Tuulivoimalla on betoniongelma

Mitä tehdä valtavalle betonimäärälle kun tuulivoimalat puretaan?

Avatar

Jani Kaaro

9/9/2022 · Lukuaika 6 min

Jutun kuva



Kun katsoo suurta tuulivoimalaa, joka kohoaa majesteetillisesti taivaisiin, harva tulee ajatelleeksi, mitä löytyy sen tyvestä. Tuulivoimala nimittäin on kuin sieni: sen massasta 70 prosenttia on perustuksessa maan alla. Se, mitä perustuksesta löytyy on asia, johon ei tähän mennessä ole kiinnitetty paljon huomiota. Mutta kun tuulivoimala puretaan, herää kysymys, mitä perustuksille tehdään.



Tuulivoimalan perustus koostuu kahdesta elementistä: betonista ja teräksestä. Betoni ja teräs eivät sinällään ole ongelma, mutta tuulivoimaloiden perustukseen niitä tarvitaan valtavia määriä. Tuulivoimalan koosta riippuen betonia käytetään noin 600-1500 kuutiota. Terästä perustuksissa taas on noin 130 kiloa per kuutio. Tämän linkin takaa löytyvistä kuvista saa hyvän käsityksen siitä, miltä tuulivoimalan perustus näyttää.



Mitä meillä on nyt?

Päästäksemme parempaan käsitykseen siitä, millaisia määriä betonia tuulivoimaloiden perustuksiin menee, tehdään pieni laskutoimitus. Koska varhaisiin tuulivoimaloihin käytettiin betonia hieman alle 1000 kuutiota, mutta viime vuosien trendi on ollut rakentaa yhä suurempia tuulivoimaloita, joihin kuluu yli tuhat kuutiota betonia, valitsen laskutoimituksen pohjaksi tuhat kuutiota betonia tuulivoimalaa kohden. Tuhannen kuution perustuksessa taas käytetään noin 130 tonnia terästä.



Suomessa on tällä hetkellä 1116 tuulivoimalaa. Ylläolevan laskutavan mukaan saamme siis tähän asti käytetyn betonin määräksi 1116 x 1000 = 1 116 000 kuutiota. Kun yksi kuutio painaa noin 2300 kiloa, on tuulivoimaloiden perustuksiin käytetty betonia 2 566 800 tonnia.



Mittakaavan ymmärtämiseksi mainittakoon, että betoniautoon menee noin kahdeksan kuutiota betonia. Jos tuulivoima-alueella ei ole omaa betoniasemaa, tämä tarkoittaa noin 140:ä ajoa betoniasemalta rakennustyömaalle ja takaisin – missä se sitten sijaitseekaan. Tämän voi puolestaan kertoa alueelle rakennettujen tai rakennettavien tuulivoimaloiden määrällä.



Teräksen määrän taas saadaan laskemalla 130 000 x 1116 = 145 080 000 kiloa.

Suomessa tällä hetkellä pyöriviin tuulivoimaloihin on siis käytetty yli miljoona kuutiota betonia, joka painaa 2,5 miljoonaa tonnia ja yli 145 000 tonnia terästä.



Mitä meillä on vuonna 2050?

Jos nämä luvut tuntuvat suurilta, on muistettava, että Suomessa tuulivoimaa on vielä verrattain vähän. Tuulivoima on kuitenkin hurjassa nosteessa, joten seuraavina vuosikymmeninä sitä tullaan rakentamaan lisää – ja paljon. SITRA:n skenaariossa, joka on luettavissa tästä raportista esitetään, että vuonna 2050 maatuulivoiman osuus Suomen sähköntuotannosta olisi 70 prosenttia, eli noin 120 terawattituntia.



