Ketogeeninen dieetti tarkoittaa ruokavaliota, jossa 70 prosenttia ravinnon energiasta tulee rasvasta, noin 20 prosenttia proteiinista ja loput 5-10 prosenttia hiilihydraateista. Ketogeeninen dieetti oli valtavan suosittua muutama vuosi sitten, kun ihmiset ympäri maailman koettivat saada siitä apua painonhallintaan tai muihin terveysongelmiin.
Kiitos laajan innostuksen, ketogeenisestä dieetistä kertyi paljon kokemuksia, ja osa niistä on ollut niin erikoisia, että ne ovat päätyneet tapahtumaselostuksiksi lääketieteellisiin sarjoihin. Parhaimmillaan tällaiset anekdotaaliset havainnot voivat auttaa ymmärtämään erilaisten sairauksien patofysiologiaa uudesta näkökulmasta. Seuraavaan olen valinnut kolme kiintoisaa havaintoa.
Skitsofrenia
Duken yliopiston lääkärit raportoivat vuonna 2009 erikoisesta skitsofrenian hoitoon liittyvästä tapauksesta Nutrition and Metabolism -sarjassa. Tapaus kertoo 70-vuotiaasta naisesta, nimimerkki C.D., joka on sairastanut skitsofreniaa 17 vuoden iästä lähtien. Hänen oireitaan olivat visuaaliset hallusinaatiot, joissa hän näki luurankoja, sekä äänet, jotka kehottivat potilasta vahingoittamaan itseään. Sairaus oli intensiivinen ja hallusinaatiot jokapäiväisiä. C.D. oli yrittänyt itsemurhaa useasti viimeisen kuuden vuoden aikana, esimerkiksi ottamalla yliannoksen lääkkeitä tai juomalla pesuainetta. Sairaalassa ollessaan hän oli keskustellut itsemurha-ajatuksistaan psykiatrin kanssa, joka oli koettanut säätää hänen lääkitystään paremmaksi. Hänen psyykenlääkehistoriansa käsitti seuraavia lääkkeitä: litium, olantsapiini, tsiprasidoni, apiripratsoli, lamotrigiini ja ketiapiini. Oireilun jokapäiväisyys kuitenkin tarkoitti, että lääkehoito oli tehotonta.
C.D.:llä oli myös muita terveysongelmia, kuten ylipaino, masennus, korkea verenpaine, glaukooma, refluksitauti sekä neuropaattista kipua. Näihin ongelmiin hän käytti seitsemää eri lääkettä sekä E-vitamiinia. Hänellä oli sekasyöjän ruokavalio. C.D. oli halukas kokeilemaan ketogeenistä dieettiä, joten hänelle suunniteltiin sairaalassa ruokavalio, jossa alle 20 prosenttia energiasta tuli hiilihydraatista.
C.D. tuli terveystarkastukseen seitsemän päivää ruokavalion aloittamisen jälkeen. Hän kertoi tuntevansa itsensä energisemmäksi, mutta hallusinaatiot olivat jatkuneet. Seuraava tarkastuskäynti oli 19 päivää tästä. Nyt hän kertoi, että hallusinaatiot olivat kadonneet alkaen kahdeksantena päivänä ruokavalion aloittamisesta. Hallusinaatioiden katoaminen oli rauhoittanut hänen mieltään ja hän tunsi olonsa normaalimmaksi.
C.D.:n lääkitys ja kaikki muukin oli ennallaan – ainoa asia, mikä oli muuttunut, oli ruokavalio.
Kun lääkärit vuoden päästä tapasivat, C.D.:n tilanne oli ennallaan. Hallusinaatiot eivät olleet palanneet, vaikka hän oli pari kertaa repsahtanut pasta-ateriaan.
