Elisa Helenius | Raya ja viimeinen lohikäärme on kenties Disneyn paras prinsessatarina

Raya ja viimeinen lohikäärme on kenties Disneyn paras prinsessatarina

Soturiprinsessa Raya on Disneyn ensimmäinen kaakkoisaasialainen prinsessa. Ja hän ei etsi prinssiä eikä laula.

Elisa Helenius

3/3/2021

Raya ja viimeinen lohikäärme on kenties Disneyn paras prinsessatarina

Raya ja viimeinen lohikäärme saapuu tänä perjantaina ensi-iltaan Suomessa ja muuallakin maailmassa niillä paikkakunnilla, joissa elokuvateatterit ovat yhä auki. Elokuvateatterien omistajat huokaisevat tyytyväisyydestä, koska niille oli jo viime vuonna maailmanlaajuisesti paha taloudellinen kolaus se, kun Disneyn uusi live action -versio Mulanista meni lopulta suoraan katsottavaksi ainoastaan DisneyPlus-suoratoistopalveluun. Rayan ja viimeisen lohikäärmeen voi myös perjantaista lähtien katsoa DisneyPlussan kautta, mutta nyt suolaisella 22 euron lisämaksulla. Myöhemmin animaatio on nähtävillä palvelussa normaalilla kuukausimaksulla. 
Animaation tapahtumapaikka on fantasiamaa Kumandra, jossa kauan sitten ihmiset ja lempeät lohikäärmeet elivät sulassa sovussa yhdessä. Kuitenkin savumassaa muistuttavat hirviöt uhkasivat tuhota koko maailman, jolloin lohikäärmeet uhrasivat itsensä pelastaakseen ihmiskunnan. Samalla lohikäärmeen muotoinen maa jakaantui erilaisiin osiin, joiden ihmiset eivät tule toimeen keskenään. Nyt, 500 vuotta myöhemmin, hirviöt ovat tulleet takaisin. Pieni soturiprinsessa Raya menettää hirviöille yksinhuoltajaisänsä, Sydän-nimisen valtion idealistisen johtajan. Kun kotinsa menettänyt Raya (Kelly Marie Tran) on kasvanut teini-ikäiseksi nomadiksi, hän lähtee etsimään myyttistä viimeistä elossa olevaa lohikäärmettä, joka voisi yhdistää hajonneen maan ja tuhota hirviöt.
Elokuva kertoo luottamisesta muihin ihmisiin. Matkalla Ray oppii, että maailman pelastamiseksi tarvitaan ennen kaikkea ihmisten välistä luottamusta ja yhteistyötä. Animaatiolla on vahva ja kaunis yhteiskunnallinen sanoma. Hirviöt vaikuttavat vertauskuvalta maailmaamme uhkaavasta ympäristötuhosta. 
﻿
Kyseessä on fantasiaseikkailu eikä perinteinen Disneyn animaatiomusikaali, mikä tuo elokuvan tyylillisesti lähemmäksi Pixarin animaatioita. Raya ja viimeinen lohikäärme jatkaa ilahduttavasti megamenestys Frozenin (2013 ja jatko-osa 2019) jalanjäljillä luottamalla naispuolisten päähenkilöiden voimaan, sekä Vaianan (2016), Aladdinin (1992), Mulanin (1998) ja Prinsessan ja sammakon (2009) vanavedessä antaen yleisölle ei-valkoisen prinsessan. Raya on Disneyn ensimmäinen kaakkoisaasialainen prinsessa. Hän on rohkea ja taistelutaitoinen tyttö, kuin kiinalainen Mulan, mutta Rayan ei tarvitse pukeutua pojaksi voidakseen taistella.
Rayan lisäksi myös hänen vihollisensa, soturiprinsessa Namaari (Gemma Chan) on teinityttö. Raya saa seikkailulle kumppaneikseen naaraspuolisen, höpsön ja lämminsydämisen Sisu-vesilohikäärmeen (loistava Awkwafina) ja harvinaisen ovelan pikkutytön, joka ei vielä osaa puhua. On myös virkistävää nähdä kerrankin tyyliltään androgyynejä, kenties jopa queer-naisiksi tulkittavia hahmoja koko perheen animaatiossa, sillä Namaarilla ja hänen soturikuningataräidillään on molemmilla esimerkiksi puoliksi siilitukka. 
Tarina tuntuukin aiempaa modernimmalta ja raikkaammalta, vaikka se sijoittuu kuvitteelliseen menneisyyteen. Virkistävää on myös se, että kerrankin kaikki ihmishahmot ovat aasialaisia ja tarinaa on saanut inspiraationsa Kaakkois-Aasiasta. Ääninäyttelijöiksi on valittu aasialaisamerikkalaisia (ei tosin silti aasialaisia) näyttelijöitä, ja muutenkaan ei ole sorruttu rasistisiin tai koloanialistisiin harha-askeliin.
Valitettavasti suomalaisiin ääniin on valittu valkoiset näyttelijät. Joko tämä johtuu aasialaistaustaisten näyttelijöiden puutteesta Suomessa tai sitten vain ajattelemattomuudesta. 
Rayn kotimaa Sydän muistuttaa Kambodžan Angkor Watia. Kaupantekoon erikoistunut maa taas tuo mieleen thaimaalaiset yömarkkinat. Tarina on silti pohjimmiltaan enemmän klassinen Hollywood-elokuva kuin aasialainen elokuva.
Kumandraan on otettu vaikutteita Kambodžan, Laosin, Thaimaan, Vietnamin, Singaporen, Indonesian, Filippiinien, Myanmarin ja Malesian kulttuureista. Tämä runsaus on sekä elokuvan rikkaus että heikkous. Moni aasialainen ihminen voi kokea myös loukkaavana sen, että Aasian keskenään erilaiset maat on niputettu yhteen kuin ne olisivat vain yksi maa ja lisäksi maat esitetään fantasiana. 
Eokuvan takana on monimuotoinen työryhmä, johon on ymmärretty haalia aasialaisia tekijöitä. Käsikirjoituksesta vastaavat vietnamilaisamerikkalainen Qui Nguyen (Dispatches From Elsewhere, The Society) ja Malesiassa syntynyt amerikkalainen Adele Lim (Crazy Rich Asians). Ohjaajina ovat amerikkalainen Don Hall, joka on ohjannut myös muinaiseen Polynesiaan sijoittuvan Vaianan, ja meksikolaisamerikkalainen Carlos López Estrada (Blindspotting). Thaimaalainen taiteilija Fawn Veerasunthorn toimi tarinankerronnan johtajana.