Mitä mennä katsomaan? Arviossa kahdeksan elokuvaa Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilta
Elisa Helenius
9/21/2018
Katsoin etukäteen pressinäytöksissä ja festivaalin tiedottajalta tilattavien screener-linkkien kautta kahdeksan erityisen kiinnostavaksi arvioimaani elokuvaa Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin ohjelmistosta. Tässä arvioni elokuvista.
THE APPARITION
Nykyaikaan sijoittuvassa draamassa luostarissa asuva teinityttö Anna näkee ilmestyksessä Neitsyt Marian. Pienestä ranskalaisesta kylästä tulee suosittu pyhiinvaelluspaikka ja myös Annasta palvonnan kohde.
Vatikaani lähettää sotakentiltä palanneen keski-ikäisen ja ateistin journalistin Jacquesin selvittämään, onko ihme kanonisoitava vai onko kyseessä huijaus. Elokuva pohtii uskonnollista kokemusta, pyhyyttä, tutkivaa journalismia, vapaaehtoistyötä ja sitä, kuinka yksityisestä kokemuksesta kasvaa massahurmos, joka nielee ilmestyksen kokeneen elämän kokonaan.
The Apparation on kuvattu lähes dokumenttimaisen karheasti ja realistisesti. Elokuvassa on silti myös visuaalisesti hiottuja kuvia kuten jylhä luostari, jossa pöllyävät nunnien myytäväksi tarkoitettuihin tyynyihin laittamat höyhenet. Monimerkityksinen ja syvällinen tarina ei tarjoa valmiita vastauksia uskonnollisiin pohdintoihin.
Kaikki hahmot ovat kärsineet kovia, ja elokuvaa rasittaakin paikoittainen raskasmielisyys ja totisuus. Tarinan arvoitus ja uskonnollisen hurmoksen maagisuus pitävät kuitenkin mielenkiinnon yllä lähes koko yli kaksituntisen elokuvan ajan, mutta vähän elokuvan pituudesta olisi voinut nipistää. Galatéa Bellugi, 21, tekee erinomaisen roolityön hauraana ja sisäänpäin kääntyneenä Annana.
BOMBSHELL: THE HEDY LAMARR STORY
Itävaltalaisen Hedy Lamarrin (1914–2000) niin elämä kuin persoona ovat hyvin kiehtovia. Hänen nimensä on painunut valitettavan unholaan, vaikka häntä kutsuttiin aikoinaan maailman kauneimmaksi naiseksi ja vaikka tänä päivänä hänen keksinnöistään hyödytään ympäri maailman. Alexandra Deanin ohjaus on kattava dokumentti Lamarrin uskomattomasta elämästä.
Hedy Lamarr oli seksikäs elokuvatähti, jolla oli keksijän mieli. Keksinnöistä merkittävin oli armeijan käyttöön toisen maailmansodan aikana kehitelty salausjärjestelmä, joka myöhemmin mahdollista muun muassa wifin. Kenties nykyaikana hän olisi voinut vapaammin toteuttaa myös tutkijan puoltaan sekä luoda pidemmän uran näyttelijänä.
Tähtitehtaan palvottu nainen päätyi lopulta pilkan kohteeksi saatuaan rooleja huonoista elokuvista, jäätyään kiinni näpistelystä, koettueen kuusi avioeroa ja tehtyään epäonnisia kauneusleikkauksia. Elämäniloinen nainen sulkeutui masentuneena kotiinsa ja kuoli sokeana. Toisen maailmansodan juutalaisvainojen takia Lamarr myös kielsi juutalaisuutensa, jopa kotioloissa.
Hedy Lamarrin kohtalo on jälleen traaginen kertomus siitä, kuinka Hollywood ja viihdekoneisto tuhoavat lahjakkaita naisia, jotka ovat ensin nostaneet jalustalle. Hamarrin tarina on silti myös inspiroiva näyttäessään, kuinka kunnianpalautus voi saapua pitkänkin ajan päästä ja kuinka monella tavalla luova yksi ihminen voi olla.
Leffabrunssi-näytös 29.9. klo 11 Korjaamo Kino
Brunssi Korjaamo Kinon aulassa klo 11, elokuvanäytös Kulmasalissa klo 12.
Lippu 27 €, sarjakortti tai vapaalippu eivät käy maksuvälineenä.
GENERATION WEALTH
Ohjaaja Lauren Greenfieldin avulla katsojat pääsevät kurkistamaan rikkaiden elämään, joka jaksaa yllättää mielikuvituksellisella yltäkylläisyydellään ja bakkanaaleineen. On koukuttavaa hämmästellä, kuinka hulppeita asuntoja hyvätuloisilla on ja kuinka menestyneet räppärit heittelevät seteleitä alastomien strippareiden päälle.
