Vesalan uudet kappaleet lumosivat Huvila-teltassa ja lämppärinä esiintynyt Karina soi entistä hienommin
Elisa Helenius
9/5/2019
Viime sunnuntaina päättyneiden Helsingin Juhlaviikkojen ilahduttajia olivat Karinan ja Vesalan keikat Huvila-teltassa viime viikon keskiviikkoiltana. Keikka myi loppuun jo hyvissä ajoin, eikä ihme, koska esiintymässä olivat suitsutetut kotimaiset poptekijät. Vesalaa ja Karinaa yhdistää taitavuus luoda persoonallisia ja samaistuttavia sanoituksia.
Karina. Kuva: Pietari Purovaara / Helsingin Juhlaviikot
Vuonna 2014 perustettu Karina-yhtye on saanut paljon hehkutusta kriitikoilta, ja itse tykästyin heidän hentoon kitaraindiepoppiinsa vuoden 2017 Sidewaysissä ja viime vuonna Flow'n pallolavalla. Tänä vuonna heidät olisi nähnyt Flow'ssa Black Tentissä.
Kitaristi Karin Mäkirannan ja basisti Helmi Tikkasen muodostama Karina-yhtye soittaa niin sanottua dreampoppia, unimusiikkia. Kappaleilla on sellaisia suloisia nimiä kuin Bambi, Kenkäkaverukset tai Uni. He julkaisivat debyyttialbuminsa alkuvuodesta 2018, ja toinen albumi ilmestyy alkuvuodesta 2020. Vaikka yhtye laulaa suomeksi, se on tänä kesänä kiertänyt Eurooppaa amerikkalaisbändi Beirutin kanssa.
Juhlaviikkojen esitys oli rauhallinen, pienimuotoinen ja intensiivinen. Nuoret tekijät ottivat hieman pönöttävän Huvila-teltan suvereenisti haltuunsa. Laulajat olivat saaneet kuuteen kappaleeseen tuekseen naispuolisen taustakuoron, joka oli piristävä lisä äänimaisemaan jopa elektronista efektiä muistuttavalla laulullaan. Karina esitti uusia kappaleita myös tulevalta levyltään, ja esimerkiksi monivaiheinen En oo tän enempää esitteli Karinan uutta puolta sisältäen rytmivaihdoksia triphopista rockiin.
Mäkiranta ja Tikkanen laulavat eteerisissä kappaleissaan usein parisuhteiden vaikeuksista ja sydänsuruista, mutta sävelet ovat kipeiden aiheiden vastapainoksi lempeitä ja tyttömäisen leikkisiä. Sanoista oli tosin välillä vaikea saada selvää suuren teltan hälyssä. Esiintymiseen kaipaisi myös ajoittain vauhdikkaampaa otetta ja kappaleiden säveliin enemmän variaatiota.
Mäkiranta ja Tikkanen liikkuivat lavalla vain vähän eivätkä harrastaneet välispiikkejä. Esitys luottikin ennen kaikkea musiikin voimaan. The Holy -yhtyeestä tuttu rumpali Eero Jääskeläinen löi rumpuja vimmaisesti. Kauniit valot värjäsivät lavan milloin kokonaan liilaksi, milloin siniseksi tai muun väriseksi.
Vesala. Kuva: Pietari Purovaara / Helsingin Juhlaviikot
Väliajan jälkeen lavan valloitti PMMP-yhtyeen jälkeen vuodesta 2015 lähtien menestynyttä soolouraa Vesala-nimellä tehnyt Paula Vesala. Los Angelesin näytelmäkirjailijaopiskelut ovat pulkassa ja avioliitto The Rasmus -yhtyeen Lauri Ylösen kanssa päättynyt, ja Vesala on muuttanut poikansa kanssa takaisin Helsinkiin.
Vesala suunnittelee jokaisesta keikastaan erilaisen audiovisuaalisen taide-elämyksen, ja tällä kertaa saimme nähdä hieman futuristisen show'n, jossa polkkatukkainen Vesala oli pukeutunut neonkeltaiseen ja kulmikkaaseen mekkoon.
Jo ennen keikan alkua yleisöä oli noussut paljon penkeiltä ja kävellyt permannolle lavan eteen, ja keikan aikana ihmisiä valui tasaiseen tahtiin yhä enemmän tanssimaan lavan edustalle. Keikasta saattoi tosin mainiosti nauttia myös penkeiltä istuen ja samalla lavan hyvin nähden, erityisesti kun konseptoitu esitys videoprojisointeineen vaati yleisöltä jonkin verran keskittymistä.
Vesala esiintyi ensimmäisten kappaleiden ajan paikoillaan mikkitelineen takana digipianoa soittaen, mutta saapui sitten lavan eteen tanssimaan ja hyppäsi myös yleisön sekaan esiintymään. Esiintymään tottunut Vesala heitti runsaasti spontaanin oloisia välispiikkejä, joiden aikana hän hupsusti vitsaili esimerkiksi neonkeltaisena hehkuvasta, kolmionmuotoisesta soittotelineestään, jonka oli ristinyt "avaruuspilluksi".
Vesala pahoitteli etukäteen, että esittää keikalla myös viisi ihan uutta kappaletta, ja totesi yleisölle, että "koettakaa kestää". Vaatimattomuus oli turhaa, koska uudet kappaleet olivat keikan mielenkiintoisinta antia.
Erityisen tarttuva oli parisuhdetilitys Makaroonilaatikkoo, jossa Vesala lauloi ”Sun jäljiltäsi beibi mun pää on makaronilaatikkoo”. Vaikka niin näyttelijänä, näytelmäkirjailijana kuin artistina työskentelevä energinen ja kosmopoliitti Vesala on kaikkea muuta kuin tavallinen, niin hän sanoituksissaan usein hakee tarttumapintaa suomalaisen arkisuuden kanssa, kuten juuri kappaleessa Makaroonilaatikkoo tai illan aikana myös kuullussa vanhassa kappaleessa Tavallinen nainen.
Jo vuosia sitten Santa Monicassa syntynyt retrohenkinen Aurinko-kappale on Vesalan mukaan muistuttanut monen mielestä Karinan kappaleita, joten Vesala kutsui Karinan kanssaan lavalle esittämään kappaleen. Vesala kertoi tehneensä säveltäjä ja kapellimestari Esa-Pekka Salosen 60-vuotisjuhliin kappaleen Olin kerran täällä, jossa oli menneen maailman tuntua kuitenkin moderniin äänimaailmaan miksattuna.
Keikalla ilahduttivat myös Vesalan kesäkuussa 2016 ilmestyneeltä loistavalta soololevyltä tutut kappaleet, kuten Tequila, Tytöt ei soita kitaraa ja Älä droppaa mun tunnelmaa. Erityisen upeasti soi kappale Rakkaus ja maailmanloppu, josta Vesala oli tehnyt kokeellisen, lähi-idän henkeä ja elektromusiikkia yhdistelleen sovituksen, ja kappaleen eri teemat Vesala jopa esitteli puhelauluna ilman musiikkia. Voimakas kappale Ei pystyny hengittää esitettiin myös hienosti psykedeelisin maustein.
Sitten vain odotellaan, millainen yllätys on Vesalan lokakuun lopussa oleva loppuunmyyty Hartwall Arenan konsertti ja tämän vuoden lopulla tai ensi vuoden alussa ilmestyvä toinen sooloalbumi.
Kuvat: Pietari Purovaara / Helsingin Juhlaviikot
Elisa Helenius
9/5/2019
