Olin itsekin melko hämmästynyt, kun pari vuotta sitten ensimmäisen kerran törmäsin havaintoon. Kyseessä oli tämä tutkimus, jossa selvitettiin camembert-juuston vaikutusta veren rasva-arvoihin. Tutkimuksessa oli mukana noin 150 vapaaehtoista, joiden kolesteroliarvot olivat enemmän tai vähemmän koholla. He söivät ensin täysrasvaista jogurttia kaksi kertaa päivässä kolme viikkoa, ja tämän jälkeen viisi viikkoa joko täysrasvaista jogurttia tai kaksi annosta (30 g) camembert-juustoa päivässä. 

Tulokset osoittivat, että camembert ei nostanut vapaaehtoisten verenpainetta eikä nostanut heidän LDL-kolesteroliaan. ”Tulokset viittaavat siihen, että camembertin syöminen päivittäin ei vaikuta verenpaineeseen eikä veren rasva-arvoihin”, tutkijat kirjoittivat.

Tämän jälkeen tutkimuksia on löytynyt tukuittain lisää. Eräissä tutkimuksissa on verrattu miten voi vs. juusto vaikuttavat kolesteroliarvoihin. Tässä tanskalaisessa crossover-tutkimuksessa 49 vapaaehtoista sitoutui syömään kuuden viikon ajan ravintoa, jossa 13 prosenttia päivittäisestä energiasta tuli joko voista tai juustosta – minkä jälkeen ryhmät vaihtoivat ruokavalioita keskenään. 

Nämä tulokset osoittivat, että juustoryhmän LDL-kolesteroli oli kokeen päätyttyä merkittävästi alhaisempi kuin voiryhmässä – vaikka tyydytetyn rasvan osuus oli kummassakin ryhmässä sama. 

Entäpä tämä tanskalaistutkimus vuodelta 2016? Siinä vapaaehtoiset söivät peräti 12 viikkoa joko täysrasvaista juustoa tai vähärasvaista juustoa, minkä lisäksi tutkimuksessa oli kontrolliryhmä, joka ei nauttinut juustoa. Nämä tulokset kertoivat, että täysrasvaisen juuston nauttiminen ei nostanut pahaa LDL-kolesterolia tai muita metabolisen oireyhtymän riskitekijöitä verrattuna vähärasvaista juustoa syöneisiin.

Vielä voisin mainita tuoreen kanadalaistutkimuksen, jossa on ollut vapaaehtoisena pieniä perusterveitä lapsia, iältään 2–6 vuotta. Vanhemmat pitivät ruokapäiväkirjaa lasten maidon, juuston ja jogurtin kulutuksesta. Tulokset kertoivat, että mikään maitotuotteista ei vaikuttanut negatiivisesti metabolisiin terveysmarkkereihin, mutta eniten juustoa syöneillä oli matalimmat LDL-kolesterolin tasot. 

Kaikki ylläolevat tutkimukset on tehty verrattain pienillä kymmenien-sadan vapaaehtoisen aineistolla. Pitääkö havainto, kun mukaan otetaan enemmän ihmisiä?

Näyttää pitävän, ainakin tässä irlantilaistutkimuksessa. Dublinin University Collegen aineistossa oli mukana noin 1500 ihmistä, jotka merkitsivät neljän päivän ajan ruokapäiväkirjaan kaikki käyttämänsä maitotuotteet ja niiden määrän. Kaikilta vapaaehtoisilta otettiin verinäytteet ja heidän pituutensa ja painonsa mitattiin. 

Tulokset olivat niin yllätykselliset, että ne ylittivät mediankin kynnyksen. Ensinnäkin ihmisillä, jotka käyttivät eniten täysrasvaisia maitotuotteita, oli matalin painoindeksi, ja eritoten juuston syöminen oli yhteydessä mataliin LDL-kolesterolin tasoihin. Näin siitä huolimatta, että juuston syöjät saivat huomattavasti enemmän tyydytettyä rasvaa kuin ihmiset, jotka kuluttivat vähärasvaisia maitotuotteita. Vähärasvaisia maitotuotteita käyttävillä sen sijaan oli korkeammat kolesterolitasot kuin juustonsyöjillä. 

