Jani Kaaro | Opioidiepidemia Tampereen malliin

Opioidiepidemia Tampereen malliin
Tampereella haluttiin nostaa opioidien korvaushoito Pohjoismaiselle tasolle. Miten tähän on pyritty onkin aika villi tarina.
Jani Kaaro
6/30/2019
Lukijoiden tuella
Tampereella aloitettiin pari vuotta sitten uusi konsepti huumeidenkäyttäjien hoidossa. Kukaan ei putoa -ohjelman tarkoituksena oli parantaa huumeidenkäyttäjien elämänlaatua ja tehostaa hoidon seurantaa, ja yksi merkittävä väline tässä oli opioidikorvaushoito. Korvaushoitoon pääsyä haluttiin helpottaa ja hoidon aloittamisen kynnystä madaltaa.

Ohjelma on saanut paljon kritiikkiä tamperelaisilta päihdetyöntekijöiltä. Kritiikin ydin on paradoksaalisesti siinä, että opioidikorvaushoidon kohdalla ohjelma on toiminut paremmin kuin hyvin. Korvaushoitoa on tarjottu niin lavealla kädellä, että toipumiskeskeisten hoitojen, kuten huumevieroitus tai katkaisuhoito, merkitys on heidän mukaansa muuttunut marginaaliseksi. Arvostelijoiden mukaan korvaushoidon liian löyhäkätinen määrääminen luo opioidiriippuvaisia jopa silloin kun ihmisillä olisi todellinen mahdollisuus vieroittautua huumeista kokonaan.

Kriitikoilla on kuitenkin vaikutusvaltainen vastus. Monet päihdelääketieteen asiantuntijat pitävät korvaushoitoa tehokkaimpana keinona puuttua huumeongelmaan. Tutkimuksissa korvaushoito esimerkiksi vähentää selvästi huumeidenkäyttäjien kuolleisuutta. Kukaan ei putoa -konseptin eräänä tärkeänä tavoitteena onkin korvaushoidon kattavuuden lisääminen Pohjoismaiselle tasolle. Konseptin esittelymateriaalin mukaan opioidikorvaushoidon kattavuus Suomessa on 16-19 prosenttia, kun muissa Pohjoismaissa se on 50-74 prosentin tietämillä.

Tampereen ohjelmassa opioidikorvaushoidosta vastaa kaksi yksityistä toimijaa: Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy, jonka toimipiste on Breikki ja A-klinikkasäätiön A-Klinikka Oy, jonka toimipiste on Jeesi. Tätä artikkelia varten on haastateltu Breikin entisiä työntekijöitä. Kaikilla on pitkä kokemus myös muista päihdehuollon yksiköistä.

Breikin työntekijöitä kuunnellessa on vaikea välttää pientä epäuskoa: Voiko huumeidenkäyttäjien hoito Suomessa olla näin amatöörimäistä?

Haastateltujen työntekijöiden mukaan Breikin toiminta aloitettiin täysin keskeneräisenä. Breikin aloittaessa 1.1. 2017, hoitajat tulivat töihin kello kahdeksan ja asiakkaat kello yhdeksän – mitään varsinaista perehdytystä Hoivan toimintakulttuuriin ei ollut. Kun ovet avattiin, sisällä oli pian noin sata huumeidenkäyttäjää ja heitä auttamassa 6-7 työntekijää; sairaanhoitajia, lähihoitajia ja sosionomeja.
”Se oli silkkaa kaaosta silloin ja sellaisena jatkui siihen päivään kun irtisanouduin työstä”, sanoo yksi sairaanhoitaja. Kun työntekijät kysyivät esimieheltä miksi toimintaa ei aloitettu hallitummin, vastaus oli, että kaupungin maksusopimus alkoi 1. tammikuuta.
﻿
Valokuvia Breikin toiminnan alkuajoilta. Kuvissa yllä sosiaalitilat, viemäriputkien hajoaminen kesken työpäivän, alla osastonhoitajan toimisto, jonka jääkaapissa säilytettiin virtsanäytteet ja hoitajien eväät, ja aula, jossa kymmenet asiakkaat jonottivat päivittäin, osa portaissa, osa lattialla istuen.

