The Greatest Showman on loistelias mutta ongelmallinen elokuva friikkisirkuksen perustajasta
Elisa Helenius
1/21/2018
The Greatest Showman
USA 2017
ohjaaja: Michael Gracey
elämäkerta, draama, musikaali
kesto: 1h 45min.
ikäraja: 7
ensi-ilta: 19.1.2018
The Greatest Showman kertoo viihdealan synnystä ja unelmien toteuttamisesta. Päähenkilö P.T. (Phineas Taylor) Barnum (1810–1891) on todennäköisesti monelle suomalaiselle ennestään tuntematon hahmo. Hän oli yhdysvaltalainen liikemies, joka vuonna 1841 tyhjätaskuna hankki itselleen lainan avulla New Yorkista Scudder’s American Museumin, jossa esitteli "kummajaisia" ja hassuja asioita. Vuonna 1871 hän perusti uuden kummajaisnäyttelyn ja kiertävän sirkuksen nimeltä P.T. Barnum’s Grand Traveling Museum.
Rikastuttuaan Barnum rakennutti perheensä kodiksi itämaistyylisen palatsin ja lahjoitti rahaa yliopistolle, tosin elokuvassa perhe muuttaa vanhaan kartanoon. Barnumia esittää 50-vuotias Hugh Jackman, ja hänen unelmanihanan vaimonsa ja suloisten tyttäriensä rooleissa ovat 37-vuotias Michelle Williams ja lapsinäyttelijät Austyn Johnson ja Cameron Seely (todellisella Barnumilla oli neljä tytärtä). Hahmoja tosin vaivaa ajoittainen muovisuus ja kliseisyys.
The Greatest Showman on klassinen ryysyistä rikkauksiin -tarina ja perhearvojen ylistys. Elokuva juhlistaa amerikkalaista ihannetta sinnikkäällä työllä ja periksiantamattomuudella kuuluisuuteen ja aineelliseen hyvinvointiin kohoamisesta.
Kohtalaisen uuden tekijän Michael Graceyn ohjaama musikaali tuli Suomen ensi-iltaan viime perjantaina. Kriitikot ovat suhtautuneet elokuvaan varauksellisesti, mutta yleisö on tykännyt: Rotten Tomatoessa 194:stä kriitikosta vain 55% on pitänyt elokuvasta, mutta yli 15 500 yleisön jäsenestä 90% on pitänyt elokuvasta. IMDb:ssä elokuva on saanut harvinaisen hyvän arvosanan: 8,0.
Oma katsomiskokemukseni vaihteli ihastuksesta hämmennykseen ja tympääntymiseen. Sirkus on jo itsessään mielikuvitusta kutkuttava aihe. Elokuva alkaa vaikuttavalla musikaalikohtauksella sirkuksesta ja nostaa heti odotuksia. Toteutus on energinen ja visuaalista ilotulitusta esiintymisasuineen, upeine koreografioineen ja 1800-luvun historiallisine miljöineen.
Musikaalikappaleet ovat vetäviä, ja niistä vastaavatkin La La Land -elokuvasta Oscar-palkinnon voittaneet Benj Pasek ja Justin Paul. Tosin The Greatest Showmanin kappaleet eivät kohoa La La Landin kappaleiden tasolle.
Näennäisesti elokuva on voimaannuttava kertomus inhimillisyyden moninaisuudesta ja sopeutumattomista sekä luo Barnumista kuvan avaramielisenä hyväntekijänä ja taianomaisena satusetänä. Kuitenkin jälleen päähenkilönä on valkoinen heteromies ja "kummajaiset", kuten hyvin lyhytkasvuinen mies, siamilaiset kaksoset, runsaasti tatuoitu mies, intiaani ja karvojen liikakasvusta kärsivä parrakas nainen, saavat olla sivuhenkilöitä, joista hyötymällä Barnum kohoaa menestykseen.
Elokuvassa toki käsitellään kriittisesti Barnumin joitakin asenneongelmia, kuten näytetään, ettei Barnum haluaisi viedä sirkuslaisia aristokratian keskelle oopperaan katsomaan uutta löytöään, kuuluisaa ruotsalaista oopperalaulajaa Jenny Lindiniä (roolissa Rebecca Ferguson, jonka lauluosuudet hoitaa The Voicen finalisti Loren Allred).
Elokuva olisi kiinnostavampi, tuoreempi ja korrektimpi, jos se kerrottaisiin "kummajaisten" näkökulmasta.
