Vauvoja tehdään seksillä ja ihmiset ymmärtävät sen – lapsesta on tullut sijoitus
Jani Kaaro
10/14/2023
Kuva: Ryan al Bishri / Kuvanmuokkaus: Rapport
Lukijoiden tuella
Suomessa puhutaan nyt lisääntymisestä kenties enemmän kuin koskaan. Syntyvyys laskee rajusti, väestö ikääntyy ja kestävyysvaje kasvaa. Maahanmuuton lisääminen alhaista syntyvyyttä kompensoimaan on kuitenkin ongelma perussuomalaisille, ja niinpä perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra on peräänkuuluttanut aktiivisempaa keskustelua perhepolitiikasta. Miten suomalaiset saataisiin lisääntymään?
Syitä alhaiseen syntyvyyteen on selvitetty uutterasti. Monet jäävät vapaaehtoisesti lapsettomiksi, moni lykkää lastentekoa niin myöhäiseksi, että lapsiluku jää väkisinkin vähäiseksi ja onpa yhdeksi syyksi esitetty synnytyspelkoakin. Kaikki nämä selitykset kertonevat alhaisen syntyvyyden syistä jotakin, mutta näiden takana on eräs vielä suurempi kysymys, jota harvoin tulemme ajatelleeksi. Se on, miten ylipäänsä voimme olla näin ronkeleita lisääntymään?
Miten, todellakin, sillä linnut lentävät tuhansia kilometrejä etelästä pohjoiseen ainoana tarkoituksenaan tehdä linnunpoikasia. Hirvi mylvii kiimassa lokakuisessa metsässä, surviaissäsket parveilevat vesien yllä suurina savupatsaina ja lahnat kerääntyvät mataliin vesiin kuolemaa uhmaten – vain siksi, että ne pääsisivät lisääntymään.
Mihin tahansa katsot eläin- tai kasvikunnassa, kaikkien pyrkimys on vain lisääntyä. Mutta ihminen on toista maata. Jos meillä olisi eläimen lisääntymisvaisto, emmekö ajattelisi, että ei ole sen parempaa aikaa lisääntyä kuin tässä ja nyt. Elämme rikkaassa maassa. Kaupat ovat täynnä ruokaa. Voimme tankata itsemme täyteen proteiinia ja hiilihydraatteja, joten emme koskaan ole olleet näin tikissä lisääntymään.
Jos elämän tarkoitus on, – kuten biologit ovat aina väittäneet – levittää geenejämme uusiin sukupolviin, miksi emme tee niin? Miksi toimimme kuin geenien levittäminen olisi meille täysin toissijaista? Onnistuu jos onnistuu; tapahtuu jos tapahtuu; herran haltuun.
Tämä on suuri mysteeri, johon Rhode Islandin yliopiston antropologi, Holly Dunsworth, on hiljattain antanut mielenkiintoisen vastauksen. Jos Dunsworth osuu oikeaan, siinä tapauksessa millään poliittisilla mänöövereillä ei juurikaan ole mahdollisuuksia puuttua tilanteeseen.
Dunsworthin vastaus on yksinkertainen. Eläimet eivät tiedä, että poikaset syntyvät seksillä. Ihminen tietää. Ja tämä tieto muuttaa kaiken. Koska eläimet eivät tiedä, että seksi tuottaa poikasia, ne vain seuraavat tunnetilojaan niin seksissä kuin poikasten kasvatuksessa. Seksissä vallitseva tunnetila on seksuaalinen kiihtymys, poikasten kasvatuksessa kiintymys. Ihmisen tieto seksistä ei kuitenkaan koske vain sitä, että seksi tässä ja nyt tietää lasta yhdeksän kuukauden päästä, vaan myös sitä, että seksi menneisyydessä ja seksi tulevaisuudessa liittää sukupolvet yhteen samaan sukuun. Koska seksillä on seurauksensa, siitä tulee jotakin, jota on ajateltava ja lähestyttävä seuraukset tiedostaen.
Niinpä seksi ei ole ihmiselle yhtä simppeliä kuin eläimille.
Filosofisesti ottaen on tietenkin mahdotonta sanoa, tietävätkö eläimet, että poikaset syntyvät seksillä. Mutta seksistä synnytykseen kestää simpanssilla 240 päivää, leijonalla 108 päivää ja kissallakin yli 60 päivää? Miten ne vetävät yhtäläisyysmerkin yhtenä hetkenä tapahtuvan seksin ja viikkoja myöhemmin tapahtuvan poikasten syntymän välille? Luultavasti ei mitenkään. Dunsworthin argumentti onkin, että vaikka meidän silmissämme eläimet käyttäytyvät aivan kuin ne tietäisivät, että poikaset syntyvät seksillä, se johtuu vain siitä, että me itse tiedämme poikasten syntyvän seksillä. Ei ole mitään todisteita siitä, että eläimet tietäisivät saman.
Eräs tilanne, jossa eläimet käyttäytyvät aivan kuin ne tietäisivät, että poikaset syntyvät seksillä, on tuttu luontodokumenteista: Leijona tappaa naaraan poikaset, jotta naaras tulisi uudelleen kiimaan ja se voisi paritella sen kanssa. Oletuksena tällöin on, että leijona tietää, että jos se tappaa poikaset, se voi harrastaa naaraan kanssa seksiä ja saada sen kanssa omia poikasia noin sadan päivän päästä. Se on pitkä päättelyketju leijonalle ja tuskin pitää paikkansa. Jos leijona ei kuitenkaan tiedä, että seksi tuottaa poikasia, sillä on jokin toinen syy tappaa poikaset. Leijonat ovat aggressiivisia. Ehkäpä pennut vain tuoksuvat väärältä. Ehkäpä koiras toimii näin, koska näin toimimalla sen isäkin sai geeninsä eteenpäin.