Toiminnan keskeneräisyys aiheutti toisenlaiseen toimintaympäristöön tottuneissa työntekijöissä hämmennystä. Ensimmäinen ihmetyksen aihe oli Pegasos -asiakas- ja potilastietojärjestelmä, koska sitä ei ollut. Ilman asiakastietojärjestelmää työntekijät eivät saaneet tietoa asiakkaiden hoitohistoriasta eivätkä voineet tehdä järjestelmään omia kirjauksia. Kirjaukset ovat lakisääteisiä, joten tietojärjestelmän puuttuessa kirjaukset oli tehtävä väliaikaisesti vaikka ruutuvihkoon.  ”Potilastietojärjestelmä on kaiken perusta”, sanoo yksi sairaanhoitajista. ”Tänä päivänä on miltei mahdotonta kuvitella terveydenhoitoalan yksikköä, jossa ei olisi potilastietojärjestelmää.”

Toinen suuri puute oli se, ettei Breikillä ollut laboratoriosopimusta. Yksiköllä ei siis ollut paikkaa, jonne lähettää huumetestien näytteitä analysoitavaksi. Hoitajat joutuivatkin turvautumaan pikatesteihin, joiden tiedetään olevan epäluotettavia, ja jotka olisi pitänyt varmistaa asianmukaisin laboratoriotestein, mutta näin ei tehty. Korvaushoitoon päässeiden huumeseuloja, joissa kontrolloidaan huumeenkäyttöä, ei tehty asianmukaisesti käytännössä lainkaan seitsemän ensimmäisen toimintakuukauden aikana.

Ongelmia oli myös tiloissa. Kuulostaa uskomattomalta, mutta niin kauan kuin laboratoriosopimuksia ei ollut, potilaiden virtsanäytteitä säilytettiin samassa jääkaapissa missä työntekijät säilyttivät eväitään. Tämä vaihe kesti siis kuukausia. Virtsanäytteet taas käsiteltiin testivessana toimivan WC:n viereisessä kopissa, joka toimi samanaikaisesti siivouskomerona. ”Siellä ei ollut mitään muuta tasoa mihin laskea näytteet, kuin lavuaarin reuna.” Lisäksi lääkehuone toimi keittiönä: korvaushoitolääkkeitä käsiteltiin samalla pöydällä kuin työntekijöiden tiskejä.
﻿

Nykyään Breikki toimii toisissa tiloissa.

Monet haastateltavat muistavat myös tapauksen, jossa korvaushoitolääkkeet olivat päässeet loppumaan. Tällöin Breikin lähiesimies matkusti Helsinkiin ja toi tullessaan täyden lastin korvaushoito-opioideja perässävedettävässä matkalaukussa. Matka taitettiin junalla. Jos joku olisi varastanut matkalaukun, paljon arvokkaampaa lastia ei juuri olisi voinut saada.

Kun työntekijät valittivat esimiehelle toiminnan keskeneräisyydestä, vastaus oli, että huumetyö on luonteeltaan keskeneräistä ja oppimisprosessi. ”Olimme kuulemma väärällä alalla, jos emme sietäneet keskeneräisyyttä”, sanoo yksi sairaanhoitajista. Työntekijät valittivat keskeneräisyydestä aluehallintovirastoon, joka tuli tarkastamaan tilanteen, mutta hyväksyi keskeneräisyyden. Kun sama kysymys keskeneräisyydestä myöhemmin nousi esiin vanhuspalvelujen kohdalla, aluehallintovirasto ei hyväksynytkään sitä. ”Olin niin vihainen”, sanoo Breikissä sen alkuvaiheissa työskennellyt sosionomi Minna Minkkinen. ”Miksi keskeneräisyys päihdepotilaiden kohdalla hyväksyttiin, mutta vanhusten kohdalla ei?”

