The Greatest Showman on loistelias mutta ongelmallinen elokuva friikkisirkuksen perustajasta
The Greatest Showman on musikaalina erinomainen, elokuvana keskinkertainen ja elämäkertana siloiteltu.
Elisa Helenius
1/21/2018
The Greatest Showman
USA 2017
ohjaaja: Michael Gracey
elämäkerta, draama, musikaali
kesto: 1h 45min.
ikäraja: 7
ensi-ilta: 19.1.2018
The Greatest Showman kertoo viihdealan synnystä ja unelmien toteuttamisesta. Päähenkilö P.T. (Phineas Taylor) Barnum (1810–1891) on todennäköisesti monelle suomalaiselle ennestään tuntematon hahmo. Hän oli yhdysvaltalainen liikemies, joka vuonna 1841 tyhjätaskuna hankki itselleen lainan avulla New Yorkista Scudder’s American Museumin, jossa esitteli "kummajaisia" ja hassuja asioita. Vuonna 1871 hän perusti uuden kummajaisnäyttelyn ja kiertävän sirkuksen nimeltä P.T. Barnum’s Grand Traveling Museum.
Rikastuttuaan Barnum rakennutti perheensä kodiksi itämaistyylisen palatsin ja lahjoitti rahaa yliopistolle, tosin elokuvassa perhe muuttaa vanhaan kartanoon. Barnumia esittää 50-vuotias Hugh Jackman, ja hänen unelmanihanan vaimonsa ja suloisten tyttäriensä rooleissa ovat 37-vuotias Michelle Williams ja lapsinäyttelijät Austyn Johnson ja Cameron Seely (todellisella Barnumilla oli neljä tytärtä). Hahmoja tosin vaivaa ajoittainen muovisuus ja kliseisyys.
The Greatest Showman on klassinen ryysyistä rikkauksiin -tarina ja perhearvojen ylistys. Elokuva juhlistaa amerikkalaista ihannetta sinnikkäällä työllä ja periksiantamattomuudella kuuluisuuteen ja aineelliseen hyvinvointiin kohoamisesta.
Kohtalaisen uuden tekijän Michael Graceyn ohjaama musikaali tuli Suomen ensi-iltaan viime perjantaina. Kriitikot ovat suhtautuneet elokuvaan varauksellisesti, mutta yleisö on tykännyt: Rotten Tomatoessa 194:stä kriitikosta vain 55% on pitänyt elokuvasta, mutta yli 15 500 yleisön jäsenestä 90% on pitänyt elokuvasta. IMDb:ssä elokuva on saanut harvinaisen hyvän arvosanan: 8,0.
Oma katsomiskokemukseni vaihteli ihastuksesta hämmennykseen ja tympääntymiseen. Sirkus on jo itsessään mielikuvitusta kutkuttava aihe. Elokuva alkaa vaikuttavalla musikaalikohtauksella sirkuksesta ja nostaa heti odotuksia. Toteutus on energinen ja visuaalista ilotulitusta esiintymisasuineen, upeine koreografioineen ja 1800-luvun historiallisine miljöineen.
Musikaalikappaleet ovat vetäviä, ja niistä vastaavatkin La La Land -elokuvasta Oscar-palkinnon voittaneet Benj Pasek ja Justin Paul. Tosin The Greatest Showmanin kappaleet eivät kohoa La La Landin kappaleiden tasolle.
Näennäisesti elokuva on voimaannuttava kertomus inhimillisyyden moninaisuudesta ja sopeutumattomista sekä luo Barnumista kuvan avaramielisenä hyväntekijänä ja taianomaisena satusetänä. Kuitenkin jälleen päähenkilönä on valkoinen heteromies ja "kummajaiset", kuten hyvin lyhytkasvuinen mies, siamilaiset kaksoset, runsaasti tatuoitu mies, intiaani ja karvojen liikakasvusta kärsivä parrakas nainen, saavat olla sivuhenkilöitä, joista hyötymällä Barnum kohoaa menestykseen.
Elokuvassa toki käsitellään kriittisesti Barnumin joitakin asenneongelmia, kuten näytetään, ettei Barnum haluaisi viedä sirkuslaisia aristokratian keskelle oopperaan katsomaan uutta löytöään, kuuluisaa ruotsalaista oopperalaulajaa Jenny Lindiniä (roolissa Rebecca Ferguson, jonka lauluosuudet hoitaa The Voicen finalisti Loren Allred).
Elisa Helenius
1/21/2018
Kommentit (0)
Kommenttia ei voi muokata jälkikäteen.
Puheenaiheet
Tilaa maksuton Puheenaiheet-uutiskirjeemme
Haluan tarkkoja näkökulmia, ajattelemaan houkuttelevia juttuja ja tuoreimmat kuulumiset Rapportilta.