Pyydän energiateollisuuden asiantuntijaa laskemaan kuinka monta kuuden megawatin tuulivoimalaa pitäisi rakentaa, että tähän tavoitteeseen päästäisiin. Kuuden megawatin tuulivoimalat ovat suurimpia mitä markkinoilta löytyy. Hänen arvionsa on 7800 tuulivoimalaa. Jos nyt kerromme näihin tarvittavan betonin ja teräksen määrän, on se betonin osalta lähes kahdeksan miljoonaa kuutiota eli lähes 18 miljoonaa tonnia ja teräksen osalta tuhat miljoonaa tonnia eli miljardi kiloa. Vertailun vuoksi Hanhikiven ydinvoimalaan on uponnut ”vain” 370 000 kuutiota betonia, millä voisi täyttää Eduskuntatalon lähes neljä kertaa.



Jos nämä luvut puolestaan tuntuvat suurilta, niitä voi verrata vaikkapa siihen, että Saksassa on yli 30 000 tuulivoimalaa tai että Ranskassa on päätetty lisätä tuulivoiman määrää nykyisestä noin 8000 voimalasta noin 20 000 vuoteen 2028 mennessä. Betonia ja terästä siis kuluu perustuksiin huikeita määriä.



Sekä betoni- että terästeollisuus ovat hiilidioksidin päästäjiä pahimmasta päästä, ja merkittävä osa tuulivoimaloiden hiilijalanjäljestä tuleekin juuri perustuksesta ja sen rakentamisesta. Vaikka perustuksista syntyvät hiilidioksipäästöt ovat melko tähtitieteellisiä, näine päästöineenkin tuulivoiman hiilijalanjälki on pienempi kuin millään niistä fossiilisista polttoaineista, joita se korvaa.



Purkupäivä tulee

Tuulivoimalat eivät ole pitkäikäisiä. Ne pidetään toiminnassa keskimäärin 25 vuotta, minkä jälkeen ne puretaan. Tähän asti tuulivoiman purkamista koskeva keskustelu on keskittynyt lapoihin, koska niille ei ole kunnollista kierrätysjärjestelmää. WindEurope on laskenut, että vuonna 2025 Euroopassa syntyy lapajätettä 25 000 tonnia ja vuonna 2030 jo 52 000 tonnia. Vähemmän on kuitenkin puhuttu perustusten purkamisesta. Tuhat kuutiota raudoitettua betonia, jonka halkaisija voi olla 30 metriä, on kovaa tekoa ja kallista purkaa.



Perustusten purkamisesta ei meillä ole keskusteltu, koska asia ei ole vielä ajankohtainen. Tuulivoimayhdistyksen mukaan Suomessa on purettu vain 45 tuulivoimalaa – suurin osa niistä pieniä – ja perustus on tähänastisten tietojeni perusteella jätetty paikoilleen kaikissa paitsi yhdessä tapauksessa. Saksassa keskustelua käydään paljon enemmän, koska siellä käyttöikänsä loppuun tulleita tuulivoimaloita on paljon enemmän ja lähivuosina niitä pitää purkaa tuhansittain. Recycling Magazinen mukaan seuraavan viiden vuoden sisällä Euroopassa puretaan noin 12 000 tuulivoimalaa.



On kuitenkin mahdollista, että tuore energiakriisi voi hidastaa tuulivoimaloiden purkamisintoa. Tämä johtuu siitä, että monessa tapauksessa tuulivoimaloiden purkaminen on enemmän taloudellinen kuin käytännöllinen välttämättömyys. Esimerkiksi Brandenburgin osavaltiossa on viime vuonna ilmoitettu purettavan 429 tuulivoimalaa vaikka ne tuottavat vielä sähköä. Syy on siinä, että kun valtion tuki näiltä tuulivoimaloilta loppuu, ne eivät enää ole kannattavia. Purettavien tuulivoimaloiden tilalle on toki tarkoitus rakentaa uusia entistä tehokkaampia tuulivoimaloita, jotka vaativat suurempia perustuksia.



Miten syvältä puretaan?

Intergovermental Research and Policy Journal on julkaissut viime vuonna mielenkiintoisen artikkelin tuulivoimaloiden purkamisen haasteista. Sen mukaan perustuksen purkamisen korkea hinta tuli tuulivoimayhtiöille yllätyksenä. Operaattorit eri maissa ovat koettaneet vaikuttaa perustusta koskevaan viranomaisohjeistukseen, vaihtelevalla menestyksellä, ja siksi ohjeistus vaihtelee eri maissa.



