyvä virhe”, sanoo Oresic.
Ongelmat laboratorio- ja laskentatyössä eivät ole harvinaisia, ja siksi laboratorioissa valvotaan säännöllisesti laatua. Ongelmien syyn löytäminen voi kuitenkin olla vaikeaa, ja tässä tapauksessa siitä äityi nokkapokka kemistien ja data-analyytikkojen välille. Kemistit eivät löytänyt vikaa omalta puoleltaan, joten pallo palautui dataryhmään. Data-analyytikot ottivat tämän epäluottamuslauseena. Yhden kemistin mukaan dataryhmässä vitkasteltiin ongelman etsimisessä, koska uskoivat ongelman olevan kemisteillä, minkä vuoksi ongelma pitkittyi. ”Silloin asiat alkoivat muuttua todella henkilökohtaiseksi”, todistavat useat haastateltavat.
Oresicille ja Hyötyläiselle tämä oli vahingollista usealla tavalla. Vuonna 2012 kemian ryhmässä oli tapahtunut henkilövaihdoksia, ja Hyötyläiseltä kului runsaasti työaikaa uusien ihmisten perehdyttämiseen. Tämä oli poissa projektien hoitamiselta, ja Hyötyläisen työtaakka alkoi kasvaa ylivoimaiseksi. Tähän tuli päälle nyt virheen etsiminen, joka teetti valtavasti lisätyötä molemmissa ryhmissä. Näytesarjoja oli prosessoitava järjestelmästä läpi yhä uudestaan, jotta nähtäisiin, oliko ongelma poistunut uusien korjausyritysten jälkeen. Kaikki näytteet, jotka oli prosessoitu ongelman ollessa päällä, piti käsitellä uudelleen. Hyötyläinen uupui ja yritti saada apua esimiehiltään, mutta ei omien sanojensa mukaan sitä saanut.
Dataryhmässä taas oltiin käärmeissään siitä, että ongelmasta syytettiin heitä. Tilannetta pahensi nyt se, että Oresic ja Hyötyläinen olivat pariskunta. Dataryhmässä jotkut ajattelivat, että Oresic ja Hyötyläinen tukisivat toisiaan, eivätkä kuuntelisi data-analyytikkojen näkemyksiä. Ryhmässä alkoi kehittyä näkemys, jonka mukaan Oresic ei ota ongelmia vakavasti, vaan syyttää niistä heitä. Ryhmässä oli riita, mutta tuo riita käytiin pääasiassa Oresicin ja Hyötyläisen selän takana. Ongelma löytyi lopulta maaliskuussa 2013, dataryhmän tietokoneelta. Kyse oli päivityksen yhteydessä tietokoneohjelmaan tulleesta bugista.
Koko sen ajan, kun Qbix-ryhmä jäljitti virhettä, Oresicin ja Hyötyläisen selän takana tehtiin siirtoja, joilla tulisi olemaan valtava vaikutus heidän elämäänsä. Oresicin vastustajat olivat saaneet valmiiksi kantelunsa ja toimittaneet sen VTT:n johdolle. VTT:n ensireaktio osoittaa, ettei johto pitänyt valituksessa esitettyjä väitteitä tiedevilpistä uskottavina. He näkivät ongelman ensisijaisesti työilmapiirissä.
VTT reagoi kanteluun tammikuussa 2013. Silloin Oresic, Hyötyläinen ja koko ryhmä saivat esimiehiltään kutsun kokoukseen. ”Meille kerrottiin, että työmme laatu on laskenut”, sanoo Hyötyläinen. ”Kun pyysimme perusteita tälle väitteelle, meille ei vastattu mitään.” Paikalla olleet haastateltavat kemistit vahvistavat, ettei perusteluja annettu.
Oresicin ja Hyötyläisen annettiin ymmärtää, että työn laatu oli heikentynyt, koska työilmapiirissä oli ongelmia. VTT halusi palkata ulkopuolisen konsultin selvittämään ongelmia. Lisäksi Oresic ja tiimipäälliköt velvoitettiin laatimaan raportti siitä, miten työilmapiiriä voitaisiin kohentaa.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Lue juttu loppuun
Valitse itse ohitatko maksumuurin vai tuetko toimittajan työtä
Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Saat oivaltavat tiedekolumnit sähköpostiisi ennen muita
Päätät tilausmaksusi itse, alk. vain 3,90 € / kk
Mahdollistat tiedekolumnien jatkumisen
Tuet Jani Kaaron journalistista työtä
Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Et saa tiedekolumneja sähköpostiisi ennen muita
Et tue Jani Kaaron journalistista työtä
Et mahdollista tiedekolumnien jatkumista
Ohitat maksumuurin ja kirjaudut sisään ilmaiskäyttäjänä
Lukijoiden tuella
"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.
Kiitos sinulle!"
Jani Kaaro
