Huurteinen seikkailu täynnä tyttöenergiaa, Schjerfbeck potemassa sydänsuruja, Kultaisen palmun voittanut korealainen trilleri...
Elisa Helenius
12/19/2019
FROZEN 2
Frozen – huurteinen seikkailu (2013) oli valtava menestys ympäri maailmaa, joten jatko-osalla on suuret saappaat täytettävänään. Frozen 2 ei tunnu tuovan tarinaan tarpeeksi uutta, mutta se kyllä kuulostaa ja näyttää hienolta. Jatko-osassa parasta on jälleen tyttöenergia ja harvinainen naispuolinen supersankari, jääkuningatar Elsa. Tyttölapset ympäri maailman varmasti hurahtavat kakkososaan kuten ykkösosaankin.
Koossa on jälleen koko mainio porukka: prinsessasisarukset Elsa ja Anna, Annan poikaystävä Kristoff, Olaf-lumiukko ja Sven-poro. He lähtevät nyt selvittämään Elsan ja Annan haakserikossa kuolleiden vanhempien tarinaa ja Elsan taikavoimien alkuperää. Kankaalla nähdään niin kauniita ruskamaisemia kuin lumisia kuvia.
Disney on välttänyt syytteet kulttuurisesta omimisesta konsultoimalla animaation tiimoilta saamelaisia. Frozen 2:ssa ei tosin suoranaisesti olla Lapissa eikä siinä esiinny saamelaisia, vaan Lumotussa metsässä asustelee Pohjan kansa.
Ensimmäinen osa muistetaan hitistään Let it Go (Taakse jää), ja myös jatko-osa sisältää Elsan esittämänä kylmiä väreitä aiheuttavan upean voimaballadin, Idina Menzelin laulaman Into the Unknown (suomenkielisessä versiossa Katja Sirkiän esittämä Tuntemattomaan).
Ykkösosassa Elsa nousu queer-naisten idoliksi ja Let it Go -biisi tulkittiin kaapista ulostulo -balladina. Ennen kaikkea Yhdysvalloissa onkin viime vuosina kampanjoitu netissä sen puolesta, että Elsa olisi saanut tyttöystävän jatko-osassa. Disney näytti aluksi vihreää valoa, mutta ei kuitenkaan lopulta ollut tähän vielä valmis. Uskonnolliset tahot eivät nimittäin silloin tulisi katsomaan animaatiota sekä sitä ei voisi levittää Kiinassa ja muissa homouteen yleisesti negatiivisesti suhtautuvissa maissa.
Tuntuukin vähän masentavalta seurata sitä, kuinka animaatiossa on keskeisessä osassa Annan ja Kristofferin heterosuhde, mutta elokuvan tärkein hahmo Elsa saa olla yksin. Toki on raikasta, että prinsessa (tai oikeammin jo kuningatar) voi animaatiossa myös pysyä sinkkuna, mutta ehkä se sinkku olisi voinut mieluummin olla Anna. Onneksi myös jatko-osassa on tarkkanäköisille katsojille tarjolla lesbinen subteksti. Ja voihan Pohjan kansan Hunajavarpun ja Elsan välillä nähdä orastavaa kiintymystä...
Ensi-ilta: 25.12.2019
Ikäraja: 7
Pituus: 104 min.
HELENE
Oli jo aikakin, että yksi Suomen arvostetuimmista taidemaalareista, Helene Schjerfbeck (1862–1946), saa oman elokuvansa! Elokuva näyttää Schjerfbeckistä uusia puolia: kuinka epävarma hän oli omista lahjoistaan, miten vähän hän sai tukea perheeltään ja miten hän kärsi siitä, ettei löytänyt kumppania. Näemme hänet piristävästi vaihteeksi myös huumorintajuisena, vahvana ja rehellisenä naisena sekä kuulemme hänen kaunista kieltään hänen aitojen kirjeidensä kautta. Ironista on, ettei Ateneum huolinut vielä edes viisikymppisen Schjerfbeckin maalauksia kokoelmiinsa, ja parhaillaan taas Ateneumissa on nyt – täydellisesti ajoitettuna elokuvaa ajatellen – esillä hänen suurnäyttelynsä.
Antti J. Jokisen (Puhdistus, Kätilö, Pahan kukat) ohjaama draama kertoo Schjerfbeckin elämästä noin vuosina 1915-1923. Hän elää lähes unohdettuna taiteilijana iäkkään äitinsä kanssa maaseudulla Hyvinkäällä. Kaikki muuttuu kun taidekauppias löytää hänet ja haluaa järjestää suuren yksityisnäyttelyn.
Helene on eheä ja pienieleinen elokuva yksinäisyydestä ja taiteen tekemisestä. Vähän koomista ja erikoista on tosin se, että vasta 38-vuotias Laura Birn esittää siis 53-60 -vuotiasta Schjerfbeckiä! Birniä on maskeerattu vanhemman näköiseksi ja hän kävelee ontuen kuten Schjerbeck jo lapsesta lähtien, mutta hänellä on silti kolmekymppisen naisen vartalo. Birn esittää roolin kuitenkin herkkyydellä ja taidolla.
Viisikymppinen taiteilija kärsii mahdottomasta ihastumisestaan uuteen ystäväänsä ja taiteensa ihailijaan, metsänhoitaja ja taiteenharrastaja Einar Reuterniin, joka on heidän kohdatessaan 34-vuotias. Reuternin roolissa on 31-vuotias Johannes Holopainen. Elokuva näyttää sen, kuinka vaikeaa naispuolisella taiteilijalla oli sata vuotta sitten niin yksityiselämän kuin työrintaman puolella, vaikka Schjerfbeck saikin onneksi maistaa myös menestystä ja ihailua. Helene osoittaa, ettei Schjerbeck ollut myytin mukainen kärsivä ja hauras nainen, vaan hän oli ennen kaikkea intohimoinen ihminen, joka maalasi rajuin, jopa väkivaltaisin ottein.
