Jani Kaaro | VTT:n valheet ja viettelykset

VTT:n valheet ja viettelykset

Nyt puhuu tiedevilpistä syytetty VTT:n entinen professori.

Jani Kaaro

11/2/2016

Lukijoiden tuella

On keväinen aamupäivä, kun ajan professori Matej Oresicin kotiin Espoossa. Olen aiemmin puhuttanut Oresicin yhteistyökumppaneita, ja kaikki ovat antaneet hänestä pitkälti samanlaisen kuvan. Hän on kuulemma ”kuin duracell-pupu, äärimmäisen energinen”, ”tuottaa jatkuvasti uusia ideoita”, ”ehtymätön energiapesä”. Nämä luonnehdinnat eivät kuitenkaan täysin vastaa sitä miestä, jonka tapaan olohuoneessa. On selvää, että enin virta on poissa. Hän näyttää huolestuneelta ja hieman lannistuneelta. ”Viimeiset kolme vuotta ovat olleet todella vaikeita”, hän sanoo. 

Oresicin vaikeudet alkoivat vuonna 2013, kun hän sai kuulla, että pari hänen ryhmänsä jäsentä oli kannellut hänestä VTT:n johdolle. Kantelussa nostettiin esiin epäilyjä tieteellisestä vilpistä. Vilppiväitteet selvitettiin VTT:ssä sisäisesti, ja ne todettiin perättömiksi, mutta kantelun tekijät eivät olleet tyytyväisiä. Huhut alkoivat levitä VTT:n ulkopuolelle, ja lopulta juttu vuodettiin Helsingin Sanomiin. HS julkaisi 7. helmikuuta 2016 Sunnuntai-sivuilla laajan artikkelin, jossa vilppisyytteet nostettiin julkisuuteen ja haastateltiin nimettöminä pysyneitä henkilöitä Oresicin entisestä ryhmästä. HS:n artikkelin jälkeen jo kertaalleen selvitetyt vilppiväitteet otettiin uudelleen tutkintaan.

HS:n artikkeli antoi Oresicista kaksijakoisen kuvan. Yhtäältä hän oli maailmanmies, joka liihotteli kansainvälisissä konferensseissa ja onnistui puhumaan tutkimukselleen miljoonia. Toisaalta hän oli myös ”Aurinkokuningas”, jonka työryhmässä vallitsivat pelko ja sisäiset ristiriidat. HS:n mukaan Oresicin epäiltiin valikoivan tutkimustuloksia tavalla, joka ei kestänyt eettistä tarkastelua. Pahinta oli, että pelon vuoksi kukaan ei uskaltanut puuttua ongelmaan. Jos joku yritti kyseenalaistaa Oresicin toimintatapoja, ”Oresic vaiensi hyvinkin uhkaavasti vastakkaiset näkemykset”, HS kirjoitti.

Oresic ei kuitenkaan ole ollut myrskyn silmässä yksin. Hänen avopuolisonsa, professori Tuulia Hyötyläinen, oli mukana samassa VTT:n tiimissä kuin Oresic, ja myös häntä vastaan on esitetty vilppisyyte.  Harva tutkija joutuu vilppisyytösten kohteeksi koskaan urallaan, mutta Oresic ja Hyötyläinen ovat joutuneet käymään läpi samat vilppisyytökset kaksi kertaa kahdessa eri tutkimuksessa. Tällä on ollut vakavia seurauksia heidän uralleen. Akateemisessa maailmassa todeksi osoitettu tiedevilppi on varma loppu uralle, mutta pelkkä epäilyskin jättää jälkensä. ”Käytännössä emme saa työpaikkaa Suomesta”, he sanovat.

