Sidewaysissa kuultiin ja nähtiin monia upeita keikkoja — Jehnny Beth oli yksi yllättäjistä
Elisa Helenius
6/14/2023
Sidewaysin portti. Kuva: Rami Ranta / Sideways
Isaac Sene
Isaac Senen, 26, keikka viime vuonna Sidewaysin Basement-lavalla oli ikimuistoinen kokemus. Sene oli silloin rynnistänyt alkuvuodesta suuren yleisön tietoisuuteen UMK:ssa esittämällään hitillä Kuuma jäbä, joka kertoi naistenmiehen ensimmäisestä ihastuksesta toiseen mieheen. Myöhemmin samana iltana Sidewaysissa Tulva-lehden paneelissa näyttelijä ja rap-artisti Kuopus totesi, että Isaac Senen upeaa keikkaa tullaan muistelemaan vielä 20 vuoden päästä suomalaisen queer-musiikin virstaanpylväänä.
Tänä vuonna Isaac Sene pääsi Sidewaysissa esiintymään isommalle Aurora-lavalle. Mustat rastat olivat muuttuneet punaisiksi. Hänellä oli keikan alussa päällään Sex-tekstillä koristeltu musta pipo ja punasankaiset aurinkolasit. Liilat hapsuhousut roikkuivat takaa niin alhaalla, että keikan ajan sai jännittää, valahtavatko ne alas. Alkukesän aurinko lämmitti kuitenkin sen verran, että keikan aikana Sene riisui pois valkoisen takin ja pipon.
Yleisössä oli aluksi väljää, ja keikka alkoi hieman vaisuissa tunnelmissa, vaikka Sene on karismaattinen esiintyjä. Keikkaa vain alkupuolen ajan seurannut seuralaiseni sanoi, että nyt koettu esitys oli niin rauhallinen verrattuna viime vuoden Sidewaysin keikkaan, että tuntui kuin kyseessä olisi ollut eri artisti.
Minulla oli mielessäni myös viime kesän Helsinki Prideilla näkemäni esitys, jonka aikana yleisö oli todella messissä, ja Isaac Sene pomppi lavalla ja yleisön seassa ja nousi jopa Kuudennen Linjan baaritiskille villitsemään yleisöä. Toisaalta tänä vuonna Sidewaysin torstaipäivänä oikeastaan kaikilla keikoilla oli väljää ja yleisö hillittyä, ja muillakin artisteilla oli vaikeuksia innostaa yleisöä laulamaan pyydettäessä ja taputtamaan käsiä rytmikkäästi.
Kun Sene esitti uuden, Rosan kanssa vetämänsä duon La Perla, Rosa ei ollut paikalla, vaan hänen osuutensa kuultiin nauhalta. Rummuissa kuitenkin taituroi jo viisi vuotta Senen kanssa keikkaillut Armando Mokulu, ja kitaraa ja syntetisaattoria soitti Aleksi Harjunpää.
Keikan loppua kohden yleisöä oli jo kohtuullisen paljon, ja ihmiset tanssivat, lauloivat mukana ja heiluttivat ilmassa käsiään. Sene myös hyppäsi lavalta alas aidalle lähemmäksi yleisöä laulamaan yhden kappaleen ajaksi.
Keikan aikana kuultiin pari uutta, herkkää kappaletta pian julkaistavalta levyltä. Eniten yleisöä villitsivät silti Isaacin jo viime vuoden keikalta tutut menevät ja koskettavat kappaleet Iisii, Jukka, Kukaan ei tanssi niin kuin sä, N-sana ja tietysti Kuuma jäbä. Kaikki olivat hienoja esityksiä. Siilinjärven murre kuuluu mukavasti hänen sanoituksissaan.
Musikaalisesti lahjakkaan perheen nuorempi poika Sexmane nähtiin taas Sidewaysin perjantaissa päälavalla.
Fever Ray
Fever Rayn esityksen upeat, värikkäät ja villit valoshow't tekivät Jäähallin sisällä sijaitsevasta Black Box -lavasta taianomaisen paikan. Keikka alkoi tosin vasta klo 23.15 ja loppui puoli yhdeltä yöllä, mikä oli hyvin myöhäinen ajankohta erityisesti torstai-iltana. Ei ollut mikään kiitollisin esiintymisajankohta artistille innostaa väsynyttä festariyleisöä, mutta permanto oli kuitenkin tupaten täynnä. Fever Ray julkaisi tänä keväänä liki kuuden vuoden tauon jälkeen uuden levyn Radical Romantics.
The Knife -yhtyeestä tunnetun ruotsalaisen Karin Dreijerin, 48, elektronisen popin sooloprojekti Fever Ray on nähty Helsingissä myös ainakin Flow Festivalilla vuosina 2018 ja 2009 ja Tavastialla 2009. Muunsukupuolinen ja avoimesti queeriksi identifioituva Dreijer oli pukeutunut ylisuureen valkoiseen kauluspaitaan, valkoisiin housuihin ja punaiseen kravattiin. Hänen lavaolemuksensa oli velmu, flirtti ja itsevarma. Valkoisiksi meikattuine kasvoineen ja sinisine meikkeineen hän toi vähän mieleen Batman-elokuvien Jokerin.