Haastattelemieni päihdetyöntekijöiden kritiikin kärki osuu kuitenkin hoidon laatuun. Heidän mukaansa Breikin tarjoama hoito oli käytännössä vain opioidikorvaushoitoa. ”Jos opioidit vähänkään heilahtivat huumetestissä, asiakkaalle tarjottiin automaattisesti korvaushoitoa”, todistavat kaikki haastatellut.

Koska suurin osa asiakkaista oli sekakäyttäjiä ja Tampereen katukaupassa liikkuu paljon korvaushoito-opioideja, harvassa olivat asiakkaat, joiden pissanäytteissä ei opioideja näkynyt. Näin suurin osa asiakkaista oli pian opioidiriippuvaisia – vaikka alunperin he saattoivat olla koukussa esimerkiksi amfetamiiniin. Perusteluna oli, että korvaushoidon avulla sekakäyttäjien elämä saadaan hallintaan ja he pysyvät paremmin seurannassa, kun he tulevat säännöllisesti hakemaan lääkkeensä.

Tampereen Kukaan ei putoa -mallin erikoisuus on palveluntuottajalle asetettu bonus- ja sanktiojärjestelmä. Palveluntarjoajalle maksetaan bonusta asiakkaista, jotka pysyvät hoidon piirissä ja sakotetaan asiakkaista, jotka putoavat hoidosta. Malli on herättänyt paljon toivoa päihdehuollossa, jossa keskeinen ongelma on se, että asiakkaat putoavat hoidosta. Tiedustelen haasteltaviltani, näkyikö bonusjärjestelmä millään tavalla Breikin toiminnassa.

Yksikön toimintaa tuntevan lääkärin mukaan bonusjärjestelmä näkyi siinä, miten asiakkaisiin suhtauduttiin. ”Periaate oli, että asiakkaita ei haluttu menettää kilpailijoille”, hän sanoo. ”Asiakkaista pidettiin kiinni tarjoamalla heille sitä mitä he halusivat, eli opioideja ja bentsodiatsepiineja.”

Opioidikorvausasetuksen mukaan korvaushoitolääkkeitä voi saada kotiin jos tietyt ehdot täyttyvät. Tällöin ei saa olla oheiskäyttöä, korvaushoitolääkkeitä ei saa käyttää suonensisäisesti, lääkevilppiä ei saa esiintyä eikä saa olla luvattomia poissaoloja lääkkeen hakemisessa. Näitä asioita kontrolloidaan esimerkiksi pistojälkitarkastuksilla ja yllättäen tehtävillä seuloilla. Breikissä työskennelleen lääkärin mukaan Hoivan toiminta oli tässä suhteessa erikoista. Asiakas sai itse valita seulotaanko vai ei ja kuinka usein. Pistojälkitarkastuksia ei hoitajien mukaan tehty.

”Yleisesti tiedettiin, että Breikissä ei seulota ja silti sieltä saa viikonlopun lääkkeet kotiin”, sanoo lääkäri. Asiakkaita siirrettiin joissakin tapauksissa jopa jatkohoitoon terveyskeskukseen (mistä saa bonusta) vaikka ”heistä ei ollut otettu hoidon aikana yhtä ainoata seulaa.”

Breikin korvaushoitofilosofian toinen erikoisuus on rento suhtautuminen bentsodiatsepiinien käyttämiseen korvaushoidon tukihoitona. Tukihoitoon kuului säännönmukaisesti Opamox 30 mg 1x3. Erikoista tämä on siksi, että tutkimuksissa bentsodiatsepiinien käyttö on yksi tärkeimmistä potilaan kuntoutusta hidastavista tekijöistä. Bentsodiatsepiinit ovat myös voimakkaasti riippuvuutta aiheuttavia kuten opioiditkin. Lääkäri kertoo, että ensimmäisen puolen vuoden aikana yhdenkään potilaan kohdalla ei oltu aloitettu bentsodiatsepiinien vähennyssuunnitelmaa eikä siitä oltu edes keskusteltu kenenkään kanssa. ”Lääkkeet nähtiin potilaan oikeutena”, sanoo lääkäri.