Olen tutkinut Oresicin tapausta helmikuusta lähtien. Olen ollut aiheesta yhteydessä kymmenkuntaan henkilöön Oresicin entisestä ryhmästä sekä keskustellut asiasta kaikkien Oresicin yhteistyökumppanien kanssa, jotka ovat suostuneet aiheesta puhumaan. Kokonaiskuva, jonka olen saanut, on kovin toisenlainen, kuin mitä suurelle yleisölle esiteltiin HS:n artikkelissa. Oresicin ryhmässä kiehui soppa, jossa oli myrkyllisiä sattumia, ja jossa henkilöön menevät ja tieteelliset syytökset sekoittuvat toisiinsa. Seuraavassa kerron haastattelujen perusteella, mitä mieltä Oresicin ryhmässä työskennelleet ovat Oresicin vastustajien väitteistä, ja miten Oresic ja Hyötyläinen itse ovat tapahtumat kokeneet. Lopulta käsittelen itse vilppisyytöksiä.
I
Oresicin ryhmä VTT:llä oli nimeltään Quantitative Biology and Bioinformatics, eli tuttavallisemmin Qbix. Ryhmän erikoisalana oli metabolomiikka eli tieteenala, jossa etsitään erilaisten sairauksien taustalla vaikuttavia aineenvaihduntatuotteiden muutoksia. Näiden muutosten perusteella koetetaan ymmärtää, millaiset muutokset edeltävät sairauksia ja miten muutokset korreloivat sairauksien etenemisen kanssa. Muutosten havainnoiminen voisi auttaa ennakoimaan sairauksia ennen kuin ne puhkeavat. Oresicin ryhmä oli yksi Suomen Akatemian huippututkimusyksiköitä, eli se edusti suomalaisen tieteen eliittiä.
Qbix-ryhmässä oli parikymmentä ihmistä, ja heidät oli jaettu kahteen osaan. Analyyttisen kemian ryhmä analysoi näytteet. Dataryhmä muutti tulokset numeroiksi, niin että niitä saatettiin käsitellä tilastollisesti.

Lähes kaikki haastateltavat  kuvaavat Qbix-ryhmän vuorovaikutuksen suurimmaksi ongelmaksi tapaa, jolla nämä kemistit ja data-analyytikot oli erotettu toisistaan. Vuonna 2011 kemistit ja data-analyytikot nimittäin sijoitettiin eri puolille VTT:n suurta rakennusta. Oresic oli vastustanut jakoa, koska ajatteli sen heikentävän kommunikaatiota ryhmien välillä, mutta päätös tuli ylempää, joten sen kanssa oli vain elettävä. Fyysinen etäisyys ryhmien välillä oli pitkä, ja Oresicin työhuone oli näiden kahden pisteen välissä.  VTT:n hierarkiassa Oresic kommunikoi lähinnä tiimien vetäjien kanssa, mutta muutoin kosketus ryhmän työntekijöiden kanssa oli vähäistä. ”Sellaista se oli VTT:ssä”, sanoo Oresic. ”Siellä oli tarkka marssijärjestys sen suhteen, kuka raportoi kenelle ja millaisista asioista.”
On mielenkiintoista, että nämä kaksi ryhmää ovat täysin eri linjoilla Oresiciin kohdistetuista syytöksistä. Kemian ryhmässä kaikki haastatellut sanovat, etteivät he muista Oresicin kanssa ongelmia, joita HS:n artikkelissa kuvattiin. Oresic ei ollut aggressiivinen, ei tukahduttanut kritiikkiä, ja vertaus aurinkokuninkaaseen oli mauton ja paikkansapitämätön. Kaikki kemian puolen haastatelluista sanovat, että HS:n artikkeli antoi Oresicista väärän ja ryhmän mielipiteistä yksipuolisen kuvan. ”Siihen oli haastateltu vain Oresicin vastustajat, tai jos muita oli haastateltu, se ei näkynyt jutussa”, yksi kemisteistä sanoo.

Dataryhmästä saan kuitenkin toisenlaisen kuvan. Kun HS:n artikkelissa todettiin, että ryhmä eli pelon vallassa, kyse on tästä ryhmästä. Se oli pienempi kuin kemian ryhmä ja koostui pääasiassa matemaattisesti lahjakkaista nuorista miehistä. Mutta mihin tämä pelko perustui?

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään

Lue juttu loppuun

Valitse itse ohitatko maksumuurin vai tuetko toimittajan työtä

Hyväksyn tietosuojaselosteen ja käyttöehdot

Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Saat oivaltavat tiedekolumnit sähköpostiisi ennen muita
Päätät tilausmaksusi itse, alk. vain 3,90 € / kk
Mahdollistat tiedekolumnien jatkumisen
Tuet Jani Kaaron journalistista työtä

Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Et saa tiedekolumneja sähköpostiisi ennen muita
Et tue Jani Kaaron journalistista työtä
Et mahdollista tiedekolumnien jatkumista
Ohitat maksumuurin ja kirjaudut sisään ilmaiskäyttäjänä

Lukijoiden tuella

"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.

Kiitos sinulle!"

Jani Kaaro