Ilmasto-oikeutta Norjassa, maailmalla - miksei Suomessakin

Norjan oikeusjuttu arktista öljynporausta vastaan alkoi viime viikolla. Valtion haastoivat oikeuteen ympäristöjärjestöt Greenpeace ja Natur og ungdom. Voisiko samantyylinen oikeudenkäynti olla mahdollinen Suomessa?

Elina Venesmäki

21.11.2017

Oslossa alkoi viikko sitten oikeudenkäynti arktista öljynporausta vastaan. Norjan valtion ovat haastaneet oikeuteen ympäristöjärjestöt Greenpeace ja Natur og ungdom, joiden mielestä Norja on tehnyt väärin myöntäessään öljynporauslupia Barentsinmerellä useille öljy-yhtiöille.   Järjestöjen mielestä Norja ei voi enää avata uusia öljylähteitä, vaan osa jo löydetystä öljystäkin pitää jättää maan alle ilmastonmuutoksen pahimpien vaikutusten estämiseksi. Heistä päätös tekee mahdottomaksi Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin pääsemisen. ”Norja on toiminut vastoin kansainvälistä oikeutta ja Norjan perustuslakia” sanoo Norjan Greenpeacen juristi Michelle Jonker-Angueta järjestön lähetyksessä. Kysymys on Norjassa vaikea, koska öljyteollisuus tarjoaa paljon työpaikkoja. Toisaalta maa pyrkii muuten ympäristötietoisuuteen ja on esimerkiksi sähköautoilun suurvalta. Marraskuun puolivälissä Norjan öljyrahasto ja Norjan keskuspankki pyysivät maan hallitukselta lupaa luopua sijoituksista öljyyn ja kaasuun. Tällä hetkellä rahastossa on sijoituksia niihin yli 35 miljardin dollarin (30 miljardin euron) edestä. Hiilisijoituksista se luopui jo aiemmin.

 

Norjan oikeudenkäynti on jatkoa vastaavanlaisille tapauksille, joissa kansalaisjärjestöt ovat haastaneet kotimaidensa hallituksia oikeuteen, koska nämä eivät ole tehneet heistä riittävästi kansalaistensa tulevaisuuden turvaamiseksi. Yli 90 valtion perustuslaissa on pykälä, joka sanoo, että kansalaisilla on oikeus puhtaaseen luontoon ja on valtioiden tehtävä katsoa, että tuo oikeus toteutuu. Yhden tällaisen ympäristöjärjestö voitti Hollannissa vuonna 2015. Valtioiden lait ovat kuitenkin erilaisia. Osassa maista valtio voidaan haastaa oikeuteen tuon pykälän perusteella, mutta kaikissa ei. Esimerkiksi Suomen laki ei tällaista mahdollisuutta monien lakiasiantuntijoiden mukaan anna, mutta ainakaan tähän juttuun haastatellut juristit eivät tyrmää ajatusta. Pitäisikö tällainen oikeus olla? Tämä on vaikea kysymys. Tällaisissa oikeudenkäynneissä annetaan tuomioistuimille valta päättää siitä, ovatko päättäjät tehneet oikeanlaisia ratkaisuja. Päättäjät on valittu demokraattisesti vaaleilla – ja tuomareita ei ole. Tällaiset haasteet ovat oikeastaan vastoin Montesquieun vallan komijako-oppia. Kolmijako-opin mukaan vallan väärinkäytön estämiseksi päätösvalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta pitää erottaa toisistaan. Poliitikot säätävät lait ja tuomioistuimet katsovat, että niitä noudatetaan. Tällaiset oikeudenkäynnit kertovat ehkä kansalaisten turhautumisesta. Onhan meillä vaalit, mutta jos sitten neljään vuoteen ei voi vaikuttaa, onhan se turhauttavaa! Eivätkä kansalaisten haasteet ole olleet turhia. Ensimmäisen kerran ilmasto-oikeutta vaativa kanne voitti vuonna 2015 Hollannissa, jossa ympäristöjärjestö Urgenda vaati Hollantia pudottamaan päästöjään enemmän kuin EU suunnitteli. Oikeusistuin totesi, että asia ei oikeastaan kuulu heille, mutta on niin tärkeä, että he ottavat sen kuitenkin käsiteltäväkseen.  Hollannin Urgendan Dennis van Berkelin mukaan Norjan tapaus ei poikkea paljoakaan Hollannin oikeusjutusta, ja siksi aktivistella siellä on kaikki mahdollisuudet voittaa. ”Molemmissa vedotaan valtion velvollisuuteen suojella kansalaisiaan Ilmastonmuutokselta. Meidän laissamme ei ole mitään erityistä.” Yhdysvalloissa aktivistit ovat onnistuneet sulkemaan lähes parisataa hiilivoimalaa sillä perusteella, että ne tuhoavat ympäristöä. Näissä oikeudenkäynneissä on aina ollut mukana myös ajatus siitä, että voimalaitokset vaarantavat lähellä asuvien terveyden. On helpompi sanoa oikeudelle, että tietty teko aiheuttaa vaaraa minulle itselleni kuin epämääräisemmälle tuleville sukupolville.

 

 

Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön. Ympäristöasioihin keskittyneen asianajajan Robert Utterin mukaan yksi kysymyksistä olisi arvioida, milloin on pyritty riittävästi, kun valtiolla on muitakin tavoitteita, joita sen tulee edistää. Tuomioistuin voisi katsoa, että ainakin valtio on yrittänyt.  Ilmasto-oikeudenkäynneissä hankaluutena on osoittaa, että juuri tietty voimalaitos aiheuttaisi esimerkiksi jonkin tietyn jäätikön sulamisen. Suomessa ei ole öljyä, mutta vastaavanlainen tapaus voisi olla metsien hakkuita vastaan. Suomi on lisännyt hakkuutavoitteitaan runsaasti, ja tämä syö Suomen hiilinieluja. Entä voivatko valtiot alkaa haastaa toisiaan. Voisiko esimerkiksi Bonnin kokouksen puheenjohtajamaa Fidzi haastaa jonkin suuren teollisuusmaan oikeuteen ja syyttää tätä maansa hukuttamisesta? Näitäkin oikeusjuttuja ehkä vielä nähdään, ja Turun yliopiston oikeustieteen professorin Anne Kumpulan mielestä se on toivottavaakin. ”Tällä hetkellä käydään jo sotia vedestä. Jos riitoja voidaan ratkoa mieluummin oikeudessa, onhan se parempi”, hän sanoo.

Elina Venesmäki

21.11.2017