Asiakkaiden oikeus saada lääkkeitä oli niin merkittävä, että työntekijät joissakin tapauksissa jopa kävelivät lääkärin määräysten ylitse. Näissä tapauksissa lääkäri oli kieltänyt asiakkaalta lääkkeet, mutta sosionomi oli perunut lääkärin määräyksen ja järjesti lääkkeet asiakkaalle. Tapauksista ei edes kerrottu lääkärille, vaan ne nousivat esiin jälkikäteen. Tapaukset ovat tavattomia, sillä sosionomilla luonnollisestikaan ei ole oikeutta määrätä reseptilääkkeitä.

Suurelle osalle asiakkaita nämä erikoisuudet toki sopivat ja ne tekivät Breikistä käyttäjien parissa suositun paikan. Palveluntuottaja ja kaupunki hyötyivät, sillä tyytyväiset asiakkaat sitoutuivat hoitoon, mikä oli yksi bonusjärjestelmän tarkoitus . Bonusten merkityksestä toiminnassa kertoo myös tapaus, jossa yksi asiakkaista oli kuollut. Sairaanhoitajan mukaan lähiesimies oli antanut käskyn kirjata asiakas koodilla ”siirtynyt hoidossa eteenpäin”, ettei yksikkö menetä bonuksia.

Lääkäri vertaa Breikin toimintaa alkoholismista tuttuun termiin ”mahdollistaja”. Alkoholismin problematiikassa ”mahdollistaja” on esimerkiksi alkoholistin puoliso, joka kantaa viinaa kotiin ja näin mahdollistaa juomisen. Lääkärin mukaan Breikki mahdollisti huumeriippuvaisten huumeidenkäytön, mutta ei tarjonnut paljon muuta hoitoa. ”Monilla asiakkailla on taustalla mielenterveyden ongelmia, persoonallisuushäiriöitä ja traumaattisia kokemuksia, mutta näiden hoitamiseen ei Breikissä ole käytännön resursseja eikä siihen kannusteta”, sanoo lääkäri. Sairaanhoitajien mukaan Breikissä alkuaikoina tarjottu psykososiaalinen tuki oli 2-5 minuuttia keskustelua sinä aikana, kun päivän lääke otettiin.

Sairaanhoitajan mukaan Breikki ei ollut ainoastaan huumeidenkäytön, vaan myös huumekaupan mahdollistaja. ”Vanhassa toimipisteessä oli todella karua katsoa, miten asiakas hakee viikonloppulääkkeet yläkerrasta ja sen jälkeen puhtaat neulat alakerrasta”, hän sanoo. Mitä asiakas neuloilla teki kun korvaushoitolääkkeitä ei saa käyttää suonensisäisesti?
Päihdetyöntekijän mukaan osa asiakkaista käyttää kotilääkkeitä siten, että asiakas ottaa päivän annoksestaan pari milligrammaa suonensisäisesti ja myy loput kadulla. ”Olimme kuin palvelulinjasto korvaushoitolääkkeiden katukauppaa varten”, sanoo Breikissä sen alkuvaiheissa työskennellyt sairaanhoitaja.

Kukaan haastatelluista ei ole korvaushoidon vastustaja. He sanovat olevansa myös tietoisia siitä, että Tampere on räikeä poikkeus korvaushoidon saatavuudessa muuhun Suomeen verrattuna: yleensä ongelmana on, että korvaushoitoon on vaikea päästä ja hoidosta tippuu helposti pois, jos ei noudata sääntöjä. Huolenaihe kritiikissä koskeekin sitä, että Tampereella korvaushoitoon joutuu ihmisiä, jotka voisivat päästä kuiville kokonaan, jos tällaiseen hoitoon panostettaisiin. Kerran aloitettu opioidikorvaushoito on monille elämänmittainen rasti, joten sen määräämisessä pitäisi noudattaa harkintaa.

