Kun arkeologisilta kaivauksilta löydetään ihmisten jäänteitä, antropologien eräs tärkeä tehtävä on ollut aina selvittää, mitä sukupuolta ne ovat. Tytöt ja pojat kehittyvät biologisesti eri tahdissa, joten sukupuoli on olennainen tieto, kun halutaan tietää, minkä ikäisiä ihmiset olivat kuollessaan.
Jos kaivauksilta löytyy paljon kuolleita lapsia, se voi olla merkki siitä, että yhteisössä harjoitettiin infantisidia, eli lastensurmaa. Tällöin arkeologit ja antropologit haluavat tietää lasten sukupuolen selvittääkseen, koskiko ilmiö voittopuolisesti tyttöjä tai poikia.
Antropologit ovat kehittäneet menetelmiä sukupuolen määrittämiseksi vuosikymmeniä. 1960-luvun lopulta lähtien sukupuoli on kyetty määrittämään varsin luotettavasti lantion mittasuhteiden perusteella, mutta tänä päivänä luotettava määritys voidaan tehdä useimmissa tapauksissa pelkästään lantion fragmenttien avulla.
Myös DNA:sta saadaan apua tapauksissa, joissa DNA on saatavilla. Eikä kyse ole pelkästään antropologiasta – oikeuslääketiede turvautuu samoihin menetelmiin selvitellessään rikoksen uhrien ikää ja sukupuolta. Monet oikeuslääketieteiljät ovatkin antropologeja tai he käyttävät antropologeja asiantuntijoina omissa tutkimuksissaan.
Nämä sukupuoleen liittyvät antropologiset näkökohdat olivat myös professori Elizabeth Weissin mielessä, kun hän viime vuonna suunnitteli esitelmää, joka oli tarkoitus pitää Yhdysvaltain ja Kanadan antropologisten seurojen vuosikokouksessa Torontossa.
