Tosiasiat eivät yhdistä ihmisiä. Päinvastoin, tiede on omistautunut tosiasioiden tutkimiselle, mutta silti se on täynnä erimielisiä kuppikuntia, jotka tuntevat jopa vastenmielisyyttä toisiaan kohtaan. Mutta pudotetaanpa faktat pelistä pois niin ihmiset muuttuvat yllättäen hyvinkin ryhmähenkisiksi.
Donald Trump suoltaa valheita päivittäin, mutta hänen kannattajajoukkonsa on pysynyt tiiviinä ja yhtenäisenä. Ilmastonmuutoksen kieltäjät ja salaliittouskovaiset ovat osoittautuneet varsin sitkeäksi joukoksi kaikesta heihin kohdistuvasta tuomitsemisesta, arvostelusta ja jopa naureskelusta huolimatta. Eikä sovi unohtaa amerikkalaista uskonnollista oikeistoa, joka vastustaa evoluution opetusta ja uskoo sen sijaan Raamatun luomiskertomukseen. He vasta yhtenäisiä ovatkin.
Miksi juuri nämä ryhmät ovat niin yhtenäisiä? Onko kyse siitä, mihin he uskovat vai pelkästään siitä, että he ylipäänsä uskovat? Tätä on pohdittu loputtomiin viimeistään siitä lähtien kun Trump esitteli ”vaihtoehtoisten faktojen” käsitteen suurelle yleisölle.
On kuitenkin eräs tieteenala, jolle tämä kysymys kuuluu enemmän kuin muille: antropologia. Antropologit ovat seuranneet läheltä erilaisten ryhmien toimintaa; miten ne määrittelevät rajansa ja miten ne lujittavat ryhmähenkeä. Ehkä antropogit voivat kertoa meille jotakin siitä miksi trumppilaiset pysyvät trumppilaisina vaikka mitä tapahtuisi.
Eräs antropologi, jonka tutkimus tulee lähelle tätä kysymystä, on Oxfordin yliopiston antropologian professori Harvey Whitehouse. Whitehouse lähtee ajatuksesta, jonka mukaan ihminen on rituaalinen eläin ja rituaalinen eläin haluaa ensisijaisesti kuulua ryhmään.
Ryhmään liittymisessä on kuitenkin eroja. On eroa sillä liitytkö ryhmään maksamalla jäsenmaksun vai vihitäänkö sinut ryhmään jonkinlaisen initiaatioriitin kautta. Whitehouse uskoo löytäneensä mekanismin, jolla rituaalit toimivat – eli miten ne voivat siirtää rajaa yksilön ja ryhmän välillä.
Whitehousen ydinkäsite on identiteettifuusio. Normaalissa länsimaisessa elämänmenossa meillä on persoonallinen identiteetti – kuka olen, mistä tulen, mikä on tarinani – sekä ryhmäidentiteetti – olen osa perhettä ja sukua, mutta olen myös suomalainen ja eurooppalainen. Whitehousen mukaan näiden identiteettien suhde on vuorotteleva, eli kun yhtä korostaa, toinen pienenee.
Identiteettifuusio on kuitenkin jotain täysin muuta. Siinä persoonallinen identiteetti ja ryhmäidentiteetti sulautuvat yhteen siten, että niitä ei voi erottaa toisistaan. Jos jokin uhkaa ryhmää, se uhkaa myös yksilöä. Ja toisinpäin.
Mekanismi, jolla identiteettifuusio saadaan aikaan on Whitehousen mukaan dysforinen rituaali, dysforisen ollessa euforisen vastakohta. Whitehousen teoria selittääkin ensimmäisen kerran, miksi pienissä primitiivisissä yhteisöissä tavataan niin usein julmia, pelottavia ja väkivaltaisia rituaaleja. Rituaaleissa ihmisiä eristetään, pelotetaan, satutetaan ja poltetaan. Riitteihin osallistuminen ei ole vapaaehtoista, vaan uhrit usein kaapataan yön pimeydessä. Julmat rituaalit eivät rajoitu vain initiaatioriitteihin. Päinvastoin, monissa heimokulttuureissa dysforiset rituaalit ovat olleet säännöllisesti toistuva osa elämää.
