Sen jälkeen kun Iranin sota sulki Hormuzinsalmen, maapallon mielenkiinto on kohdistunut öljyyn. Hormuzinsalmen kautta kulkee kuitenkin paljon muutakin kuin öljyä, esimerkiksi keinolannoitteita. Keinolannoitteet muodostavat puolen maapallon ruokaturvan ja nyt ne ovat ovat jumissa Hormuzinsalmella.
Maapallolla ei ole yhteisiä strategisia keinolannoitevarastoja, jotka voitaisiin vapauttaa kriisin sattuessa maanviljelijöiden käyttöön. Kevään viljelykausi on käsillä eivätkä kasvit odota. Jos lannoitteita ei pian saada liikkeelle, se tulee vaikuttamaan miljardien ihmisten ravinnonsaantiin – miten paljon, se nähdään, kun sadot valmistuvat.
Keinolannoitteissa on ensisijaisesti kyse typestä, jota kasvit tarvitsevat kasvaakseen.
Ilmakehä olisi kyllä täynnä typpeä, mutta se on muodossa N2, jota kasvit eivät voi käyttää. Jotta ilmakehän typpi saadaan kasvien käyttöön, on löydettävä keino rikkoa typpiatomeja yhdistävä voimakas sidos, jolloin typpi sitoutuu ammoniakkiin tai nitraattiin. Tällöin puhutaan reaktiivisesta typestä. Luonnossa tätä tapahtuu esimerkiksi hernekasvien juuristossa – muistathan yläasteen biologiasta, että hernekasvien juurissa elävät mikrobit sitovat ilmakehän typpeä kasveille käyttökelpoiseen muotoon. On arvioitu, että luonnollisten prosessien kautta syntyvä reaktiivinen typpi riittää ruokkimaan 3,5-4 miljardia ihmistä.