Artisti esiintyi kahden taustalaulajan, rumpalin ja kosketinsoittajan kanssa, kaikki naisoletettuja. Taustalaulajien tyylit olivat hyvin naisellisia — toisella oli vaaleanpunainen jakkupuku ja toisella musta, alusasumainen silkkivaatetus. Ihanan hämyistä yötunnelmaa loivat lavalla oleva katulyhty ja kosketinsoittajan hohtava, pilven mallinen pääkoriste. Myös rumpalilla oli näyttävä päähine.
Vaikka esityksen koreografia ei sisältänyt raisuja tanssiliikkeitä tai hyppimistä, Dreijer tai hänen tiiminsä oli luonut esityksiin omanlaisensa kiinnostavat koreografiat käsiliikkeineen ja keikutteluineen. Keikka kuitenkin kärsi tasapaksuudesta ja oli turhan pitkä, 75 minuuttia.
Erityisesti uuden levyn Kandy soi hienosti ja leikkisästi, sekä keikan loppupuolella kuultu kohtalokas hitti Keep The Streets Empty For Me. Shiver-kappaleen aikana laulaja keinui taustalaulajiensa kanssa hekumallisesti puolelta toiselle punaisissa valoissa, mikä sopi kappaleen intiimiin sanoitukseen naisten välisestä koskettamisesta. Uuden levyn What They Call Us -biisi soi myös komeasti. Erityisen upeasti esitetyssä uuden levyn Even It Out -kappaleessa vanhempi uhkailee lapsensa koulukiusaajaa: rytmikkäät cut-sanat täyttivät ilman pahaenteisen voimakkaasti, samalla kun Dreijer napsutteli sormiaan ilmassa.
Knife Girl
Saavuin perjantaina alkuillasta Black Box -lavalle vähäisin ennakko-odotuksin, koska tiesin Knife Girlsistä vain kiinnostukseni herättäneen Sidewaysin verkkosivuston etukäteisesittelyn verran. Sain yllättyä positiivisesti! Kyseessä oli yksi tämän vuoden festivaalin parhaista keikoistani.
Olin jopa alkuun unohtanut, että persoonallinen Knife Girl on suomalainen artisti, ja ajattelin hänen lennähtäneen tänne New Yorkista tai Berliinistä. Hämmästyin, kun laulaja sanoikin välispiikkinsä suomeksi.
Knife Girlin takana on vasta 22-vuotias Lili Asolo, joka on helsinkiläinen muusikko ja tuottaja. Kyseessä on entinen teini-ihme, joka on julkaissut musiikkia jo vuodesta 2013 lähtien! Hän käytti alkuun toista taiteilijanimeä, mutta identifioituu nykyisin transsukupuoliseksi.
Knife Girl oli tämän vuoden Emma-gaalassa ehdokkaana Kriitikoiden Emma -palkinnon saajaksi. Välispiikissä Knife Girl kuitenkin kertoi, että tämä oli vasta ensimmäinen kerta, kun hän esiintyi taustabändin kanssa. Lavalla olivat myös rumpali ja kosketinsoittaja. Seuranani ollut DJ-kaverini kertoi, että artisti on tunnetumpi ulkomailla kuin Suomessa.
Knife Girl esittää englanninkielistä, tanssittavaa ja elektronista poprockia. Sanoitukset ovat toiveikkaita, positiivisia ja kujeilevia, ja sävelet taas kepeitä, rytmikkäitä ja hienostuneita. Knife Girlin vanhemmat biisit Spotifyssä eivät niin iskeneet allekirjoittaneeseen, mutta hän esitti Sidewaysissa tulevan levynsä kappaleita, joiden tyyli taas lumosi.
Artistin tanssitapa ei ole hiottua, vaan enemmänkin hellyttävän kotibile-henkistä heilumista. Hänellä oli päällään supertyttömäinen vaaleanpunainen korsettileninki, cosplay-henkiset vaaleanpunaiset karvahousut ja rusettihanskat sekä hiukset tyttömäisesti saparoilla. Kawaii!
Asolo on haastatteluissa sanonut Knife Girlin olevan itsevarma roolihahmo: “eeppinen girlboss ja maailmanvaloittaja”. Rooli on niin uskottava, että oli jopa yllättävää lukea, että hahmon avulla hän käsittelee sosiaalisten tilanteiden pelkoaan ja epävarmuuttaan.
Välispiikeissä piirtyi kuva sympaattisesta ja leikkisästä persoonasta. Yhden kappaleen hän omisti kaikille, jotka haluavat pussailla jotakuta. Toisessa biisissä artisti toisteli “I can make you cum”, ja sanoi erittäin suorasukaisen biisin lopuksi, että kappaletta on todella hauska esittää. Voimauttavissa sanoituksissaan hän laulaa, että on kaunis ja rakastaa muun muassa itseään, ystäviään, elämäänsä, työtään, tissejään ja penistään.
Alkuillasta yleisöä oli vielä väljästi Black Boxissa. Knife Girl kuitenkin kiitteli, että yleisö oli ihanaa. Hän yritti kannustaa kuuntelijoita tanssimaan enemmän, mutta hänen kappaleensa olisivat voineet olla vielä vähän vauhdikkaampia, jotta tanssijalkaa olisi kunnolla vipattanut. Kyseessä oli kuitenkin hieno keikka.
Jutun asiasanat:
festivaali
musiikki
keikka-arvio
Elisa Helenius
6/14/2023
