Plasebovaikutus on ihmismielen kiinnostavimpia ilmiöitä. Jos vain uskot, että lääke auttaa, se usein auttaa, vaikka lääke olisi pelkkää korppujauhoa. Toisaalta, jos sinulle kerrotaan, että samainen korppujauhokapseli voi aiheuttaa ikäviä sivuvaikutuksia, se todennäköisesti aiheuttaa niitäkin. Plasebolääkkeet voivat siis toistaa oikeiden lääkkeiden positiiviset ja negatiiviset vaikutukset.
Moni lääke kuitenkin aiheuttaa myös riippuvuutta. Riippuvuuden eräs tunnusmerkki on voimakkaat vieroitusoireet, jos lääkettä ei ole saatavilla. Näin voi käydä myös plasebon kanssa.
Plasebolääkeriippuvuudesta kertoo seuraava tapauskertomus Tsekkoslovakiasta. British Journal of Psychiatry -sarjassa vuonna 1969 julkaistu kertomus on niin erikoinen, että se ansaitsee tulla käsitellyksi kokonaisuudessaan. Psykiatri Oldrich Vinarin kirjoittama raportti kertoo 44-vuotiaasta naisesta, joka on saanut skitsofreniadiagnoosin 18 vuotta aiemmin. Hänen lapsuutensa ja nuoruutensa ovat olleet tavanomaisia kuten koulumenestyskin. Hän työskenteli sihteerinä ja työnantaja oli ollut hänen työhönsä tyytyväinen. Miesten suhteen potilas oli poikkeuksellisen ujo ja pelokas eikä hänellä ollut koskaan ollut poikaystävää.
Mielenterveyden alamäki alkoi potilaan ollessa 26-vuotias. Palatessaan kotiin elokuvista potilas kertoi äidilleen, että takarivissä istunut mies oli raiskannut hänet sormellaan. Potilas oli niin kiihtyneessä tilassa, että potilaan äiti oli vienyt tämän sairaalaan. Lääkäri oli tutkinut potilaan ja todennut, että immenkalvo oli ehjä. Koska potilas oli edelleen poissa tolaltaan, hänet toimitettiin psykiatriseen sairaalaan Prahassa.
Psykiatrisessa sairaalassa hän ei ensin suostunut puhumaan mistään muusta kuin raiskauksesta. Kun hän oivalsi, että häntä ei uskota, hän lakkasi puhumasta. Pian hän lakkasi myös syömästä ja vaipui katatoniseen tilaan. Hänelle annettiin kolmen vuoden aikana 80 sähköshokkihoitoa ja 150 insuliinikoomahoitoa, mutta ne eivät mainittavasti parantaneet hänen tilaansa.
