Haluaisitko naida serkkusi...
Jani Kaaro
1/29/2023
Lukijoiden tuella
Kaikki lienevät nähneet amerikkalaisissa elokuvissa kohtauksen, jossa pappi vihkii parin avioliittoon, mutta sanoo sitä ennen yleisölle: ”Jos jollain on jotain tätä avioliittoa vastaan, puhukoon nyt tai vaietkoon iäksi.” Tällä sananparrella on oma historiansa ja oikeasti se tarkoittaa:”Tietääkö joku ovatko sulhanen ja morsian serkuksia?”
Vihkikaavan tarina palautuu katolisen kirkon ankaraan taisteluun pakanallisia ja insestisiä avioliittojärjestelyjä vastaan. Vaikka taistelu insestiä vastaan voi kuulostaa vähäpätöiseltä historialliselta anekdootilta, Harvardin yliopiston antropologi Joseph Henrichin mukaan sen seuraukset olivat valtaisat. Se oli lähtölaukaus länsimaisille instituutioille ja yhteiskunnalle, joka tuotti erityisen länsimaisen psykologisen profiilin.
Henrichin varsinaisena tutkimuskohteena on länsimaisen ihmisen psykologinen erityisyys, josta käytetään antropologisessa tutkimuksessa nimitystä WEIRD. Lyhenne tulee englanninkielen sanoista western, educated, industrialized, rich ja democratic. Henrichin tehtävänä on selittää, miten meistä tuli tällaisia, –WEIRDejä – sillä suuri osa maailman ihmisistä ei ole kaltaisiamme, ja jos mennään tarpeeksi kauas historiaan, emme mekään ole aina olleet.
Monille voi tulla yllätyksenä, että ihmisten psykologinen profiili on tärkeältä osalta kulttuurisidonnaista. Tämä voi kuitenkin johtua tutkimusvinoumasta: 96 prosenttia länsimaisesta psykologisesta tutkimuksesta on tehty meikäläisillä WEIRD-ihmisillä. Tästä on voinut syntyä harhakäsitys, että meikäläisten psykologinen profiili olisi universaali ilmiö.
Toistensa vastakohtia
Millä tavalla me länsimaiset sitten poikkeamme muista? Sen ymmärtämisessä auttaa jako yksilökeskeisten WEIRD-kulttuurien ja sukukeskeisten kollektiivisten kultuurien välillä.
Me WEIRDit olemme yksilökeskeisiä ja liikumme vapaasti kauas kotiseudultamme, kun taas kollektiivisissa kulttuureissa ollaan perhekeskeisiä ja ihmiset pysyvät yleensä lähellä synnyinseutuaan. Meille länsimaisille merkittävää ovat henkilökohtaiset saavutukset ja menestys, mutta kollektiivisissa kulttuureissa on tärkeintä vastata suvun ja perheen velvoitteisiin. Me länsimaiset identifioidumme itse valitsemaamme sosiaaliseen ryhmään kuten ”olen insinööri” tai ”kuulun vihreisiin”, mutta kollektiivisissa kulttuureissa identifioidutaan sukuun tai klaaniin. Meille länsimaisille on tärkeää itsenäisyys ja kyky tehdä omia päätöksiä, mutta kollektiivisissa kulttuureissa ollaan riippuvaisia suvun mielipiteestä ja alistutaan suvun auktoriteetin alle.
Eräs kiinnostava ero WEIRDien ja kollektiivisten kulttuurien ihmisten välillä on suhtautuminen muukalaisiin. Vaikka meikäläisen pakolaiskeskustelun perusteella sitä ei aina uskoisi, WEIRDit suhtautuvat muukalaisiin positiivisesti ja heidän kanssaan ollaan valmiita yhteistyöhön. Sukukeskeisten kulttuurien edustajat sen sijaan suosivat aina sukulaisia, ja he ovat epäluuloisia muukalaisia kohtaan. Hyvä esimerkki tästä on verenluovutus – siinähän verta luovutetaan nimenomaisesti tuntemattomalle. Länsimaiset WEIRDit ovat hyvinkin halukkaita luovuttamaan verta, mutta sukukeskeisten kulttuurien edustajat eivät – ellei veri sitten mene heidän sukulaiselleen.
Sukulaisuus sivuun
Kun mennään riittävän kauas ajassa taaksepäin, me euroopalaiset elimme samanlaisissa agraariyhteisöissä kuin monet tämän päivän kollektiiviset kulttuurit. Maanviljely vaati työvoimaa, ja serkkujen naiminen sukuun oli toimiva keino saada sitä. Serkusavioliittoihin jopa kannustettiin, sillä tällä tavalla saatiin varallisuus pidettyä suvun tai klaanin sisällä.
Noin 500-600 -luvulla katolinen kirkko kuitenkin aloitti järjestelmällisen kampanjan pakanallisten avioliittokäytäntöjen karsimiseksi. Kirkko kielsi polygamian, avioliitot lähisukulaisten kesken, lasten adoptoimisen ja jalkavaimot, ja kielsipä vielä miestä naimasta veljensä leskeä. Kirkko näki avioliitot sukulaisten kesken insestisinä ja sen kampanja serkusavioliittoja vastaan oli heltymätön, johdonmukainen ja Henrichin sanojen mukaan ”pakkomielteinen.” Kampanja kesti vuosisatoja, ja vähitellen kristinuskon levitessä ja vahvistuessa, serkusavioliitot ja muut liitot lähisukulaisten kanssa alkoivat vähentyä.
