Opioidiepidemia Tampereen malliin
Jani Kaaro
6/30/2019
Lukijoiden tuella
Tampereella aloitettiin pari vuotta sitten uusi konsepti huumeidenkäyttäjien hoidossa. Kukaan ei putoa -ohjelman tarkoituksena oli parantaa huumeidenkäyttäjien elämänlaatua ja tehostaa hoidon seurantaa, ja yksi merkittävä väline tässä oli opioidikorvaushoito. Korvaushoitoon pääsyä haluttiin helpottaa ja hoidon aloittamisen kynnystä madaltaa.
Ohjelma on saanut paljon kritiikkiä tamperelaisilta päihdetyöntekijöiltä. Kritiikin ydin on paradoksaalisesti siinä, että opioidikorvaushoidon kohdalla ohjelma on toiminut paremmin kuin hyvin. Korvaushoitoa on tarjottu niin lavealla kädellä, että toipumiskeskeisten hoitojen, kuten huumevieroitus tai katkaisuhoito, merkitys on heidän mukaansa muuttunut marginaaliseksi. Arvostelijoiden mukaan korvaushoidon liian löyhäkätinen määrääminen luo opioidiriippuvaisia jopa silloin kun ihmisillä olisi todellinen mahdollisuus vieroittautua huumeista kokonaan.
Kriitikoilla on kuitenkin vaikutusvaltainen vastus. Monet päihdelääketieteen asiantuntijat pitävät korvaushoitoa tehokkaimpana keinona puuttua huumeongelmaan. Tutkimuksissa korvaushoito esimerkiksi vähentää selvästi huumeidenkäyttäjien kuolleisuutta. Kukaan ei putoa -konseptin eräänä tärkeänä tavoitteena onkin korvaushoidon kattavuuden lisääminen Pohjoismaiselle tasolle. Konseptin esittelymateriaalin mukaan opioidikorvaushoidon kattavuus Suomessa on 16-19 prosenttia, kun muissa Pohjoismaissa se on 50-74 prosentin tietämillä.
Tampereen ohjelmassa opioidikorvaushoidosta vastaa kaksi yksityistä toimijaa: Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy, jonka toimipiste on Breikki ja A-klinikkasäätiön A-Klinikka Oy, jonka toimipiste on Jeesi. Tätä artikkelia varten on haastateltu Breikin entisiä työntekijöitä. Kaikilla on pitkä kokemus myös muista päihdehuollon yksiköistä.
Breikin työntekijöitä kuunnellessa on vaikea välttää pientä epäuskoa: Voiko huumeidenkäyttäjien hoito Suomessa olla näin amatöörimäistä?
Haastateltujen työntekijöiden mukaan Breikin toiminta aloitettiin täysin keskeneräisenä. Breikin aloittaessa 1.1. 2017, hoitajat tulivat töihin kello kahdeksan ja asiakkaat kello yhdeksän – mitään varsinaista perehdytystä Hoivan toimintakulttuuriin ei ollut. Kun ovet avattiin, sisällä oli pian noin sata huumeidenkäyttäjää ja heitä auttamassa 6-7 työntekijää; sairaanhoitajia, lähihoitajia ja sosionomeja.
”Se oli silkkaa kaaosta silloin ja sellaisena jatkui siihen päivään kun irtisanouduin työstä”, sanoo yksi sairaanhoitaja. Kun työntekijät kysyivät esimieheltä miksi toimintaa ei aloitettu hallitummin, vastaus oli, että kaupungin maksusopimus alkoi 1. tammikuuta.
Valokuvia Breikin toiminnan alkuajoilta. Kuvissa yllä sosiaalitilat, viemäriputkien hajoaminen kesken työpäivän, alla osastonhoitajan toimisto, jonka jääkaapissa säilytettiin virtsanäytteet ja hoitajien eväät, ja aula, jossa kymmenet asiakkaat jonottivat päivittäin, osa portaissa, osa lattialla istuen.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Haluatko jatkaa lukemista?
Tilaajana saat Jani Kaaron uusimmat jutut ja lukuoikeuden kymmeniin aiempiin artikkeleihin.
Tilaajana myös tuet Kaaroa — Rapportin tilausmaksuista enemmistö menee aina suoraan tekijälle.
"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.
Kiitos sinulle!"
Jani Kaaro