Katsojaa hemmotellaan muutenkin Suomen eturivin näyttelijöillä. Ohjaaja Jokisen vaimo Krista Kosonen esittää Schjerfbeckin ystävää, naisasianaista, taidemaalaria ja kirjailijaa Helena Westermarckia (kolmikymppinen Kosonen esittää siis kuusikymppistä naista niin, että hänen hiuksiinsa on laitettu harmaita raitoja ja kasvoja maskeerattu). Pirkko Saisio on Schjerbeckin äiti, joka ajalleen tyypillisesti ihailee miehiä enemmän kuin naisia eikä ymmärrä tyttärensä lahjakkuuden ainutlaatuisuutta.
Historiallinen elokuva on visuaalisesti tarkkaa ja tyylikästä työtä, ja luo hyvin ajankuvaa. Elokuvassa nähdään alkuperäisinä ja kopioina 150 Schjerfbeckin maalausta. Taidemaalari Anna Retulainen maalasi Schjerbeckin teoksista omia versioitaan elokuvaa varten sekä opetti puolen vuoden ajan Birniä maalaamaan. Se taas, kuinka iso rooli Reuternilla todellisuudessa oli Schjerfbeckin taiteessa, on elokuvantekijän arvailua.
Ensi-ilta: 17.1.2020
Ikäraja: 7
Pituus: 122 min.
MATTHIAS & MAXIME
Kaksi kolmeakymppiä lähestyvää kanadalaista lapsuudenystävää huomaa yllättäen tuntevansa vetoa toisiinsa, vaikka miehet ovat pitäneet itseään heteroina. Tilanne laittaa Matthiaksen ja Maximen päät täysin pyörälle, erityisesti kun Matthias lisäksi seurustelee onnellisesti tyttöystävänsä kanssa ja Maxime aikoo pian muuttaa Montrealin lähiöistä kahdeksi vuodeksi Australiaan.
Kanadanranskalaisen Xavier Dolanin (Mommy, Vain maailmanloppu, Kangastuksia) ohjaama ja käsikirjoittama katkeransuloinen ja hienoviereisen tunteikas draama kuvaa pinnan alla kuplivia tunteita ja mahdotonta rakkautta. Matthias & Maxime kertoo myös lämminhenkisesti ja elämänmakuisesti kundien kaveriporukasta, jonka kepeä elämä on vakavoitumassa aikuistumisen edessä.
Kunnianhimoinen Matthias (Gabriel D’Almeida Freitas) on saamassa ylennyksen asianajotoimistossaan ja tuntee hieman vieraantuneensa kaveriporukkansa biletyksestä. Baarimikkona työskentelevä Maxime taas kipuilee hankalan äiti-poika-suhteen kanssa, erityisesti kun hänen alkoholismista toipuva äreä äitinsä tarvitsee jatkuvasti apua arjessa. Matthiaksen ja Maximen välisen tapahtumaketjun liikkeelle laittavissa lyhytelokuvan kuvauksissa häseerää hellyttävästi kuvattu tärkeilevä ja huvittavan trendikäs ohjaajaopiskelija, vähän yli parikymppinen nainen (Catherine Brunet).
Queer-elokuvistaan tunnettu Dolan, 30, esittää itse Maximea, ja hänelle on maskeerattu poskeen suuri syntymämerkki. Elokuvan musiikkivalinnat ovat napakymppejä. Filmi olisi tosin kaivannut jäntevämpää toiminnallisuutta, mutta onnistuu koskettamaan näinkin.
Ensi-ilta: 17.1.2020
Ikäraja: 12
Pituus:120 min.
JÄÄHYVÄISET
Kiinalais-amerikkalaisen Lulu Wangin (Posthumous), 36, uusin ohjaus Jäähyväiset kertoo kolmekymppisestä kiinalais-amerikkalaisesta taiteilijasta, Billistä (amerikkalainen näyttelijä ja räppäri Awkwafina, Crazy Rich Asians). Sinkkunainen matkustaa vanhempiensa kanssa New Yorkista Changchuniin, jonne hänen Japanissa asuva kiinalaisserkkunsa tulee viettämään pikahäitään.
Todellisuudessa häät ovat vain tekosyy saada suuri suku koolle ja tapaamaan rakastettua isoäitiä Nai Naita (Shuzhen Zhao), jolle lääkäri on ennustanut enää kolme kuukautta elinaikaa. Kahdeksankymppinen isoäiti ei tosin itse tiedä loppunsa lähestyvän, koska Kiinassa on tapana, etteivät lääkäri ja sukulaiset kerro potilaalle huonoja uutisia. Elokuva perustuukin tosielämän tapaukseen, ja lopputekstien aikana näytetään videota oikeasti suvun matriarkasta.
Elokuva on koskettava, realistinen ja hauska. Jäähyväiset on samalla kiinnostava kurkistus kiinalaiseen perhe-elämään ja kiinalaisiin tapoihin sekä elämään individualistisen länsimaisen ja yhteisöllisen aasialaisen kulttuurin välissä. Eri sukupolvien väliset kohtaamiset sisältävät niin ymmärtämättömyyttä kuin välittämistäkin. Kuvissa taas ei näytetä tämän lähes kahdeksan miljoonan asukkaan kiinalaiskaupungin nähtävyyksiä, vaan enimmäkseen valtavia lähiöiden kerrostaloja.
Elisa Helenius
12/19/2019