Kaikki haastatellut sanovat tietävänsä tapauksia, joissa korvaushoidon piiriin on otettu vain hieman päälle parikymppisiä nuoria. Nuorilla olisi paremmat mahdollisuudet päästä kuiville kuin pitkäaikaisilla käyttäjillä – tosin käyttöhistoriasta riippuen.
Päihdetyöntekijä kertoo tapauksesta, jossa amfetamiiniriippuvainen pyristeli irti aineista ja onnistui olemaan kuivilla vuoden. Ankara elämäntilanne vei hänet takaisin huumeiden pariin, minkä jälkeen hänelle tarjottiin opioidikorvaushoitoa – vaikka pääongelmana oli amfetamiini. Päihdetyöntekijän mukaan korvaushoidon tarjoaminen tässä tilanteessa on järjetöntä ja vastuutonta. ”Jos joku on osoittanut tällaista motivaatiota riippuvuuden katkaisemisessa, häntä olisi pitänyt tukea vaikean elämäntilanteen ylitse eikä koukuttaa opioidiriippuvuuteen.”

Loppu

Tampereen kaupungin bonusjärjestelmän yksityiskohtiin voi tutustua tämän linkin takana olevasta hankintasopimuksesta. A-Klinikka Oy:n hankintasopimus on samanlainen.

Hoiva Oy vastaa

Lähetän Diakonissalaitoksen Hoivan yksikköpäällikölle, Pirjetta Salomäelle, kolme kysymystä. Ensimmäisessä tiedustelen miten Diakonissalaitoksen kaltainen pitkäaikainen toimija huumeriippuvaisten hoidossa voi aloittaa yksikön toiminnan näin keskeneräisenä?
Toisessa pyydän hänen kommenttiaan opioidikorvaushoidon kritiikistä. Haastaltavieni mukaan opioidikorvaushoitooon pääsee liian löyhin perustein; jopa silloin kun asiakkaalla olisi hyvät mahdollisuudet vieroittautua huumeista kokonaan. Bentsodiatsepiinia määrätään enemmän kuin vastaavissa yksiköissä muualla Suomessa, pistojälkitarkastuksia ei tehdä ja huumeseuloja otetaan liian epäsäännöllisesti.
Kolmannessa kysyn bonusjärjestelmän mahdollisesta väärinkäytöstä, esimerkkinä kuollut potilas, joka kirjattiin ”hoidossa eteenpäin siirtyneeksi”, ettei bonuksia menetetä. Seuraavassa Salomäen vastaukset sekä hänen ylimääräinen kommenttinsa yksikköön kohdistuneesta kritiikistä.

1. Aloittamiseen kohdistuva kritiikki
Uuden palvelun käynnistymisessä oli keväällä 2017 haasteita, jotka tunnistettiin ja korjattiin. Periaatteenamme on avoin keskusteluilmapiiri, jossa ongelmat nostetaan esiin ja niihin etsitään yhdessä ratkaisuja. Tarkastimme kaikki tuolloin esiin nostetut toimintamallit. Myös tilat ja palvelu on tarkastettu ja hyväksytty eri viranomaisten, kuten kaupungin toimesta.
Ongelmat johtuivat alussa pääasiassa siitä, että Tampereen kaupungin hallinnoimassa potilastietojärjestelmässä ja kilpailutuksessa määritellyssä laboratoriopalveluita tuottavassa yrityksen palvelussa oli alussa teknisiä ongelmia.  Laboratorion osalta ongelmat liittyivät laskutukseen ja potilastietojärjestelmän osalta kirjautumisen tunnistautumistapaan, joka käytännön potilastyön näkökulmasta oli erittäin haasteellista. Ongelmat eivät olleet sidoksissa Diakonissalaitokseen ja ne ratkaistiin kokonaisuudessa ensimmäisen kahden kuukauden aikana yhdessä kaupungin /palvelua tuottavan yrityksen kanssa. Tekniset haasteet eivät myöskään tulleet esille ennen toiminnan käynnistystä joulukuussa 2016, kun saimme tunnukset järjestelmiin. Luvanvaraista potilastyötä = oikeilla potilailla ns. testausta ei voi koskaan tehdä ennen toiminnan käynnistymistä.
Nyt toiminta on vakiintunut ja mittaamme säännöllisesti palvelun vaikuttavuutta, asiakastyytyväisyyttä sekä henkilöstön hyvinvointia. Näissä kaikissa tulokset ovat olleet hyviä.

