Päästökompensaatiot ovat enimmäkseen roskaa – kysy vaikka Shelliltä!
Vihdoinkin jokin suuryhtiö sanoo sen ääneen.
Jani Kaaro
10/10/2023
Kuva: Chris Leboutillier, Unsplash / Kuvanmuokkaus: Rapport
Lukijoiden tuella
Ei voi sanoa, että Shell pudotti todellisen uutispommin, sillä asian ei ollut tarkoitus vuotaa julkisuuteen. Uutispommi se kuitenkin oli: Shell on tänä vuonna kaikessa hiljaisuudessa lopettanut päästökompensaatio-ohjelmansa. Shell ei ole avannut asiaa tarkemmin julkisuuteen, mutta päätös koskee ilmeisesti kaikkia päästökompensaatioprojekteja, joissa Shell on mukana.
Toinen uutispommi voi kuitenkin olla se, miksi Shell lopettaa päästökompensoinnin. Vastaus: Koska hankkeet eivät tuota niitä päästövähennyksiä, joita ne lupaavat.
Todellinen uutinen on siis se, että vihdoin jokin suuri yhtiö sanoo tämän ääneen.
Shell on tähän asti ollut avokätinen päästökompensaatioprojektien tukija. Keväällä 2019 se ilmoitti sijoittavansa 300 miljoonaa dollaria luonnontilaisten ekosysteemien suojeluun taistellakseen ilmastonmuutosta vastaan. Vielä tammikuussa 2023 yhtiö kertoi varanneensa 450 miljoonaa dollaria erilaisiin päästökompensaatioprojekteihin. Nyt tämä on ilmeisesti peruttu. Samoin suunnitelma, jonka mukaan Shell olisi vuoden 2030 jälkeen hankkinut päästökrediittejä 120 miljoonalla dollarilla vuodessa.
Shellin päätöstä voi kuitenkin ymmärtää katsomalla Shellin menneitä päästökompensaatioprojekteja. Ne eivät aina ole olleet menestystarinoita.
Cordillera Azul on vuonna 2001 perustettu kansallispuisto Perussa. Se on yksi maailman suurimmista päästökompensaatioprojekteista, jota rahoittamalla monet yhtiöt ovat saaneet päästöoikeuksia ja näin voineet kutsua tuotetaan hiilineutraaliksi. Päästöoikeudet syntyvät suureksi osaksi rahoittamalla kansallispuistoa hallinnoivaa järjestöä nimeltä CIMA, joka huolehtii, että kansallispuiston puut pysyvät pystyssä ja jatkavat hiilen imemistä ilmakehästä. Shell on ollut projektin suurimpia rahoittajia.
Projekti on ollut kansalaisjärjestöjen hampaissa alusta asti. Päästökompensaatiohankkeiden tärkeä kriteeri on lisäisyys, eli olisiko hanke tapahtunut ilman kompensaatiohanketta. Cordillera Azul ei näytä täyttävän tätä kriteeriä, koska se oli jo valmiiksi perustettu kansallispuisto ja sen suojelusta vastasi Perun valtio.
Entä jos hyväksymme projektin väitteen, jonka mukaan alue oli suojelustatuksesta huolimatta uhan alla? Onko päästökompensaatioprojekti onnistunut tavoitteessaan pitää puut pystyssä? Uutistoimisto AP selvitti asiaa satelliittikuvista aiemmin tänä vuonna ja havaitsi, että vuosittainen metsäkato on nyt kaksi kertaa suurempaa kuin ennen hanketta. Yhtiöille hanke on ollut menestys, sillä se on tuottanut tähän päivään mennessä 25 miljoonaa päästökrediittiä.
Shell on ollut mukana myös kompensaatioprojektissa, jossa on koetettu vähentää riisipeltojen metaanipäästöjä Kiinassa. Hankkeessa maanviljelijöitä kannustetaan väliajoin kuivaamaan riisipeltonsa, jolloin metaanipäästötkin vähenevät.
