Renée Zellweger tekee elämänsä roolin Hollywoodin tähtikoneiston rikkomana Judy Garlandina
Särkynyt satakieli viettää viimeisen talvensa kiertueella svengaavassa Lontoossa. Judy-elokuva kurkistaa glamourin julkisivun synkälle kääntöpuolelle.
Elisa Helenius
10/20/2019
Hieman taukoa elokuvien tekemisestä pitänyt Renée Zellweger, 50, tekee nyt kenties elämänsä parhaan roolin draamassa Judy. Hän esittää demoniensa piinaamaa legendaarista laulajaa ja näyttelijää Judy Garlandia (oikealta nimeltään Frances Ethel Gumm, 1922–1969).
Shakespearen tuotantoon erikoistunut englantilainen ohjaaja Rupert Goold, 47, on tehnyt runsaasti ohjauksia teattereihin ja neljä ohjausta televisioon. Judy on hänen komea avauksensa teatterilevitykseen tulevien elokuvien parissa.
Judy keskittyy 46-vuotiaan Garlandin viimeiseen talveen 1960-luvun lopulla, kun rahapulassa oleva tähti on koditon. Garland päätyy tekemään viiden viikon laulukiertueen Lontoossa. Loisteliaasta kiertueesta sukeutuu menestys, mutta se on samalla Garlandin masennuksen ja kroonisen epävarmuuden sävyttämä. Lisäksi hän joutuu jättämään kaksi kouluikäistä lastaan entisen aviomiehensä, koelentäjä Sidney Luftin (roolissa Rufus Sewell) luokse Yhdysvaltoihin. Garlandin esikoinen Liza Minnelli (roolissa Gemma-Leah Devereux) taas on 23-vuotiaana kovassa nosteessa oleva näyttelijä ja laulaja.
Takaumissa palataan seuraamaan kuinka 16-vuotias Judy (raikas Darci Shaw) näyttelee elokuvassa Ihmemaa Oz (1939). Tytön isä on kuollut ja äiti on luovuttanut määräysvallan tuottajalle ja Metro-Goldwyn-Mayer studioiden perustajalle Louis B. Mayerille (Richard Cordery). Yksinäinen Judy elää täysin elokuvastudion talutusnuorassa ja jopa nukkuu yöt studion sohvalla.
Teinityttö tekee uuvuttavan pitkiä työpäiviä, joista hän selviytyy hänelle tyrkytettyjen ensiksi piristävien ja ruokahalun sammuttavien ja sitten nukahtamaan auttavien pillereiden voimin, mistä syntyykin loppuelämän kestänyt lääkeriippuvuus. Menestyneen nuoren naisen hauskaa elämää allasbileineen ja treffeineen hampurilaisbaarissa hän elää vain lehdistölle lavastetuissa kohtauksissa. Välillä turhautunut lapsitähti sisuuntuu ja kapinoi, mutta Mayer lopettaa niskuroinnin isällisen päättäväisesti.
Kuuluisuuden ja ongelmien takaa löytyy lämmin, herkkä ja viisas nainen. On piristävää, että kerrankin valkokankaalla voi seurata hieman vanhemman naisen ja nuoremman miehen välistä rakkaussuhdetta. Garland ehti viimeisenä elinvuotenaan viidennen kerran naimisiin, tällä kertaa 34-vuotiaan muusikon Mickey Deansin kanssa. Suhde on intohimoinen mutta myrskyisä. On myös innostavaa seurata naisten välistä solidaarisuutta, kun assistentti Jessie Buckley (Chernobyl-sarjasta tuttu Rosalyn Wilder) kärsivällisesti ja tomerasti tukee Judya Lontoossa ja patistaa hänet lavalle kerta toisensa jälkeen.
Vähemmistöt ovat hyvin edustettuina elokuvassa, koska homoikonina tunnettu Judy tutustuu Lontoossa häntä fanittavaan sympaattiseen miespariin sekä ystävystyy mustan pianistinsa Georgien kanssa (Bentley Kalu). Elokuvassa kuullaan myös Garlandin kuuluisimpia kappaleita, kuten ikoninen Over the Rainbow. Uskomatonta mutta totta, Zellweger esittää itse lauluosuudet. Toki hänen kaunista lauluääntään on kuultu myös aiemmin esimerkiksi musikaalissa Chicago (2002).
Elokuva on koskettava, piinaava ja hetkittäin onnea pirskahteleva. Judy on loppujen lopuksi tragedia siitä, kuinka Hollywood muovasi haavoittuvaisesta tytöstä tähden ja lopulta särki hänet. Samalla tavoin tähtikoneisto on tehnyt myös monen muun lahjakkaan ihmisen, ennen kaikkea naisten, kohdalla. Toki Garlandin kaltaiset viihdyttäjät ovat myös olleet tärkeitä hahmoja miljoonille ihmisille ja suoneet yleisölle lohtua ja iloa. Judy-elokuva olisi silti voinut olla vielä kriittisempi elokuvateollisuutta kohtaan.
Elisa Helenius
10/20/2019
Kommentit (0)
Kommenttia ei voi muokata jälkikäteen.
Puheenaiheet
Tilaa maksuton Puheenaiheet-uutiskirjeemme
Haluan tarkkoja näkökulmia, ajattelemaan houkuttelevia juttuja ja tuoreimmat kuulumiset Rapportilta.