Esimerkiksi Tanskassa perustus on purettava metrin syvyyteen. Ranskassa taas riittää 40 sentin syvyys maatalousmaalla, kaksi metriä metsämaalla ja metri muilla mailla. Italiassa vaaditaan perustuksen täydellistä purkamista ja maa-alueen ennallistamista. Myös Saksassa perustukset on purettava kokonaan, mutta käytäntö on osoittanut, että ohjeistusta tulkitaan tapauskohtaisesti.



Soittokierros Suomessa toimiville tuulivoimayhtiöille osoittaa, että tuulivoiman purkamista koskevia asioita ei ole ehditty paljon ajatella. Jotkut tarjoavat mallia, jossa perustus puretaan maanrajaan tai vähän syvemmälle ja sitten alue maisemoidaan. Tämä jättää kuitenkin paljon betonia ja rautaa maahan, sillä perustukset ulottuvat usein kolmen tai jopa neljän metrin syvyyteen.



Missä ongelma?

Onko ongelma jos betonia ja rautaa jää maahan? Betoni ei aiheuta luonnolle merkittävää haittaa ja teräksestä koituva haitta, pohjavesiin tihkuva ruoste, jää usein paikalliseksi. Toisaalta miten tämä sopii kiertotalouden henkeen? Betoni ja teräs voidaan kierrättää, mikä säästäisi luonnonvaroja ja vähentäisi päästöjä. Onko meillä varaa jättää miljoonia kiloja käyttökelpoista materiaalia maan alle?



Entä eivätkö perustukset ole jätettä? Suomessa jätettä ei nimittäin saa haudata maan alle. Jos joku purkaa omakotitalon, sekin on purettava perustuksia myöten. Miksi ei siis tuulivoimalan perustuksia? Näitä kysymyksiä joudutaan lähivuosina pohtimaan.



Purkamisen kysymyksiä

Oma kysymyksensä tuulivoimaloiden purkamisessa ovat vielä vastuukysymykset. Vastuu purkamisesta on omistajalla, mutta ulottuuko se perustuksiin? Jotkut tuulivoimayhtiöt koettavat neuvotella maanomistajan kanssa tehtäviin vuokrasopimuksiin pykälän, jonka mukaan perustusta ei tarvitsisi purkaa ilman erityistä syytä. Tällöin perustus vain maisemoitaisiin. Jos maanomistaja suostuu tähän, mutta viranomaiset myöhemmin vaativat perustuksen purkamista, jäävätkö purkamisen kustannukset maanomistajalle?



Ympäristöministeriön mukaan kiistatilanteissa sovelletaan maanrakennuslakia, jonka mukaan kunta voi pakottaa omistajan purkamaan perustuksen. Mutta entä jos omistaja on salkku Luxemburgissa, jolla ei ole Suomessa kuin asiamiesposti? Mitkä mahtavat olla kunnan mahdollisuudet tällöin pakottaa omistajaa yhtään mihinkään? Tätäkin jotkut joutuvat ehkä miettimään parinkymmenen vuoden päästä.



Tuulivoimahankkeiden alussa tuulivoimayhtiöt perustavat rahaston tai vakuuden, jolla purkamisesta syntyvät kustannukset on tarkoitus kattaa. Edellämainitun IRPJ-sarjan artikkelin mukaan nämä vakuudet eivät kuitenkaan ole missään maassa niin korkeat, että ne riittäisivät kattamaan purkamisen kustannuksia. Saksassa ollaan myös huolissaan siitä, että lähivuosina purettavat tuhannet tuulivoimalat tuottavat niin valtaisan määrän jätettä, että se ylittää kierrätysjärjestelmän kapasiteetin. Lisäksi purkaminen voi viedä tuulivoimayhtiöitä taloudellisiin ongelmiin juurikin siksi, että vakuudet eivät riitä purkukustannusten kattamiseen.

Avatar

Jani Kaaro

9/9/2022 · Lukuaika 6 min

Muita juttuja toimittajalta