Projektin lisäisyys on ollut ongelmana tässäkin hankkeessa, sillä Kiinassa hallitus on kannustanut riisinviljelijöitä siirtymään tähän tekniikkaan jo 1980-luvulta lähtien. Yli 40 prosenttia riisinviljelijöistä tiettävästi jo hyödyntää menetelmää.
Lisäksi kansalaisjärjestö Climate Home Newsin tutkinta on herättänyt huolestuttavia kysymyksiä päästökrediittien laskennasta. Projektin kriteereihin kuului, että yksittäisten viljelyalojen metaanipäästöt eivät saaneet ylittää 60 kiloa hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa. Shellin projekteissa viljelyalojen keskipäästöt olivat 58,2 kiloa vuodessa, ja eräässä yksittäisessä kohteessa 59,99 kiloa vuodessa. Viljelyalojen päästöt siis hipoivat kriittistä rajaa.
Entä miten tähän päästiin? Ilmeisesti pilkkomalla viljelyalat laskennallisesti riittävän pieniksi. Kartalta katsoen viljelyalat sijaitsevat niin lähekkäin, että monet niistä olisi voitu laskea yhteen. Tällöin metaanipäästöt olisivat kuitenkin nousseet niin korkeiksi, ettei siitä olisi saatu päästökrediittejä. Pieniin viljelyaloihin kohdistui lisäksi vähemmän valvontaa kuin suuriin.
Päästökrediittejä sertifioiva Verra teki asiasta selvityksen, löysi ”laatuongelmia” ja pani projektin jäihin.
Varsin huono-onninen on ollut myös päästökompensaatioprojekti Kamputsean eteläisillä Kardemummavuorilla. Alue on luonnon monimuotoisuuden kannalta Kamputsean tärkeimpiä. Sen suojelusta vastaa New Yorkissa perustettu Wildlife Alliance, jonka puistonvartijat ja henkilökunta vartioivat laitonta metsästystä ja laittomia hakkuita. Päästökrediitit syntyvät erilaisten alueen suojeluun liittyvien toimien rahoittamisesta.
Päästökrediittejä sertfifioiva Verra kuitenkin ilmoitti aiemmin tänä vuonna, että se jäädyttää projektin käydäkseen läpi projektin lupaehtoja ja kriteereitä. Tämä johtui siitä, että ihmisoikeusjärjestöt raportoivat Wildlife Alliancen puistonvartijoiden ajaneen alueen asukkaita pois kodeistaan ja polttaneen heidän kyliään.
Projektin eettisyydestä kertonevat Phnom Penh Postin haastatteleman Wildlife Alliancen entisen neuvonantajan kommentit.
”Olimme aina erittäin aggressiivisia. En tiedä rikoimmeko ihmisoikeuksia, mutta kokonaisten perheiden ajaminen pois kodeistaan ja heidän talojensa ja omistustensa polttaminen ei ole reilua. Se vähä, mitä he omistavat, ei ole meille mitään, mutta heille se on kaikki.”
Ne vähät perustelut, joita Shell on antanut päästökompensaatioprojekteista luopumiselle, ovat kiintoisat, ja ne kiinnostavat varmasti muitakin suuria yhtiöitä. Shellin mukaan yhtiö halusi keskittyä päästökompensaatiohankkeissaan laatuun, mutta havaitsivat pian, että laadukkaita projekteja oli niin vähän ja ne olivat niin pieniä, etteivät ne tuottaisi Shellin tarvitsemia päästövähennyksiä. Tämä on linjassa Guardianin ja kahden muun uutismedian vuoden alussa julkaisemaan tutkivan journalismin raporttiin, jossa tarkasteltiin päästökrediittejä sertifioivan Verran päästökompensaatioprojekteja trooppisilla alueilla. Verra on alansa suurimpia organisaatioita ja sen asiakkaita ovat Gucci, Shell, Easyjet ja monet muut monikansalliset yritykset.
Raportin johtopäätös oli kuitenkin karu: 90 prosenttia Verran myöntämistä päästökrediiteistä olivat arvottomia – siis hiilensidonnan näkökulmasta.
Yhtiöiden kannalta ne olivat toki arvokkaita: Ne saivat jatkaa saastuttamista samalla kun ne saivat luvan väittää tuotteitaan hiilineutraaleiksi. Verra on kiistänyt tutkimuksen tulokset.
