Raya ja viimeinen lohikäärme on kenties Disneyn paras prinsessatarina
Elisa Helenius
3/3/2021
Raya ja viimeinen lohikäärme saapuu tänä perjantaina ensi-iltaan Suomessa ja muuallakin maailmassa niillä paikkakunnilla, joissa elokuvateatterit ovat yhä auki. Elokuvateatterien omistajat huokaisevat tyytyväisyydestä, koska niille oli jo viime vuonna maailmanlaajuisesti paha taloudellinen kolaus se, kun Disneyn uusi live action -versio Mulanista meni lopulta suoraan katsottavaksi ainoastaan DisneyPlus-suoratoistopalveluun. Rayan ja viimeisen lohikäärmeen voi myös perjantaista lähtien katsoa DisneyPlussan kautta, mutta nyt suolaisella 22 euron lisämaksulla. Myöhemmin animaatio on nähtävillä palvelussa normaalilla kuukausimaksulla.
Animaation tapahtumapaikka on fantasiamaa Kumandra, jossa kauan sitten ihmiset ja lempeät lohikäärmeet elivät sulassa sovussa yhdessä. Kuitenkin savumassaa muistuttavat hirviöt uhkasivat tuhota koko maailman, jolloin lohikäärmeet uhrasivat itsensä pelastaakseen ihmiskunnan. Samalla lohikäärmeen muotoinen maa jakaantui erilaisiin osiin, joiden ihmiset eivät tule toimeen keskenään. Nyt, 500 vuotta myöhemmin, hirviöt ovat tulleet takaisin. Pieni soturiprinsessa Raya menettää hirviöille yksinhuoltajaisänsä, Sydän-nimisen valtion idealistisen johtajan. Kun kotinsa menettänyt Raya (Kelly Marie Tran) on kasvanut teini-ikäiseksi nomadiksi, hän lähtee etsimään myyttistä viimeistä elossa olevaa lohikäärmettä, joka voisi yhdistää hajonneen maan ja tuhota hirviöt.
Elokuva kertoo luottamisesta muihin ihmisiin. Matkalla Ray oppii, että maailman pelastamiseksi tarvitaan ennen kaikkea ihmisten välistä luottamusta ja yhteistyötä. Animaatiolla on vahva ja kaunis yhteiskunnallinen sanoma. Hirviöt vaikuttavat vertauskuvalta maailmaamme uhkaavasta ympäristötuhosta.
Kyseessä on fantasiaseikkailu eikä perinteinen Disneyn animaatiomusikaali, mikä tuo elokuvan tyylillisesti lähemmäksi Pixarin animaatioita. Raya ja viimeinen lohikäärme jatkaa ilahduttavasti megamenestys Frozenin (2013 ja jatko-osa 2019) jalanjäljillä luottamalla naispuolisten päähenkilöiden voimaan, sekä Vaianan (2016), Aladdinin (1992), Mulanin (1998) ja Prinsessan ja sammakon (2009) vanavedessä antaen yleisölle ei-valkoisen prinsessan. Raya on Disneyn ensimmäinen kaakkoisaasialainen prinsessa. Hän on rohkea ja taistelutaitoinen tyttö, kuin kiinalainen Mulan, mutta Rayan ei tarvitse pukeutua pojaksi voidakseen taistella.
Rayan lisäksi myös hänen vihollisensa, soturiprinsessa Namaari (Gemma Chan) on teinityttö. Raya saa seikkailulle kumppaneikseen naaraspuolisen, höpsön ja lämminsydämisen Sisu-vesilohikäärmeen (loistava Awkwafina) ja harvinaisen ovelan pikkutytön, joka ei vielä osaa puhua. On myös virkistävää nähdä kerrankin tyyliltään androgyynejä, kenties jopa queer-naisiksi tulkittavia hahmoja koko perheen animaatiossa, sillä Namaarilla ja hänen soturikuningataräidillään on molemmilla esimerkiksi puoliksi siilitukka.
Tarina tuntuukin aiempaa modernimmalta ja raikkaammalta, vaikka se sijoittuu kuvitteelliseen menneisyyteen. Virkistävää on myös se, että kerrankin kaikki ihmishahmot ovat aasialaisia ja tarinaa on saanut inspiraationsa Kaakkois-Aasiasta. Ääninäyttelijöiksi on valittu aasialaisamerikkalaisia (ei tosin silti aasialaisia) näyttelijöitä, ja muutenkaan ei ole sorruttu rasistisiin tai koloanialistisiin harha-askeliin.
Valitettavasti suomalaisiin ääniin on valittu valkoiset näyttelijät. Joko tämä johtuu aasialaistaustaisten näyttelijöiden puutteesta Suomessa tai sitten vain ajattelemattomuudesta.
Rayn kotimaa Sydän muistuttaa Kambodžan Angkor Watia. Kaupantekoon erikoistunut maa taas tuo mieleen thaimaalaiset yömarkkinat. Tarina on silti pohjimmiltaan enemmän klassinen Hollywood-elokuva kuin aasialainen elokuva.
