Ravitsemustieteilijät ajavat sammutetuin lyhdyin
Jani Kaaro
3/20/2024
Lukijoiden tuella
Moni mediankuluttaja on saattanut maaliskuun aikana törmätä uutiseen, jossa Aalto-yliopiston professori Olli Dahl kertoo syöneensä joka aamu lusikallisen selluloosapulveria. Ilta-Sanomien mukaan Dahl lihoi selluloosadieetillään kolmessa kuukaudessa kuusi kiloa, ja muun muassa tämän vuoksi jutussa ehdotetaan, että selluloosaa voisi lisätä nälänhädästä kärsivien elintarvikkeisiin. Dahl väittää, että selluloosa auttaa suolistoa ottamaan ravinnosta enemmän irti.
Selluloosa on näköjään pinnalla, sillä sama juttu toistettiin suunnilleen samassa muodossa useissa tiedotusvälineissä.
Lisäksi tätä aiemmin YLE:n Tiedeykkönen käsitteli selluloosan käyttömahdollisuuksia ja ihmetteli, miten puupohjaista ainetta voidaan lisätä elintarvikkeisiin. Kaikissa jutuissa ja ohjelmissa toistettiin, että selluloosa on terveellistä ja että se vain kulkee suolen läpi tekemättä mitään – paitsi että jos se jotakin tekee, se toimii eräänlaisena kuituna ja on näin ollen terveysvaikutteinen.
Kaikissa jutuissa ja ohjelmissa toistettiin, että selluloosa on terveellistä ja että se vain kulkee suolen läpi tekemättä mitään – paitsi että se toimii eräänlaisena kuituna ja on näin ollen terveysvaikutteinen.
Uutisoinnin taustalta löytyi yritys nimeltä Nordic Bioproducts Group, joka kehittää erilaisia raaka-aineita metsäteollisuuden sivuvirroista ja joka on juuri avannut tai avaamassa tuotantoa Lappeenrannassa. Dahl on yksi yrityksen perustajista ja hän on kehittänyt menetelmän, jolla voidaan tuottaa ekologisesti mikrokiteistä selluloosaa. Tälle kotimaiselle mikrokiteiselle selluloosalle etsitään nyt kuumeisesti markkinoita etenkin elintarviketeollisuudesta.
Esimerkiksi Kehittyvä elintarvike -lehti listasi tuoreessa artikkelissaan selluloosalle useita elintarviketeollisuuden käyttökohteita, kuten leipomotuotteet (kosteuden ylläpitäminen), juustoraasteet (paakkuuntumisenesto), lihavalmisteet (kiinteyttävä vaikutus ja rasvan korvaaminen) ja monia muita.
Selluloosakumia pidetään niin vatsaystävällisenä, ettei sen käytölle ole määritelty enimmäisrajaa.
Missään tässä ei tietenkään ole mitään uutta.
Kun sanotaan, että ultraprosessoiduissa elintarvikkeissa käytetään paljon lisäaineita, yksi yleisimmistä lisäaineista on juuri mikrokiteinen selluloosa. E-koodit E460 – 469 ovat kaikki selluloosapohjaisia lisäaineita. Niitä on käytetty 1950-luvulta lähtien sadoissa tuotteissa koiranruoasta jäätelöön ja oluesta juustoraasteeseen. Ei siis mitään huolta, eihän?
Paitsi että on. Ranskalaisen Inserm-tutkimuskeskuksen professori Benoit Chassaing työryhmineen on tutkinut jo useita vuosia kahden lisäaineen – polysorbaatti 80:n ja karboksyylimetyyliselluloosan – yhteyttä tulehduksellisiin suolistosairauksiin.
Polysorbaatti 80:a (P80, E-433) käytetään esimerkiksi jäätelössä parantamaan rakennetta ja estämään sulamista. Lisäksi sitä voi olla makeisissa, valmiskeitoissa, valmiskastikkeissa, kookosmaidossa, kahvileivissä ja pullassa.
Karboksyylimetyyliselluloosa (CMC, E-466), puolestaan kuuluu edellämainittuun mikrokiteisen selluloosan ryhmään. Sen toinen nimi on selluloosakumi ja sitä pidetään niin vatsaystävällisenä, että sen käytölle ei ole määritelty enimmäisrajaa.
Professori Benoit Chassaing on tutkinut jo pitkään kahden selluloosaa sisältävän lisäaineen yhteyttä tulehduksellisiin suolistosairauksiin.
Chassaingin tutkimusten perusteella kumpikaan lisäaineista ei missään nimessä ole suolistoystävällinen. Läpimurtoartikkelissa Naturessa vuonna 2015 Chassaing ja kollegat syöttivät hiirille ravinnon mukana P80:tä ja CMC:tä samassa suhteessa kuin sitä lisätään elintarvikkeisiin. Tulokset osoittivat, että lisäaineita syöneille hiirille kehittyi hyvin nopeasti merkkejä suolistotulehduksesta samalla kun kontrolliryhmällä tulehdusarvot säilyivät normaalina.
