Jani Kaaro | Glyfosaatti – sittenkin haitallista kimalaisille

Glyfosaatti – sittenkin haitallista kimalaisille

Maailman suosituimmalla rikkaruohomyrkyllä on aiemmin tuntematon haittavaikutus kimalaisille.

Jani Kaaro

6/7/2022

Glyfosaatti – sittenkin haitallista kimalaisille

Lukijoiden tuella

Tuore tutkimus tuo lisävalaistusta pitkäaikaiseen kiistaan siitä, onko rikkaruohomyrkky glyfosaatti vahingollista mehiläisten ja kimalaisten kaltaisille pölyttäjille. Glyfosaatin puoltajat ovat vedonneet vuosia siihen, että glyfosaatin vahingollisuus hyönteisille olisi mahdotonta. Tämä johtuu siitä, että  glyfosaatti vaikuttaa solujen sikimaattikiertoon, ja tätä kemiallista vaikutusreittiä ei ole eläinsoluissa. Näin ollen glyfosaatin ei pitäisi vaikuttaa millään tavalla eläimiin.

Viime vuosina tilanne on kuitenkin osoittautunut monimutkaisemmaksi. Bakteereilla nimittäin on sikimaattikierto. Se tarkoittaa, että ruoan mukana niellyt glyfosaattijäämät voivat tappaa esimerkiksi suolistobakteereja – ja tässä tapauksessa kimalaisen suolistobakteereja. Kimalaisilla on suolistossaan rikas ja tunnusomainen bakteerilajisto, jolla on monenlaisia vaikutuksia kimalaisten elämään. Esimerkiksi jos kimalaisella on suolessaan runsaasti symbioottista Lactobacillus apis -bakteeria, se pärjää keskimääräistä paremmin muistitesteissä.

Glyfosaatin vaikutus suolistobakteereihin saattaa olla taustalla myös tuoreen tutkimuksen huolestuttavassa löydössä. Siinä havaittiin, että jos kimalaiset ovat alitstuneet glyfosaatille, niilllä on vaikeuksia pitää pesäkennon lämpötila optimaalisena toukkien kehitykselle. Jos kennon lämpötila putoaa, toukkien kehitys viivästyy ja niiden kuolleisuus kasvaa.

Saksalaisen Konstanzin yliopiston tutkimuksessa oli mukana viisitoista kimalaisyhteiskuntaa, joista kukin jaettiin kahteen osaan. Yhdyskunnat olivat muuten samankaltaisia, mutta vain toiselle annettiin juomaveden mukana glyfosaattia. Jotta tutkimusasetelma ei vaikuttaisi tuloksiin, kimalaisia käsittelevät tutkijat eivät tienneet kumpi puoli oli saanut glyfosaattia ja kumpi ei.

Kimalaisia testattiin erilaisissa kokeissa, ja suuressa osassa niistä glyfosaatti- ja verrokkiryhmän välillä ei ollut merkittävää eroa. Mutta tärkeimmässä testissä, eli pesäkennon lämmittämisessä, alkoi syntyä eroja.

Kokeessa tutkijat mittasivat pesäkennon lämpötilaa sekä toukka että kotelo-osastolla. Kuukauden päästä kimalaisten ravinnonsaantia rajoitettiin, jolloin pesän lämpötilakin usein laskee. Näin kävikin, mutta glyfosaatille altistuneiden ryhmässä lasku oli todella merkittävä – peräti 25 prosenttia. Toisessa ryhmässä kimalaiset onnistuivat pitämään lämpötilan alle sen kriittisen rajan, jossa toukkien kehitys alkaa kärsiä.

Tulos voi jäljitellä sitä mitä tapahtuu luonnossa. Niittyjen, ketojen ja piennarkasvien hävitessä, kimalaisilla on monin paikoin ja aika ajoin olla vaikeuksia löytää riittävästi ravintoa. Jos ne ovat altistuneet lisäksi glyfosaatille, tilanne voi heikentää niiden lisääntymismenestystä, mikä tarkoittaa vähemmän kimalaisia.

Glyfosaatti ei siis tapa hyönteisiä suoraan, mutta sen epäsuorat vaikutukset voivat nakertaa pölyttäjien lisääntymismenestystä. Pölyttäjät ovat se eläinryhmä, jotka luonnossa altistuvat glyfosaatille eniten.

Tutkimuksesta kertoi Science.

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään

Lue juttu loppuun

Valitse itse ohitatko maksumuurin vai tuetko toimittajan työtä

Hyväksyn tietosuojaselosteen ja käyttöehdot

Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Saat oivaltavat tiedekolumnit sähköpostiisi ennen muita
Päätät tilausmaksusi itse, alk. vain 3,90 € / kk
Mahdollistat tiedekolumnien jatkumisen
Tuet Jani Kaaron journalistista työtä

Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Et saa tiedekolumneja sähköpostiisi ennen muita
Et tue Jani Kaaron journalistista työtä
Et mahdollista tiedekolumnien jatkumista
Ohitat maksumuurin ja kirjaudut sisään ilmaiskäyttäjänä

Lukijoiden tuella

"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.

Kiitos sinulle!"

Jani Kaaro