Dokumentti käsittelee amerikkalaisten (ja miksei myös monien muiden kansalaisuuksien) pakkomiellettä rikastumiseen ja menestykseen. Dokumentti kuvaa oivaltavasti sitä, kuinka myös keskiluokka ja pienituloiset pyrkivät näyttämään mahdollisimman hyvinvoivilta ja toimeentulevilta. Hyvinvoinnin ulkoiseen näyttämiseen kuuluvat merkkivaatteet, täydellinen vartalo ja kauniit kasvot, joiden hankkiminen saa monen pienituloisen velkaantumaan. Ja kuinka vääriä ongelmia moni uskoo kauneusihanteisiin mahtuvan ulkönäön parantavan.
Greenfield on taltioinut yltäkylläisyyttä jo vuosikymmenien ajan niin valokuviin kuin dokumentteihin, joten hänellä riittää kiinnostavaa ainestoa näytettäväksi. Hänen edellinen ohjaustyönsä The Queen of Versailles (2012) kuvasi perhettä, joka yritti rakentaa Amerikan suurimman yksityiskodin. Uudessa dokumentissa Greenfield kuvaa myös omaa perhettään ja pohtii sitä, onko hän itse ollut liian ahne työlle ja sen takia laiminlyönyt lapsiaan.
Raha tuo valtaa ja vapautta, mutta dokumentti näyttää myös varakkaiden ihmisten ikuisen tyytymättömyyden. Se joka haluaa paljon rahaa, ei koskaan voi saada sitä tarpeeksi ja levätä. Tämä saa vaikutusvaltaiset ihmiset säätämään lakeja, jotka tuovat heille lisää rahaa, mutta ajavat suurimman osan kansasta ongelmiin.
Kuitenkin dokumentissa seuratut menestyjät kokevat kaikki vuosien jälkeen herätyksen siinä, että rakkaus ja aito yhteys muihin ihmisiin on lopulta tärkeämpää kuin mammona. Tuntuu tosin kapeakatseiselta näkemykseltä, että lopulta vain ydinperhe-elämä omien lasten kanssa voi herättää rahan palvonnasta ja saada ymmärtämään, mitä rakkaus on. Muuten dokumentti on poikkeuksellisen vangitseva ja ajatuksia herättävä.
GIRL
Belgialainen elokuva on nerokkaasti yhdistänyt transsukupuolisuuden ja sukupuoliroolien osalta perinteisen balettimaailman, jossa vartaloa tarkkaillaan koko ajan. Vasta 27-vuotiaan Lukas Dhontin esikoisohjaus voittikin Cannesissa neljä palkintoa.
Balettikoulussa alkaa uusi lukukausi, ja teini-ikäinen Lara siirtyy poikien pukuhuoneesta tyttöjen pukuhuoneeseen. Hänellä on paljon työtä edessään, sillä muut tytöt ovat aloittaneet kovakärkisillä tanssimisen jo muutama vuosi ennen häntä. Samaan aikaan Lara valmistautuu sukupuolenkorjausleikkaukseen, vaikka hänen inhonsa kehoaan kohtaan on vaarantaa hänen terveytensä. Pääroolissa oleva 15-vuotias tanssija Victor Polster tekee huikaisevan roolityön, vaikka moni onkin kritisoinut cis-sukupuolisen pojan roolittamista transtytön rooliin.
Mukavaa, että Laran yksinhuoltajaisä (Arieh Worthalter) on kuvattu kannustavaksi ja ymmärtäväksi vanhemmaksi, sekä myös terveydenhoitohenkilökunta on empaattista. Laran opiskelu- ja tanssikaverit ovat yleisesti ottaen rohkaisevia Laraa kohtaan, mutta kuitenkin he myös kokemattomuuttaan nöyryyttävät erilaista nuorta. Herkkävireinen elokuva kuvaa Laran yhä kasvavaa kärsimättömyyttä ja epätoivoa.
THE GREEN FOG
Tässäpä erikoinen ja riemastuttava idea! Ohjaaja Guy Maddinin The Green Fog on uudelleen filmatisointi välillä jopa maailman parhaaksi äänestetystä elokuvasta, Alfred Hitchcockin Vertigosta (USA 1958), mutta niin että elokuva on koottu uudelleen kohtauksilla muista elokuvista, jotka on ainoastaan Vertigon tapaan kuvattu San Franciscossa.
Voisi sanoa, että tämä on elokuva Hitchcockin tosifaneille. Alkuun elokuva vaikuttaa todella sekavalta, mutta pikkuhiljaa tyyliin tottuun ja elokuva vie mukanaan. Eikä kaikkea edes tarvitse ymmärtää, koska Vertigokin kuvaa mahdottomuutta tavoittaa mennyttä.
Katsomiskokemusta auttaa paljon se, jos Vertigo on tuoreessa muistissa. Elokuva on toki myös kokoelma elokuvakerronnan peruskohtauksia, jotka toistuvat elokuvataiteessa: takaa-ajot, salaperäinen kaunotar, suudelmat, putoaminen korkealta, vainoharhaisuus. Siinä missä Vertigo on jännittävä, The Green Fog on koominen, mutta kummassakin elokuvassa on mystinen tunnelma. The Green Fogin upeasta musiikista vastaa yhdysvaltalainen jousikvartetti The Kronos Quartet.
Elisa Helenius
9/21/2018