The Greatest Showman sivuuttaa täysin sen, ettei tosielämän Barnum ollut erityisen humaani. Toisaalta hän helpotti yhteiskunnan hylkiöiden oloja antaen heille töitä ja (ainakin elokuvan mukaan) uuden perheen sirkuksessa. Toisaalta hän antoi tavallisille ihmisille luvan töllöttää ja nauraa poikkeusyksilöille. Barnum ei todennäköisesti muuttanut sirkuksen katsojia suvaitsevaisemmiksi, vaan vain vahvisti ennakkoluuloja ja valtaväestöön kuuluvien perusteetonta ylemmyydentuntoa.
Elokuvassa ei myöskään esitellä Barnumin kyseenalaisimpia temppuja, kuten 80-vuotiaan entisen orjan, sokean ja liikuntakyvyttömän Joice Hethin esitteleminen yli 160-vuotiaana George Washingtonin entisenä hoitajana. Barnumissa oli paljon rahanahnetta huijaria. Käsikirjoittajat Bill Condon ja Jenny Bicks kuvaavat Barnumin vain aikaansa edellä olevana idealistina.
Rasisteina ja ahdasmielisinä juntteina esitetään osa newyorkilaisista, jotka järjestävät mielenosoituksia synnillisenä pitämäänsä kummajaismuseota vastaan. Barnum joutuikin tosielämässä puolustamaan museotaan mielenosoituksilta ja tuhopoltoilta. Hän oli viihdemaailman pioneeri, mutta samaan aikaan hän myös käytti työntekijöitään härskisti hyväkseen.
Elokuvan toiseksi sankariksi nousee kuvitteellinen hahmo, joka on tietysti myös komea valkoinen heteromies. Kyseesssä on Barnumin innokas nuori suojatti, Phillip Carlyle (Zac Efron), jonka kanssa hän laulaa menevän dueton The Other Side.
Myös Phillip Carlylen rakkauden kohde, musta trapetsitaiteilija Anne Wheeler (Zendaya), on kuvitteellinen hahmo. Heidän rakkaussuhteensa olisi ollut 1800-luvulla paheksuttu, mutta nyky-yleisölle kyseessä on aika turvallinen sivutarina. Raikkaampaa ja kapinallisempaa oli ollut kuvata jonkun sirkuksen "kummajaisista" rakkaustarina.
Elokuvaan on myös kyhätty kuvitteellinen ihastuminen laulaja Lindin ja naimisissa olevan Barnumin välille. Oikean Barnumin avioliitto Charity Hallettin kanssa oli kuitenkin onnellinen eikä Lindin ja Barnumin välillä ollut romanssia.
Toki elämäkertaelokuvatkin ovat pitkälti fiktiota, erityisesti musikaalit. Eri asia sitten on, mitkä draamalliset muutokset ovat tarpeeksi perusteltuja.
Lyhytkasvuinen Charles Sherwood Stratton (taiteilijanimeltään General Tom Thumb, suomeksi Kenraali Pekka Peukaloinen, roolissa Sam Humphrey) on elokuvassa 22-vuotias kun Barnum näkee hänet sattumalta kaupungilla ja houkuttelee sirkukseen. Todellisuudessa Stratton oli vain neljävuotias ja Barnumin etäinen serkku.
Elokuvassa myös ihaillaan eksoottisia sirkuseläimiä kuten elefantteja, jotka ovat toki olleet todellinen osa sirkuksia (joissain sirkuksissa ovat yhä), mutta joiden pakottamista esiintymiseen ja häkkeihin pidetään nykyisin eläinrääkkäyksenä.
Oikea Barnum oli myös 31-vuotias ostaessaan New Yorkista museon, mutta jo 61-vuotias perustaessaan kiertävän sirkuksen. Elokuvassa nämä molemmat tapahtumat on esitetty tapahtuneen enintään muutaman vuoden välillä.
Mielenkiintoista sinänsä, että myöhemmin nimellä Barnum & Bailey Circus tunnettu sirkus toimi 146 vuotta ja lopetti toimintansa 21.5.2017, vain seitsemän kuukautta ennen elokuvan ensi-iltaa. The Greatest Showman toimii sirkuksen mainoksena ja olisi varmasti tuonut sille lisää kävijöitä, vaikkakin myös vastustajia.
Elisa Helenius
1/21/2018
