Komea oopperamyrsky ravistelee rakastuneita – Wagnerin klassikko Lentävä hollantilainen on seilannut takaisin Kansallisoopperaan
Ohjaaja Kasper Holten on pyyhkinyt pölyt pois 1800-luvun teoksesta. Tarina on tuotu meriltä tämän päivän taidemaailmaan ja naishahmojen asemaa on kohennettu.
Elisa Helenius
9/17/2018
Richard Wagnerin voimakas musiikki vyöryy kuin meren aallot katsomon ylle. Esirippu aukeaa. Hollantilainen herää vuoteestaan ja alkaa maalata taulua. Hänen sängyssään nukkuu alaston nainen, mutta kohta hänen sylissään on jo toinen kaunotar, ja sitten huoneeseen tanssii uusi viettelijätär ja taas uusi. Lopulta naisia on kuin kaloja meressä, hyppien Hollantilaisen vuoteeseen ja karaten sitten muualle. Alkukohtaus yllättää ja vangitsee, sekä sisältää laulamisen sijasta näyttelemistä ja tanssia.
Ohjaaja Kasper Holtenin versio Lentävästä hollantilaisesta sai alunperin ensi-iltansa Kansallisoopperassa kaksi vuotta sitten. Teos on nyt palannut ohjelmistoon seitsemällä näytöksellä.
Kansantarun mukaan lentävä hollantilainen on aavelaiva, jonka näkeminen tuo epäonnea sen nähneille. Laivan kapteeni oli alunperin tavallinen kuolevainen, joka on kirottu purjehtimaan iäti. Kansantarusta oopperan säveltäneen ja sen libreton kirjoittaneen saksalaisen Wagnerin (1813–1883) on sanottu samaistuneen oopperan päähenkilöön, kodittomaan vaeltajaan, joka etsii uskollista naista. Säveltäjä oli tehnyt myös neljä vuotta aiemmin merimatkan, jonka aikana hän koki hurjan myrskyn Skagerrakin salmessa, lähellä Norjan rannikkoa.
Parasta Kansallisoopperan esityksessä on se, että ohjaaja Kasper Holten on tuonut tarinan 1700-luvulta nykypäivään ja merenkulun sijasta kiehtovaan taidemaailmaan ja hektiseen kaupunkikulttuuriin. Esitykseen on lisätty myös erotiikkaa ja ilkikurista huumoria, kuten Senta muovaamassa savesta penistä, vaikka hänen pitäisi tehdä ruukku. Ratkaisu on raikas ja toimiva. Vuonna 1843 Dresdenissä kantaesitetty ooppera on oman aikansa tuotos, jossa naisen tehtävä on kehrätä ja olla ennen kaikkea uskollinen vaimo.
Holtenin versiossa naispäähenkilö Senta (Miina-Liisa Värelä) on lupaava nuori taideopiskelija ja Mary, Sentan imettäjä, on nyt hänen opettajansa taidekoulussa (Sari Nordqvist). Hollantilainen (Olafur Sigurdarson) taas on menestynyt vanhempi taiteilija. Seitsemän vuoden välein hän tuo juhlitun taidenäyttelynsä kaupunkiin.
Toki tarinassa on yhä tunkkaisia sävyjä, kuten että koko ooppera on keski-ikäisen, valkoisen heteromiehen sieluntuskaa, ja syypäitä ovat petolliset naiset. Lisäksi Sentan isä (Jyrki Korhonen) lupaa tyttärensä tuntemattomalle Hollantilaiselle puolisoksi eikä edes kysy tyttärensä mielipidettä. Senta myös pääsee ääneen ensimmäisen kerran vasta toisessa näytöksessä.
Libretossa on "picassomainen" asetelma, jossa toisiinsa rakastuvat lukuisten naisten kanssa jo seurustellut vanhempi mies ja paljon nuorempi ja kokemattomampi nainen, joka puhkeaa kukkaansa miehen inspiroimana. Ironista sinänsä, että Hollantilainen uskoo Sentan olevan uskollisin hänen kaikista kohtaamistaan naisista, vaikka Senta jättää kihlattunsa Erikin (Joachim Bäckström) ihastuttuaan Hollantilaiseen.
Mutta eipä vanhan oopperan juonta kai voinut täysin myllätä. Uusi versio yhdistelee taitavasti vanhaa ja uutta. Ohjaaja on tiedostanut juonen ongelmakohdat, ja uudessa versiossa Senta esimerkiksi vääntelehtii kiusaantuneena kun hänen isänsä kehuu häntä kuin kauppatavaraa Hollantilaiselle.
Elisa Helenius
9/17/2018
Kommentit (0)
Kommenttia ei voi muokata jälkikäteen.
Puheenaiheet
Tilaa maksuton Puheenaiheet-uutiskirjeemme
Haluan tarkkoja näkökulmia, ajattelemaan houkuttelevia juttuja ja tuoreimmat kuulumiset Rapportilta.