Kokeessa käytettiin kahdenlaisia hiiriä. Tavallisille, niin sanotuilla wild type -hiirille, kehittyi metabolinen oireyhtymä ja suolistoon matala-asteinen tulehdus. Sen sijaan hiirille, joilla oli geneettinen alttius sairastua suolistosairauksiin, lisäaineet aiheuttivat erittäin voimakkaan suolistotulehduksen. Chassaingin mukaan tämä jäljittelee luonnollista tilannetta myös ihmisillä, sillä esimerkiksi Crohnin taudin ei uskota kehittyvän ilman geneettistä alttiutta.
Tämän jälkeen koe on toistettu niin monta kertaa, että tiedämme varmasti, että CMC ja P 80 aiheuttavat suolistotulehdusta hiirille. Näiden tutkimusten joukossa huomionarvoinen on Pohjois-Carolinan yliopiston tutkimus, jossa verrattiin CMC:n ja P80:n vaikutusta keskenään. Tutkimuksessa käytettiin steriilejä hiiriä, joiden suolistoon oli istutettu bakteerikanta aktiivista suolistotulehdusta sairastavilta ihmisiltä. Tässä tutkimuksessa CMC:n potentiaali pahentaa suolistotulehdusta oli huomattavasti suurempi kuin P 80:n.
Tulokset osoittivat, että CMC:llä oli selvä ja haitallinen vaikutus terveidenkin ihmisten suolistobakteereihin.
Mielenkiintoisin tutkimus on kuitenkin tässä: ensimmäinen kerta kun CMC-lisää on annettu vapaaehtoisille. Tutkimukseen valittiin 16 tervettä ja hyväkuntoista vapaaehtoista, joilla ei ollut mitään perussairauksia. Kaikki laitettiin ruokavaliolle, joissa ei ollut mitään lisäaineita, mutta puolet sai lisäksi 15 grammaa CMC:tä. Vapaaehtoiset pysyivät koko tutkimusjakson – 14 päivää – tutkimuslaitoksen tiloissa, jotta heidän ruokavaliotaan voitiin kontrolloida.
Tulokset osoittivat, että CMC:llä oli selvä ja haitallinen vaikutus terveidenkin ihmisten suolistobakteereihin. Ensinnäkin, CMC-lisää saaneilla bakteerien monimuotoisuus väheni ja eritoten vähenivät bakteerit, jotka normaalisti kukoistavat terveessä suolistossa. CMC:n vaikutus näkyi myös bakteerien tuottamien metaboliittien tuotannossa.
Suolistobakteerien terveydelle suotuisat vaikutukset tulevat usein metaboliittien, kuten asetaatin, propionaatin ja butyraatin kautta. Tutkimuksessa CMC-ryhmällä hyvät metaboliitit romahtivat niin voimakkaasti, että tutkijat saattoivat sanoa pelkästään metaboliittien perusteella, kumpaan ryhmään henkilö kuului. Ennen tutkimusta ryhmien välillä ei ollut eroa metaboliiteissa.
Vapaaehtoisilta otettiin myös suolen limakalvonäyte ennen koetta ja sen päätyttyä. Suolen limakalvossa on kaksi kerrosta: uloimmassa kerroksessa on runsaasti bakteereja kun taas sisempi kerros on steriili. Metabolisissa sairauksissa – kuten tyypin 2 diabeteksessa – sisimpäänkin kerrokseen kuitenkin pääsee bakteereja. Näytteistä katsottiin nimenomaisesti tätä sisemmän kerroksen infektoitumista.
Ryhmätasolla tässä ei havaittu muutoksia, mikä voi johtua yksinkertaisesti siitä, että koeaika oli niin lyhyt. CMC-lisää saaneiden ryhmässä oli kuitenkin kaksi henkilöä, joilla sisempi kerros oli selvästi alkanut infektoitua.
Tuloksia tulkitessa on otettava huomioon, että koe kesti vain kaksi viikkoa. Siihen nähden muutokset ryhmien välillä olivat yllättävänkin selvät.
Chassaingin tutkimukset siis osoittavat, että sellupohjaisten lisäaineiden elintarvikekäyttö ei ole ongelmatonta. Tähän asti niitä on pidetty suolistoystävällisinä, koska niiden on oletettu vain kulkevan suolisto lävitse, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Päinvastoin, ne herkistävät suoliston tulehdukselle.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Lue juttu loppuun
Valitse itse ohitatko maksumuurin vai tuetko toimittajan työtä
Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Saat oivaltavat tiedekolumnit sähköpostiisi ennen muita
Päätät tilausmaksusi itse, alk. vain 3,90 € / kk
Mahdollistat tiedekolumnien jatkumisen
Tuet Jani Kaaron journalistista työtä
Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Et saa tiedekolumneja sähköpostiisi ennen muita
Et tue Jani Kaaron journalistista työtä
Et mahdollista tiedekolumnien jatkumista
Ohitat maksumuurin ja kirjaudut sisään ilmaiskäyttäjänä
Lukijoiden tuella
"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.
Kiitos sinulle!"
Jani Kaaro
