Helsinki Cine Aasia järjestetään tällä viikolla virtuaalisena
Elokuvafestivaali tarjoilee helpotusta kaukokaipuuseen. Tutustu alkuperäiskansa ainujen kulttuuriin Hokkaidolla, ujojen nuorten japanilaisnaisten deittailuun Tokiossa ja köyhien kambodžalaisten nuorukaisten paremman elämän tavoitteluun pääkaupungin sykkeessä.
Elisa Helenius
4/14/2021
Helsinki Cine Aasia koetaan tänä vuonna kokonaan virtuaalisena pandemian takia. Osa ohjelmiston elokuvista tullaan näkemään myöhemmin Cinema Orionissa Helsingissä. Puolet elokuvista on tänä vuonna Japanista, ja tarjolla on elokuvia myös Etelä-Koreasta, Kiinasta, Filippiineiltä, Malesiasta, Burmasta ja Kambodžasta.
Suomen ainoa uusiin aasialaisiin elokuviin keskittyvä festivaali järjestetään yhdeksättä kertaa perjantaista 16. huhtikuuta sunnuntaihin 18. huhtikuuta. Koko kahdentoista elokuvan ohjelmiston kattava festivaalipassi maksaa 45 euroa, ja yksittäisten näytösten lippujen hinta on seitsemän euroa. Kaikki festivaalin elokuvat ovat tekstitetty englanniksi.
Katsoin ohjelmistosta etukäteen neljä eniten minussa kiinnostusta herättänyttä elokuvaa. Alla on arvioni näistä elokuvista.
AINU MOSIR
Vaikka olen tutustunut kohtalaisen syvällisesti Japanin kulttuuriin, en oikeastaan tiedä paljonkaan heidän alkuperäiskansastaan ainuista. Enkä ole tässä asiassa ainutlaatuinen tapaus. Alkuperäiskansa ainut ovat vähän samassa asemassa kuin saamelaiset Suomessa.
Vähäeleinen Ainu Mosir (Ainu moshiri) ei yllä samalle tasolle kuin esimerkiksi hieno elokuva Saamelaisveri (Ruotsi 2016), mutta se on sympaattinen ja kantaaottava draama harvinaisesta aiheesta. Ainut ovat nykyään suurimmaksi osaksi integroituneet japanilaiseen valtavirtakulttuuriin ja ovat yhteiskunnalliselta asemaltaan valitettavasti enimmäkseen eksoottinen lisä turisteille.
Kanto on 14-vuotias poika, joka asuu pienessä kylässä Hokkaidolla. Hänen äitinsä pyörittää matkamuistomyymälää turisteille suunnatussa ainukylässä. Kanto ei ole kiinnostunut juuristaan ja kaipaa ikäistensä tavoin asumaan isoon kaupunkiin.
Kuitenkin ainuheimon vanhin alkaa esitellä pojalle heidän perinteistä kulttuuriaan. Kanto kaipaa kuollutta isäänsä, ja kylän vanhin näyttää hänelle vuoren onkalon, jota pitkin kuolleet voivat vierailla elävien maailmassa. Ainut valmistautuvat perinteiseen rituaaliinsa, ja Kanto joutuu päättämään, mikä on hänen suhteensa tähän nykyvalossa myös kyseenalaiseen tapaan.
Ainu Mosir on kahden kulttuurin parissa kasvaneen nuoren kasvutarina. Elokuva tarjoaa tietoa ainujen asuista ja tavoista sekä marginaalisesta asemasta Japanissa. Elokuvassa puhutaan sekä japania että lähes kadonnutta ainun kieltä, jota ainutkin joutuvat nykyään yleensä opiskelemaan vieraana kielenä. Hokkaidolaissyntyinen ohjaaja Takeshi Fukunaga asuu nykyisin New Yorkissa ja on ohjannut aiemmin amerikkalaisen draaman Out of My Hand (2015).
Elisa Helenius
4/14/2021
Kommentit (0)
Kommenttia ei voi muokata jälkikäteen.
Puheenaiheet
Tilaa maksuton Puheenaiheet-uutiskirjeemme
Haluan tarkkoja näkökulmia, ajattelemaan houkuttelevia juttuja ja tuoreimmat kuulumiset Rapportilta.