Shell on muutenkin koventamassa linjaansa ilmastonsuojelun suhteen. Se ilmoitti kesäkuussa luopuvansa suunnitelmista vähentää öljyntuotantoa 1-2 prosenttia joka vuosi hillitäkseen ilmastonmuutosta. Myös öljy-yhtiöt BP ja TotalEnergies ovat ilmoittaneet, että ne laskevat päästövähennystavoitteitaan.
Shellin uusi toimitusjohtaja Wael Sawan on kommentoinut päätöstä sanomalla, että öljyntuotannon alentaminen nyt olisi ”vastuutonta ja vaarallista”. Timesille hän totesi maaliskuussa, että ”minulla on se vakaa käsitys, että maailma tarvitsee öljyä ja kaasua vielä pitkään. Näin ollen öljyntuotannon laskeminen tässä vaiheessa ei olisi järkevää.”
Shell on myös päättänyt korottaa osakkeenomistajien osinkoja, mikä tarkoittaa, että Shell vähentää investointeja uusiutuvaan energiaan. Päätös on aiheuttanut tyytymättömyyttä Shellin sisällä. Viime viikolla kaksi Shelllin työntekijää kirjoitti avoimen kirjeen pääjohtajalle, jossa toivottiin, että Shell jatkaisi työtään energiamuutoksen johtajana. Voi tosin kysyä minä johtajana, sillä se on tähänkin asti käyttänyt vain 1,5 prosenttia budjetistaan uusiutuviin energialähteisiin. Kirje on saanut satoja tykkäyksiä Shellin työntekijöiltä ja aiheuttanut kiivasta debattia yhtiön sisällä.
Jos on huolestunut ilmastonmuutoksesta, Shellin toiminta varmasti lisää huolta, mutta on asiassa jotain hyvääkin. Mediasta on nimittäin voinut saada sellaisen käsityksen, että öljy-yhtiöissä on päällä kova pöhinä kun ne siirtyvät öljystä ja kaasusta uusiutuviin energialähteisiin. Näin ei ole. Pelkästään tänä vuonna öljy-yhtiöt investoivat 500 miljardia dollaria uusien kaasu- ja öljykenttien etsimiseen. On hyvä tietää, mitä oikeasti tapahtuu ja mikä on vain puhetta. Öljy ei ole katoamassa mihinkään.
Shellin väitteen siitä, että päästökompensaatiomarkkinat eivät toimi, voi myös nähdä positiivisena asiana. Jos kompensaatiohankkeet eivät tuota lupaamiaan hiilipäästöjä, ne pitäisi lopettaa. Ei ole mitään järkeä siinä, että jokin yhtiö voi saastuttaa hyvällä omallatunnolla jos se rahoittaa kompensaatiohanketta, joka ei edes johda hiilipäästöjen vähenemiseen. Jos kompensaatiohankkkeita ei olisi, saastuttajat saastuttaisivat edelleen, mutta huonolla omallatunnolla. Pelikenttä olisi selvempi ja bullshittiä olisi vähemmän.
Jani Kaaro
10/10/2023
Lue Jani Kaaron jutut ennen muita
Jani Kaaro on palkittu tiedetoimittaja, jonka oivaltavat artikkelit herättävät ajatuksia ja laajaa huomiota.
Tue Kaaron journalistista työtä tilaamalla hänen tiedekolumninsa. Pääset lukemaan ne ennen muita ja mahdollistat juttusarjan jatkumisen.
Suoraan — ilman välikäsiä.
2,90 €
5,90 €
25,00 €
Päätä kuukausimaksusi summa itse. Voit keskeyttää tilauksesi milloin tahansa.
Hyväksyn tietosuojaselosteen ja käyttöehdot
Kommentit (0)
Kommenttia ei voi muokata jälkikäteen.
Puheenaiheet
Tilaa maksuton Puheenaiheet-uutiskirjeemme
Haluan tarkkoja näkökulmia, ajattelemaan houkuttelevia juttuja ja tuoreimmat kuulumiset Rapportilta.