Kumandraan on otettu vaikutteita Kambodžan, Laosin, Thaimaan, Vietnamin, Singaporen, Indonesian, Filippiinien, Myanmarin ja Malesian kulttuureista. Tämä runsaus on sekä elokuvan rikkaus että heikkous. Moni aasialainen ihminen voi kokea myös loukkaavana sen, että Aasian keskenään erilaiset maat on niputettu yhteen kuin ne olisivat vain yksi maa ja lisäksi maat esitetään fantasiana.
Eokuvan takana on monimuotoinen työryhmä, johon on ymmärretty haalia aasialaisia tekijöitä. Käsikirjoituksesta vastaavat vietnamilaisamerikkalainen Qui Nguyen (Dispatches From Elsewhere, The Society) ja Malesiassa syntynyt amerikkalainen Adele Lim (Crazy Rich Asians). Ohjaajina ovat amerikkalainen Don Hall, joka on ohjannut myös muinaiseen Polynesiaan sijoittuvan Vaianan, ja meksikolaisamerikkalainen Carlos López Estrada (Blindspotting). Thaimaalainen taiteilija Fawn Veerasunthorn toimi tarinankerronnan johtajana.
Disneyn animaatioissa päähenkilöllä on aina kumppaninaan söpö eläin, ja nyt tämä ystävä, lemmikki ja samalla jopa ratsu on ilahduttavan kekseliäästi jättimäinen vyötiäisen, pallosiiran ja mopsin sekoitus. Tuktuk-niminen olento ei puhu ihmisten kieltä, mutta se ääntelee ilmeikkäästi (ääntelijänä Alan Tudyk). Rayan kumppaneiksi on luotu monipuolinen ja sympaattinen porukka, johon kuuluvat pikkutytön ja lohikäärmeen lisäksi myös ovelat apinat, yksinäinen soturijättiläinen (Benedict Wong) ja reipas 10-vuotias laivaravintolan pitäjäpoika (Izaac Wang).
Kerrankin kenelläkään hahmoista ei ole menossa romanttista juonikuviota, vaan animaation aiheita ovat ihmisyys, ystävyys ja perhe. Tämä(kin) on virkistävää. Rayan henkilökohtaisen menestyksen tavoittelun sijasta kyseessä on kasvutarina ja kuvaus yhteisestä projektista maailman pelastamiseksi. Kyseessä on Disneyn valoisten animaatioiden sarjaan kuuluva tarina, koska siinä ei ole lopullisia menetyksiä. Maata uhkaavat hirviöt voivat tosin pelottaa pienimpiä, tosin nekin vain "kivettävät" ihmiset harmonisiin rukousasentoihin.
Raya ja viimeinen lohikäärme on tietokoneanimoitu lumoavan upeasti ja eläväisesti. Kirkkaat värit hohkavat ja eläinten pörröisiä turkkeja tekisi mieli koskea. Nokkela dialogi hauskuuttaa niin lapsia kuin aikuisia, ja elokuva on myös maaginen, mielikuvituksellinen ja koskettava. Animaatio ei perustu mihinkään satuun tai kirjaan, mikä lisää originaalisuuden tuntua, vaikka vaikutteita on selvästi haettu esimerkiksi Star Warseista.
Juonessa on niin paljon äksöniä, että se kiinnostaa varmaan poikia ja miehiäkin, jotka yleensä karttavat Disneyn prinsessasatuja. Jopa pressinäytöksessä olin ainoa nainen salissa. Alkukohtauksien perusteella pelkäsin toteutuksen olevan liian tietokonepelimäinen taistelupotpuri ja muuttuvan kenties puuduttavaksi pidemmän päälle, mutta onneksi tarinan edetessä juonellisuus saa enemmän tilaa. Sulavat aasialaiset taistelulajit ovat myös kaunista katsottavaa. Namaarin taistelutyyli perustuu thainyrkkeilyyn.
Ensi-ilta: perjantai 5.3.2021
Ikäraja: 7
Pituus: 1 t 57 min.
Ohjaus: Don Hall ja Carlos López Estrada (yhteistyössä myös Paul Briggs ja John Ripa)
Raya: Maaria Nuoranne / Kelly Marie Tran
Sisu: Hanna Pakarinen / Awkwafina
Boun: Leevi Ikävalko / Izaac Wang
Namaari: Aksa Korttila / Gemma Chan
Benja: Jari Salo / Daniel Dae Kim
Tong: Arttu Wiskari / Benedict Wong
Nuori Namaari: Jessina Lehto / Jona Xiao
Virana: Matleena Kuusniemi / Sandra Oh
Pikku Noi: Adeline Chétail / Thalia Tran
Dang Hu: Maija-Liisa Peuhu / Lucille Soong
Tuktuk: Bruno Magne / Alan Tudyk
Mieskauppias 2: Jukka Nylund / Gordon Ip
Kenraali Atitya: Jenny Pitkänen / Dichen Lachman
Häntä-päällikkö: Man Yau / Patti Harrison
Chai: Kari Leppälä / Jon Park
Dang Hai: Osku Ärilä / Sung Kang
Naiskauppias: Amy Burgess / Sierra Katow
Ranka-päällikkö: Pelle Heikkilä / Ross Butler
Wahn: Jukka Nylund / François Chau
Mieskauppias 1: Osku Ärilä / Paul Yen
Muina ääninä: Vertti Uusitalo, Senni Peltoniemi, Kari Starck, Winston Hämäläinen
Elisa Helenius
3/3/2021
