Predator: Badlands vie eeppiselle scifi-seikkailulle
Elisa Helenius
6.11.2025
Lukijoiden tuella
Ensimmäiset Predatorit nähtiin vuosina 1987 ja 1990, mutta niiden jälkeisiä jatko-osia ei ole pidetty kovinkaan onnistuneina. Kunnes ohjaaja Dan Trachtenberg teki vuonna 2022 Preyn, joka oli vaikuttava ja persoonallinen scifi-toimintaelokuva.
Prey sijoittui yllättäen alkuperäiskansan pariin Kalliovuorten suurille tasangoille vuonna 1719 ja pääosassa oli tyttösoturi, joka taisteli huipputeknologialla varustettua avaruusolentoa vastaan. Elokuva ei korona-aikana päässyt teatterilevitykseen, vaan ilmestyi suoraan Disney+-palvelussa. Samoin suoraan suoratoistopalvelussa ilmestyi tämän vuoden kesäkuun alussa myös Trachtenbergin ohjaama, nyt animoitu elokuva Predator: Killer of Killers. Sekin on erinomainen teos, vaikkakin koostuu enimmäkseen taistelukohtauksista.
Trachtenberg on onneksi ollut nytkin puikoissa. Predator: Badlands on menevä ja näyttävä scifieepos, jonka loppukohtaus lupaa tarinalle kiinnostavaa jatkoa. Erikoistehosteet ja maskeeraukset ovat loistavia.
Scifi-toimintaelokuva alkaa taistelukohtauksella, ja niitä seuraa vielä monta lisää. Kohtaukset ovat visuaalisesti hienoja, mutta hieman turruttavia. Ainakin oma keskittymiseni herpaantui niiden ajaksi. Elokuvassa olisi voinut panostaa enemmän juoneen ja sanomaan ja vähemmän jatkuvaan taisteluun. Predator-elokuvien juttu ovat toki nimenomaan raa'at taistelukohtaukset ja näiden viihteellisten elokuvien tarjoama eskapismi. Uutuudessa on onneksi myös suvantokohtia.
Parasta on kekseliäs uuden maailman luominen outoine ja vaarallisine kasvineen ja otuksineen sekä tarunhohtoisine maisemineen. Upeaa jälkeä! Lisäksi nokkela idea on ollut kerrankin nostaa ihmishahmon sijasta päähenkilöksi Predator, ja kiepauttaa katsomiskokemus siten uuteen asentoon. Katsoja saa samaistua muiden Predatorien keskuudessa altavastaajan roolissa olevaan yksilöön.
Jutun asiasanat:
elokuva
arvio
Elisa Helenius
6.11.2025