2. Opiodikorvaushoito
Tampereen huumehoidon avohoidossa asiakas saa valita palveluntarjoajista ja olla itse mukana vaikuttamassa hoitoonsa.  Kukaan ei putoa- palvelussa on lyhyessä ajassa saatu aikaan hyviä tuloksia ja onnistumisia.
Hoidossa pysyminen otettu yhdeksi keskeiseksi huumehoidon tavoitteeksi paitsi korvaushoidossa olevilla, myös muiden huumeiden käyttäjien hoitopalvelussa. Vielä muutama vuosi sitten kaupungissa oli käytössä malli, jossa korvaushoitoon pääsyn kriteerit olivat melko tiukat ja huumeisiin retkahtaminen katkaisi usein hoitosuhteen. Huumeriippuvaisten hoito päätettiin uudistaa ja uudenlaisessa hankinnassa kuultiin laajasti asiakkaita, heidän omaisiaan, huume- ja korvaushoitoon erikoistuneita palveluntuottajia sekä Tampereen kaupungin asiantuntijoita eri organisaatioista.  Kukaan ei putoa - päihdehoidossa pääsyyn kynnys pyritään pitämään matalana ja asiakkaat pitämään avun piirissä niin pitkään kuin yksilöllisesti päihdesairaudesta toipumisen näkökulmasta on tarkoituksenmukaista.
Tampereen kaupungin vuoden 2017 lukujen mukaan 70 prosenttia ja 80 prosenttia 2018 hoitoa hakeneista on pysynyt hoidon piirissä. Tämä on kehitystä parempaan suuntaan. Myös asiakkaat ovat kokeneet mallin mielekkääksi ja esimerkiksi päihdepalveluyksikkö Breikin asiakkaat ovat tyytyväisiä palveluun: 87 % kertoo palvelun auttaneen heitä elämässä eteenpäin ja lähes 80 % kokee tulevansa kohdatuksi palveluissa. Yli 60 % asiakkaista suosittelisi palvelua erittäin todennäköisesti toisille vastaavassa tilanteessa oleville.
Opioidikorvaushoidon tavoitteena on STM:n asetuksen mukaisesti joko kuntoutuminen ja yhteiskuntaan integroituminen tai haittojen väheneminen ja elämänlaadun parantuminen. Kyse on lääketieteellisestä ja näyttöön perustuvasta päihdehoidosta opioidiriippuvuuteen.  

Hoidon tarpeen arviointeja tehdään molemmissa päihdepalveluyksikössä ja päätökset opioidikorvaushoidon aloittamisesta tekee kaupunki. Kaikilla opioidikorvaushoidossa olevilla on vakava opioidiriippuvuus sekä taustalla mm. epäonnistuneita vieroituksia. Korvaushoitolääkityksellä voidaan pitää vieroitusoireet poissa, sammuttaa huumehimo ja siten irtautua opioidien väärinkäytöstä. Tällöin asiakas pystyy sitoutumaan hoitoon ja voimavaroja vapautuu psykososiaaliseen työskentelyyn ja kuntoutumiseen.

Kilpailutuksessa 2016 Tampereella arvioitiin olevan 1500 suonensisäisesti huumeita käyttävää henkilöä. THL arvio (2012) ongelmakäyttäjistä 43-83% olevan opioidien käyttäjiä. Tällöin Tampereella opioidien käyttäjiä olisi 650-1250. Korvaushoidon kattavuus tällä arvioinhaarukalla keskiarvolle laskettuna hankinnan alussa oli 19% ja toukokuussa 2019 42%.  Hankinnan yhtenä tavoitteena oli korvaushoidon kattavuuden nouseminen pohjoismaiselle tasolle noin 70% opioidien käyttäjistä.

