Sietämisen ja vähättelyn aika on ohitse: Tottumiskysymys-elokuva näyttää arkipäiväisen ahdistelun rumat kasvot
Elisa Helenius
9/27/2019
"En mä haluais olla hiljaa, mut jos mä rupeen huutaa, ni mä oon heti joku vitun raivohullu."
Näin toteaa Krista Kososen esittämä Hilla, kun tuntematon mies ohimennessään kouraisee häntä takapuolesta ja menee sitten tyynesti istumaan ravintolan pöytään vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Hillan ja hänen aviomiehensä (Eero Ritala) romanttinen Rooman lomamatka uhkaa mennä pilalle, kun Hilla on loukkaantunut tuntemattoman hävyttömästä käytöksestä. Hänen aviomiehensä on neuvoton tilanteen edessä.
Lyhytelokuvan juoni on syntynyt ohjaaja-käsikirjoittaja Alli Haapasalon (Syysprinssi) omasta kokemuksesta lomamatkalla. Niin hänestä kuin elokuvan Hillasta oli loukkaavinta jäädä tilanteessa täysin vaille valtaa.
Tällaisista samantapaisista ja jokaiselle naiselle tutuista arkipäivän ahdistelukokemuksita on syntynyt seitsemän ohjaajan yhteisteos Tottumiskysymys. Elokuvan pohjalla ollut lyhytelokuvakokoelma Yksittäistapaus sai ensi-iltansa tällä viikolla Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla. Yksittäistapauksessa on 11 lyhytelokuvaa. Niistä Kirsikka Saari valitsi kuusi, joista hän muokkasi yhdessä kunkin ohjaajan kanssa pitkän elokuvan, Tottumuskysymyksen.
Elokuvan idea sai alkunsa jo vuonna 2016, eli noin vuotta ennen kansainvälistä me too -kampanjaa. Hanke on ollut ainutlaatuinen jo maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Lomittain esitetyt tarinat kuvaavat sukupuolittunutta vallankäyttöä ja sen absurdeja ilmenemismuotoja. Vaikka aiheet ovat vakavia, on toteutustavassa kirpeän raikasta huumoria.
Anna Paavilainen on ohjannut lyhytelokuvansa Play Rape -monologinsa (2014, 2015, 2016) teemojen pohjalta. Play Rapessa Paavilainen kertoi siitä, kuinka turhautunut oli siihen, että hänet oli raiskattu lavalla satoja kertoja, eikä nuorelle naiselle tuntunut löytyvän muita kuin ahdistavia uhrin rooleja. Elokuvassa Julia Lappalaisen esittämä Emppu saa teatterissa roolikseen esittää pukudraamassa vanhemman aviomiehensä raiskaamaa ja lopuksi murhaamaa naista. Empun on vaikea tuoda esille sitä, että rooli tuntuu epämukavalta ja naisvihamieliseltä. Kun hän ehdottaa näytelmään muutoksia, niitä ei alun lupauksista huolimatta toteuteta.
"Kun olin esittänyt Play Rapea paljon, aloin miettiä, miksi en aikanaan osannut kertoa niissä tilanteissa, miltä tuntuu? Miksi piti tehdä kokonainen helvetin monologi?" Paavilainen kysyy Tottumiskysymyksen pressimateriaalissa.
Saaren lyhytelokuvassa firman juhlat saavat yllättävän käänteen, kun porukassa aletaan puhua vähättelevästi seksuaalisesta häirinnästä, jolloin Katja (roolissa Seidi Haarla) kertoo yhden esimiehen yrittäneen raiskata hänet vuosi aiemmin olleissa firman juhlissa. Katja itsekin vähän vähättelee tapahtunutta. Sen sijaan, että työpaikan vanhemmat naiset tarjoaisivat Katjalle empatiaa ja tuomitsisivat miehen teon, he alkavatkin syyttää Katjaa juhlatunnelman pilaamisesta.
Reetta Aallon ohjauksessa Jani (Joonas Snellman) jää paikalle kotibileiden jo loputtua. Jani yrittää turhan innokkaasti lähestyä nukkuvaa ihastuksensa kohdetta Emmiä (Suvi Blick), joka kiltteyttään ei osaa häätää vonkaavaa poikaa ulos asunnosta.
Elli Toivoniemen ohjaus taas on tuttu monelle niin kokijana kuin sivustakatsojana. Koululainen Milja (roolissa tubettaja Pinja Sanaksenaho) joutuu aamulla bussissa kahden niljakkaan nuoren miehen lähentelyjen kohteeksi.
Miia Tervon ohjauksessa on vakavin sävy, sillä se perustuu oikeisiin raiskausoikeudenkäynteihin. Kokemattomuuttaan kömpelö mutta hyvää tarkoittava asianajaja Aleksi (Johannes Holopainen) saa lyhyellä varoitusajalla ensimmäiseksi oikeudenkäynnikseen törkeän raiskaustapauksen. Elokuva näyttää, kuinka nöyryyttävä ja raskas oikeusprosessi on uhrille, Niinalle (Lotta Kaihua), ja miten tapaus vaikuttaa myös hänen perheeseensä.
Tottumiskysymys saa ihmettelemään sitä, kuinka olemme voineet tottua pitämään tavallisina asioita, jotka ovat hirveän epäoikeudenmukaisia ja törkeitä. Yksittäistapauksista piirtyvät esiin valtarakenteet, jotka pönkittävät patriarkaattia ja latistavat naisten itsekunnioitusta.
Kaikista parasta olisi, että elokuvan näkisivät päättäjät sekä he, jotka vähättelevät naisoletettujen kokemia häirintätapauksia tai eivät edes tunnista niitä.
Ensi-ilta: 27.9.2019
Ikäraja: 12
Pituus: 75 min.
Elisa Helenius
9/27/2019