Entä missä vaiheessa ihmislaji itse on oivaltanut, että seksi tuottaa poikasia? Monien antropologien mukaan viimeistään silloin, kun ihmiset ovat siirtyneet metsästäjä-keräilijäin elämäntavasta maanviljelykseen. Se tosiasia, että ihmiset ovat jo hyvin varhaisessa vaiheessa valikoineet parhaiten tuottavat kasvit ja eläimet jatkoon, osoittaa alkeellista ymmärrystä seksin ja jälkikasvun välillä.
Jotkut antropologit, kuten Brownislaw Malinowski, ovat kuitenkin esittäneet vielä 1920-luvulla, että kaikki luonnonkansat eivät ymmärrä yhteyttä seksin ja vauvojen välillä. Hän nosti esimerkiksi Trobriand-saarten asukkaat, joiden mukaan lasten tekemiseen ei tarvittu miestä lainkaan. Voiko siis olla, että noin sata vuotta sitten maailmassa olisi ollut ihmisiä, jotka eivät ymmärtäneet tätä yhteyttä?
Useimpien antropologien mukaan ei. Uudempien tulkintojen mukaan Trobriand -saarten asukkaat tiesivät varsin hyvin, että lasten tekemiseen tarvitaan seksiä, mutta heidän mielestään seksi yksin ei vielä tehnyt lasta. Lapsen oli käytävä läpi kaikki tarpeelliset rituaalit – jotka Trobriand-saaristossa keskittyivät yksinomaan äidin ympärille – jotta hän syntyisi myös sosiaalisesti yhteisöönsä.
Tieto siitä, että vauvat syntvyvät seksillä, on muovannut ihmisten elämää perustavalla tavalla. Voimme ymmärtää sitä paremmin seuraavalla ajatusleikillä: Millaista simpanssien elämä olisi jos ne tietäisivät, että poikaset syntyvät seksillä?
Ensinnäkin, sekä koiraat että naaraat saattaisivat muuttua valikoivammiksi partnereidensa suhteen. Löydettyään sopivan partnerin, ne saattaisivat olla kiinnostuneempia monogaamisesta suhteesta kuin ne ovat nyt eikä koirailla olisi niin kiire etsiä uutta partneria. Jos naaraat eivät haluaisi tulla raskaaksi, ne saattaisivat piilotella koirailta tai koettaa piilottaa merkit ovulaatiosta.
Ennen kaikkea simpanssien elämä mullistuisi tiedosta, että vauvat liittävät kaksi sukua yhteen. Näin ollen vanhemmilla voisi olla omia intressejä vaikuttaa jälkikasvunsa parisuhteisiin siten, että ne ”naisivat” parempaan sukulinjaan. Sisarusten väliset suhteet voisivat muuttua kestävämmiksi kuin ne ovat nyt. Jos jälkikasvu saisi poikasia toisiin ryhmiin kuuluvien simpanssien kanssa, tämä voisi vähentää aggressiota ryhmien välillä.
Tieto seksin ja vauvojen yhteydestä on ollut ihmisille mullistavaa. Kun se on lisätty soppaan, elämän tarkoitus ei ole enää ollut lisääntyä hinnalla millä hyvänsä, vaan tilalle on astunut harkinta ja varovaisuus. Missä, milloin ja kenen kanssa? Tästä on kysymys myös tämän päivän keskustelussa syntyvyyden laskusta. Ihmiset sovittavat lisääntymisensä aina ympäristön ja yhteiskunnan olosuhteisiin ja kulttuurisiin käsityksiin. Agraariyhteiskunnassa lapset merkitsivät turvaa eikä ehkäisyä ollut, joten lapsia syntyi paljon. Kaupungistuminen tekee lapsista ”kalliita” ja voimme käyttää ehkäisyä, joten synnytykset harvenevat.
Kun lapset harvinaistuvat, heistä tulee ikään kuin sijoitus, jonka menestymiseen – hyvät koulut, kehittävät harrastukset, lapsuuden elämykset – laitetaan paljon resursseja. Suurempi lapsiluku korvataan panostamalla pienemmän lapsiluvun menestykseen. Vähenevien odotusten maailmassa moni kokee, etteivät resurssit riitä siihen yhteenkään.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Lue juttu loppuun
Valitse itse ohitatko maksumuurin vai tuetko toimittajan työtä
Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Saat oivaltavat tiedekolumnit sähköpostiisi ennen muita
Päätät tilausmaksusi itse, alk. vain 3,90 € / kk
Mahdollistat tiedekolumnien jatkumisen
Tuet Jani Kaaron journalistista työtä
Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Et saa tiedekolumneja sähköpostiisi ennen muita
Et tue Jani Kaaron journalistista työtä
Et mahdollista tiedekolumnien jatkumista
Ohitat maksumuurin ja kirjaudut sisään ilmaiskäyttäjänä
Lukijoiden tuella
"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.
Kiitos sinulle!"
Jani Kaaro