Hoito perustuu yksilölliseen hoitosuunnitelmaan, jonka mukaan otetaan seuloja sekä tehdään pistotarkastuksia. Haittoja vähentävin tavoittein hoidossa oleville ei tehdä pistotarkastuksia. Bentsodiatsepiinien käyttö on lääkärin ja potilaan välinen asia. Väite ko. lääkkeen määräämisestä enemmän kuin vastaavissa yksiköissä Suomessa ei pidä paikkansa. Päihdepalveluyksikkö Breikki toteuttaa Mielenterveystalo.fi julkaistua Opioidikorvaushoidon oppaan linjauksia myös betsodiatsepiinien lääkehoidon osalta. Diakonissalaitoksen Hoivan ylilääkäri on ollut laatimassa ko. julkaisua.

3. Bonusjärjestelmän väärinkäyttö
Ei pidä paikkansa. Hoidossa eteneminen ja päättymiset tilastoidaan eri lomakkeeseen omilla koodeillaan, mutta samassa järjestelmässä. Nämä tilastoinnit tarkastetaan vähintään vuosittain tilaajan toimesta.

Lopuksi: Miksi yhden yksikön ongelmat ja käynnistysvaikeudet nousevat näin vahvasti julkisuuteen?

Kyseessä on laajempi kysymys. Suomen huume- ja päihdetyö elää nyt sitä murrosta, joka on käyty läpi muissa sosiaalipalveluissa jo aikaisemmin. Myös päihdetyön asiakas siirtyy nyt objektista subjektiksi. Laitoshoidon rinnalle rakennetaan uusia avohoidon toimintamalleja, joissa työntekijät nousevat pois pöydän takaa ja työskentelevät asiakkaan kanssa rinnakkain. Myös tästä on Tampereen Kukaan ei putoa -mallissa on kysymys.

Palveluiden kehittämisen suuntaukset eivät ole vain kansallisia. Myös kansainvälisesti laitoshoidon tarvetta ja vaikuttavuutta arvioidaan entistä tarkemmin ja samanaikaisesti avohoidon palvelut kehittyvät yhä asiakaslähtöisemmiksi. Kuntoutuminen tunnustetaan entistä yksilöllisemmäksi prosessiksi. Asiakkaan osallisuutta ja toimijuutta vahvistetaan asiakkaan omassa toimintaympäristössä ja sidosryhmissä. Näitä tavoitteita tuetaan esimerkiksi matalan kynnyksen työtoiminnan ja valmennuksien avulla.

Päihdehoidolla on selkeät tavoitteet ja konseptimme on selkeä. Tuemme pitkäaikaissairaudesta toipumisesta tavalla, jossa yhteisö ja vertaistuki ammattilaisten avun rinnalla ovat kiinteä osa psykososiaalista kuntoutumista.  Tarvitaan hiljalleen rakentuvaa luottamusta toisiin ja itseen, jotta ihminen siirtyy esiin varjosta ja muuttuu aktiiviseksi yhteisön ja yhteiskunnan jäseneksi.

Tähän työhön me uskomme. Olemme tehneet sitä monia vuosia Helsingin, Espoon ja Vantaan kuntien, nykyään myös Tampereen, Päijät-Hämeen ja Heinolan kanssa. Haluamme olla vahvasti mukana kehittämässä uudenlaista avohoitopalvelua. Tässä mallissa jokaiselle asiakkaalle rakennetaan oma yksilöllinen polkunsa yhteisössä.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Lue juttu loppuun
Valitse itse ohitatko maksumuurin vai tuetko toimittajan työtä
Hyväksyn tietosuojaselosteen ja käyttöehdot
Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Saat oivaltavat tiedekolumnit sähköpostiisi ennen muita
Päätät tilausmaksusi itse, alk. vain 3,90 € / kk
Mahdollistat tiedekolumnien jatkumisen
Tuet Jani Kaaron journalistista työtä
Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Et saa tiedekolumneja sähköpostiisi ennen muita
Et tue Jani Kaaron journalistista työtä
Et mahdollista tiedekolumnien jatkumista
Ohitat maksumuurin ja kirjaudut sisään ilmaiskäyttäjänä
Lukijoiden tuella
"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.

Kiitos sinulle!"
Jani Kaaro