Jani Kaaro | Plutokraattien passikauppaa

Plutokraattien passikauppaa

Kun maahanmuuttaja on miljonääri, valtiot rullaavat punaisen maton

Jani Kaaro

11/2/2016

Lukijoiden tuella

Atossa Araxia Abrahamian on Al­-Jazeeran toimittaja Yhdysvalloissa. Hän on aina ollut kiinnostunut kansalaisuuden ideasta, eikä ihme, sillä hänellä itsellään on Kanadan, Iranin ja Sveitsin kansalaisuus. Eräänä päivänä hän liittyi verkostoon nimeltä A Small World, jonka jäsenet ovat kiinnostuneita globaalin kansalaisuuden ideasta, ja hän osallistui verkoston kautta aihetta käsittelevään konferenssiin. Abrahamian tiesi, että maailmankansaiaisuuden idealla oli aina ollut läheinen suhde rauhanaatteeseen, mutta tämä konferenssi oli jotakin täysin muuta. Siellä kokoontuivat upporikkat porhot, jotka vertailivat eri maiden passeja: mitä ne maksoivat ja millaisia etuja ne tarjosivat. Passeista puhuttiin kuin ne olisivat olleet brändejä ja niitä ostettiin kuin kenkiä.
Konferenssin järjestäjä oli konsulttifirma Henley&Partners. Se oli vielä 2000-­luvun alussa pieni sveitsiläinen lakiasiaintoimisto, jonka yhtenä erikoisalana oli maahanmuutto. Sitten tuli onnenpotku. St. Kitts ja Nevis, kahden saaren kääpiövaltio Karibialla, konsultoi toimistoa passiasioissa. St. Kitts ja Nevis oli perustanut jo vuonna 1984 ohjelman, jonka kautta rikkaat saattoivat ostaa saarivaltion passin ja kansalaisuuden, mutta passit eivät menneet kaupaksi. Henley&Partners kirjoitti ohjelman uusiksi: 250 000 dollarin sijoitusta vastaan investoijat saivat maan passin ja kansalaisuuden ilman, että heidän koskaan tarvitsi käydä koko saarella. Sen jälkeen Henley&Partnersilla on pitänyt kiirettä ja heillä on nyt toimistot yli 20 maassa.
Kansalaisuuden hakeminen on lähes kaikissa sivistysvaltioissa ollut aina yksi vahvimmin säädeltyjä alueita. Valtion asettamat kansalaisuuden kriteerit on täytettävä eikä oikoreittejä ole. Viime vuosina yhä useammat maat ovat kuitenkin halunneet höllentää säädöksiään, jos hakijalla on riittävän paksu lompakko. St. Kitts ja Nevisissä, Barbudalla, Antigualla, Dominicalla, Maltalla ja Kyproksella passin ja kansalaisuuden saadakseen ei tarvitse koskaan edes käydä koko valtiossa, tai siellä täytyy viettää korkeintaan muutama päivä. Diiliin ei yleensä kuulu äänioikeutta, ellei sijoittaja myös ole kirjoilla valtiossa, mutta tästä passien ostajat harvoin ovat edes kiinnostuneita.
Monilla teollisuusmailla puolestaan on omat ohjelmansa, joilla rikkaat voivat ostaa oleskeluluvan ja näin jouduttaa kansalaistamistaan. Ohjelmia on ainakin 20 maalla, kuten Britannialla, Yhdysvalloilla, Australialla, Portugalilla, Espanjalla, Irlannilla, Bulgarialla, Latvialla, Kreikalla ja Makedonialla. Suomessakin vastaava ohjelma on suunnitteilla. Sisäasiainministeriössä selvitellään parhaillaan, miten sijoittajien, yrittäjien ja erityisasiantuntijoiden maahanmuuttoa voitaisiin helpottaa. Ehdotuksessa on mukana oleskeluluvan myöntäminen ”yrityksiin kohdistuvien sijoitusten perusteella.”
Yhdysvaltain EB5­-ohjelmassa hakijan on investoitava maahan miljoona dollaria, tai puoli miljoonaa dollaria, jos sijoitus kohdistuu korkean työttömyyden alueelle. Sijoitusta vastaan hakija saa Green Cardin, ja sitä kautta mahdollisuuden hakea kansalaisuutta. Tämä antaa sijoittajille huomattavan edun, sillä Green Cardin saaminen muutoin on varsin vaikeaa. Esimerkiksi niin sanottuun Green Card lottoon on osallistunut vuosittain 9­-14 miljoonaa ihmistä, ja heistä oleskeluluvan saa vain 0,5 prosenttia tai vähemmän.