Muutoksen seuraukset yhteiskunnan kehitykselle olivat jättimäiset. Kun ihmiset eivät enää olleet riippuvaisia suvusta eikä heillä ollut enää yhtä paljon velvollisuuksia sukua kohtaan, ihmiset olivat vapaampia toimimaan itsenäisesti tai ydinperheenä. Näin syntyivät killat, kauppaliittoumat, luostarit ja yliopistot, joissa muukalaiset toimivat vapaaehtoisesti yhteistyössä keskenään. Muukalaisten kanssa toimiminen vaati toisenlaisia sääntöjä kuin suvun kanssa toimiminen, joten keskeiseksi nousi kysymys luottamuksesta. Syntyi moraalisääntöjä, jotka varmistivat osapuolten puolueettomuuden – mitä ongelmaa ei koskaan ollut sukukeskeisessä järjestelmässä, jossa vedettiin aina kotiinpäin.
Näin ihmisten psykologia alkoi muuttua. Uudessa yhteiskunnassa kaikki kilpailivat kaikkia vastaan varallisuudesta ja arvovallasta, joten ihmisistä tuli yksilökeskeisiä ja kilpailullisia ja vähemmän halukkaita taipumaan auktoriteettien ohjaukseen. Heistä tuli myös enemmän moraalisia, koska uusi sitoutuminen puolueettomuuteen vaati sitä. Sukukeskeisessä yhteisössä valinnut sosiaalinen häpeä vaihtui yksilölliseen syyllisyydentunteeseen, holistinen ajattelu analyyttiseen.
Henrichin mukaan noin 1500-luvun tienoissa tämä prosessi oli edennyt niin pitkälle, ettei sitä voinut enää pysäyttää – ja länsimainen ihminen oli syntynyt.
Sukutunteet järjestykseen
Henrichin työn varsinainen voimannäyttö on kuitenkin siinä, miten hän osoittaa kirkon vaikutuksen WEIRD-kulttuurin syntyyn. Ensin valtavasta etnografisesta tietokannasta etsittiin tietoja erilaisten etnisten ryhmien sukujärjestelmistä, ja tämän pohjalta rakennettiin sukuintensiivisyysindeksi. Jos sukujärjestelmään kuului esimerkiksi polygamiaa tai serkusavioliittoja nämä kulttuurit sijoittuivat indeksissä korkealle. Esimerkkejä tällaisista kulttuureista ovat Iran tai Pakistan. Vastaavasti Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain kaltaiset maat – eli tyypilliset WEIRD-kulttuurit – sijoittuvat indeksissä matalalle.
Tämän jälkeen kulttuurit pantiin kartalle, josta ilmeni kirkon vaikutusvallan leviäminen. Tulokset olivat hämmentävän johdonmukaiset: Mitä kauemmin kulttuurit olivat olleet kirkon vaikutusvallan piirissä, sitä selvemmin ne olivat WEIRD-kulttuureja. Jokainen uusi vuosisata kirkon vaikutusvallan alla esimerkiksi vähensi serkusarvioliittoja lähes 60 prosenttia.
Tässä historiassa erottuu etenkin protestanttisen kirkon vaikutus. Protestanttisen uskon syntyessä länsimaiset kulttuurit olivat jo pitkällä omassa WEIRD-prosessissaan. Protestantismi oli tämän prosessin eräänlainen kulminaatiopiste; sen tärkeä periaatehan oli muodostaa Jumalaan henkilökohtainen suhde. Protestanttinen usko myös levisi nopeasti ja sen vaikutus oli syvällekäypä, koska se korosti lukutaitoa. Lukeminen mahdollisti Raamatun lukemisen yksilöllisesti ja mahdollisti näin omien tulkintojen tekemisen.
Mielenkiintoinen tapaus Henrichin aineistossa on Italia. Pohjois-Italia oli jo keskiajalla Euroopan pankkitoiminnan keskus, myöhemmin renessanssin ydinaluetta ja vielä 1800-luvullakin hyvin mukana teollisessa vallankumouksessa. Sen sijaan Etelä-Italia ja etenkin Sisilia laahasivat jäljessä, ja tänä päivänäkin ne yhdistetään korruptioon ja mafiaan. Miksi?
Vastaus on jälleen kirkon vaikutuksessa. Katolinen kirkko nimittäin sai Etelä-Italian ja Sisilian vaikutuspiiriinsä vasta 1100-1200-luvuilla – siinä vaiheessa Pohjois-Italia oli ollut kirkon vaikutuspiirissä jo yli viisisataa vuotta. Etelä-Italia lähti WEIRD-muutokseen siis takamatkalta. Serkusavioliitot olivat Sisiliassa yleisiä vielä 1900-luvulla, ja provinssitasolla vertailtuna mitä yleisempiä serkusavioliitot olivat, sitä enemmän niissä oli korruptiota. Sisilialaiset erottuvat muista italialaisista edelleen siinä miten haluttomia he ovat luovuttamaan verta.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Lue juttu loppuun
Valitse itse ohitatko maksumuurin vai tuetko toimittajan työtä
Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Saat oivaltavat tiedekolumnit sähköpostiisi ennen muita
Päätät tilausmaksusi itse, alk. vain 3,90 € / kk
Mahdollistat tiedekolumnien jatkumisen
Tuet Jani Kaaron journalistista työtä
Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Et saa tiedekolumneja sähköpostiisi ennen muita
Et tue Jani Kaaron journalistista työtä
Et mahdollista tiedekolumnien jatkumista
Ohitat maksumuurin ja kirjaudut sisään ilmaiskäyttäjänä
Lukijoiden tuella
"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.
Kiitos sinulle!"
Jani Kaaro
