Kun ihmiset aloittavat mielialalääkityksen, monet huomaavat sen vaikutuksen ensin seksielämässään. Seksuaalinen halu vähenee, erektio voi muuttua vaikeammaksi ja orgasmi ei tunnu enää niin nautinnolliselta kuin ennen. Lääkärit eivät yleensä pidä näitä oireita huolestuttavina, sillä he ajattelevat, että oireet väistyvät kun lääkitys ajetaan alas. Viime vuosina lääketieteellisessä kirjallisuudessa on kuitenkin kuvattu lukuisia tapauksia, joissa seksuaalisten toimintojen häiriöt ovat jääneet pysyviksi. Näille potilaille on luotu oma PSSD -sairauskategoria (Post-SSRI Sexual Dysfunction).
Jos mielialalääkkeitä käyttävät aikuiset taistelevat seksuaalisten häiriöiden kanssa, miten on lasten ja teini-ikäisten laita – määrätäänhän mielialalääkkeitä heillekin? Lasten ja teinien seksuaalisuus on vasta kehittymässä tasatahtia murrosiän kanssa. Teini-ikäisten elämä on täynnä ihastumisia, fantasiointia, erektioita, masturbointia ja ensimmäisiä seksuaalisia kokeiluja. Entä jos mielialalääkkeet häiritsevät kaikkea tätä?
Merkillistä kyllä vastaus näihin kysymyksiin on, että vastausta ei ole. New York Times on tuoreessa artikkelissaan haastatellut lääkäri Alexander Scharkoa, joka koetti nostattaa keskustelua aiheesta kaksikymmentä vuotta sitten. Hän päätti tehdä kirjallisuuskatsauksen, johon koottaisiin kaikki mitä tiedetään mielialalääkkeiden vaikutuksesta lasten ja nuorten seksuaaliseen kehitykseen. Kirjallisuuskatsaus jäi laihaksi, sillä aiheesta ei tiedetty käytännössä mitään. Kaikki saatavilla oleva tieto koski aikuisia. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin tilanne on miltei sama – vaikka mielialalääkkeitä määrätään lapsille ja nuorille yhä enemmän. Scharko pohtii haastattelussa, missä määrin lääkärit edes keskustelevat esimerkiksi 11-vuotiaan kanssa, millä tavalla lääke on vaikuttanut hänen seksuaalisiin tuntemuksiinsa. Samassa artikkelissa toimittaja David Bergner koettaa löytää vastauksia haastattelemalla ihmisiä, jotka ovat aloittaneet mielialalääkkeiden käytön ennen aikuisikää. Haastattelujen perusteella kysymys on tärkeä ja ajankohtainen. Ensinnäkin, monet muistavat, että mielialalääkeiden aloittamisella oli selvä vaikutus heidän seksuaaliseen kehitykseensä, ei ainoastaan libidoon vaan kaikkeen romanttiseen kiinnostukseen. Toiseksi, monien kohdalla lääkkeiden myötä tullut seksuaalisuuden ”puutumus” oli kestänyt vuosia ja jotkut olivat hyväksyneet sen pysyväksi tilaksi.