Britannian sijoittajaohjelmassa oleskeluluvan voi ostaa kahdella miljoonalla punnalla. Kuten kaikkien muidenkin, sijoittajan on oleskeltava maassa viisi vuotta, ennen kuin hän voi hakea kansalaisuutta. Kansalaisuuden hakemista voi kuitenkin jouduttaa. Jos maksaa viisi miljoonaa puntaa, kansalaisuutta voi hakea kolmen vuoden jälkeen. Kymmenen miljoonan punnan sijoituksella kansalaisuutta voi hakea jo kahden vuoden päästä..
Portugalin Citizenship by Investment­ -ohjelmassa vaaditaan miljoonan euron pääomasijoitusta, 500 000 euron kiinteistökauppoja ja työpaikkojen luomista. Sitä vastaan sijoittajat saavat rajoittamattoman oleskeluluvan viideksi vuodeksi, minkä jälkeen he voivat hakea kansalaisuutta. Pakettiin kuuluu vapaa matkustus Schengen-maissa ja oikeus tuoda perheenjäsenet maahan. Espanjan ohjelma on pääpiirteissään samanlainen, mutta halvempi.
Maltalla ”kultaiseksi passiksi” kutsutun asiakirjan saa 650 000 eurolla. Maltan ohjelma poikkeaa Portugalin ja Espanjan vastaavista siinä, että kansalaisuuden saadakseen ei tarvitse koskaan käydä Maltalla. Kun ohjelma perustettiin, Maltan hallitus lupaili, että passin saajien nimetkin pidettäisiin salaisina. Tämä kaatui viime hetkellä rajuun vastustukseen: maltalaisilla oli sentään oikeus tietää ketkä muut ovat maltalaisia. Maltan ohjelma on herättänyt närää muissa EU-maissa, sillä Malta käytännössä avaa EU:n ulkopuolisille sijoittajille takaoven koko EU:hun, ja pilkkahinnalla.
Kyproksen Citizenship by Investment ­-ohjelmassa kansalaisuuden voi ostaa viidellä miljoonalla eurolla. Mielenkiintoisesti Kypros myös tarjosi kansalaisuutta kompensaationa niille rikkaille, jotka menettivät varoja 3 miljoonaa euroa tai enemmän Kyproksen pankkikriisissä.
Tunnettu esimerkki tällaisen investointiohjelman kautta kansalaistetusta henkilöstä on miljardööri Frank Stronach. Stronach syntyi Itävallassa, mutta muutti Kanadaan ja teki omaisuutensa siellä. Kun Stronachista tuli nuorena Kanadan kansalainen, hänen piti luopua Itävallan kansalaisuudesta, koska Itävalta ei hyväksy kaksoiskansalaisuutta. Stronachin palatessa miljardeineen Itävaltaan hän sai erikoiskohtelun: hänelle sallittiin kaksoiskansalaisuus.
Kansalaistamisensa jälkeen Stronach on ollut poliittisesti aktiivinen. Hän keräsi bisnesimperiumiinsa monia vaikutusvaltaisia poliitikkoja, ja perusti myöhemmin oman poliittisen puolueen, Team Stronachin. Hän sijoitti vaaleihin omaa rahaa noin 30 miljoonaa ja puolue pääsi parlamenttiin. Puolue on euroskeptinen ja oikeistopopulistinen, mutta ei leimallisesti maahanmuuttovastainen. Näin kansalaisuuden ostaneista superrikkaista voi tulla merkittäviä tekijöitä uuden kotimaansa politiikassa. 

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään

Lue juttu loppuun

Valitse itse ohitatko maksumuurin vai tuetko toimittajan työtä

Hyväksyn tietosuojaselosteen ja käyttöehdot

Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Saat oivaltavat tiedekolumnit sähköpostiisi ennen muita
Päätät tilausmaksusi itse, alk. vain 3,90 € / kk
Mahdollistat tiedekolumnien jatkumisen
Tuet Jani Kaaron journalistista työtä

Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Et saa tiedekolumneja sähköpostiisi ennen muita
Et tue Jani Kaaron journalistista työtä
Et mahdollista tiedekolumnien jatkumista
Ohitat maksumuurin ja kirjaudut sisään ilmaiskäyttäjänä

Lukijoiden tuella

"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.

Kiitos sinulle!"

Jani Kaaro