Samanlaisia tuloksia juuston vaikutuksesta kolesteroliin on saatu parissa asiaa arvioineessa meta-analyysissa. Hollantilaisessa meta-analyysissa oli mukana kaksitoista satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joissa oli vertailtu juuston vs. voin vaikutusta kolesteroliarvoihin tyydytetyn rasvan määrän ollessa molemmissa ryhmissä sama. Juustoryhmässä kolesteroli oli säännönmukaisesti alempi. 

Kiinalaisessa meta-analyysissa arvioitiin puolestaan 22 epidemiologista tutkimusta maitotuotteiden vaikutuksesta erilaisiin sydänperäisiin sairauksiin. Tämän tutkimuksen mukaan maitotuotteet yleisesti eivät lisänneet sydän- ja verisuonisairauksien riskiä, mutta juustolla oli selvä suojaava vaikutus aivohalvausta ja sepelvaltimotautia vastaan. 

Mistä siis on kysymys? Miksi tyydytetty rasva voissa nostaa kolesterolia, mutta sama määrä samaa rasvaa juustossa ei nosta? Kukaan ei tiedä tarkkaa vastausta, mutta epäilyt kohdistuvat mikrobeihin. Toisin kuin voi, juusto ei ole pelkästään maitotuote, vaan mikrobituote. Kun syöt siivun juustoa, syöt samalla miljoonia bakteereja. Nämä bakteerit ovat eläviä, soluhengittäviä olioita, jotka tuottavat juustoon lukuisia bioaktiivisia yhdisteitä. Nämä voivat hyvinkin vaikuttaa siihen, mitä juuston kolesterolille tapahtuu sen jälkeen kun olemme sen nielaisseet.

Ajatus ei ole kaukaa haettu, sillä juustobakteerien kykyä alentaa juuston kolesterolia valmistusvaiheessa tutkitaan aktiivisesti. Kansainvälisistä tietokannoista löytyy useita tutkimuksia, joissa on tutkittu tiettyjen Lactobacillus-ryhmän bakteerien kykyä vähentää kolesterolia. Esimerkiksi tässä italialaistutkimuksessa testatut Lactobacillus-bakteerit alensivat juustojen sisältämää kolesterolia tehokkaasti – miksi tämä prosessi ei siis jatkuisi vielä vatsassa tai suolessa. Juustot ovat täynnä erilaisia Lactobacillus-bakteereja – ja satoja muitakin lajeja. 

Tähän loppuun mainitsen vielä toisestakin kolesterolimysteeristä. Harva nimittäin tietää, että jos ostat kaupasta 300 grammaa lohta vs. 300 grammaa naudan jauhelihaa (rasvaa 17 prosenttia), niissä on suunnilleen yhtä paljon kolesterolia. Sama pätee itse asiassa silakkaankin. En ole silti koskaan kuullut kenenkään sanovan, että meidän ei pitäisi syödä lohta tai silakkaa, koska siinä on niin paljon kolesterolia. Päinvastoin, meitä kehotetaan syömään rasvaista kalaa, koska se on sydänterveellistä. 

Koetin etsiä tietoa siitä, millä tavalla rasvaisen kalan syöminen vaikuttaa kolesteroliarvoihin, mutta yllätyksekseni en löytänyt tutkimuksia aiheesta. Perusoletus kuitenkin näyttää olevan, että koska kalassa on kalaöljyjä, niiden hyvät vaikutukset voittavat kolesterolin huonot vaikutukset. 

Mielenkiintoista vain on, että kasvatetuilla ja luonnonvaraisilla lohilla itsellään esiintyy valtimonkovettumatautia, joka ihmisillä tyypillisesti yhdistetään korkeaan LDL-kolesteroliin. Kasvatetuilla lohilla valtimonkovettumataudin merkkejä nähdään jo nuorilla yksilöillä ja sukukypsyyteen mennessä arviolta puolella lohista on jonkinasteinen valtimonkovettumatauti. Luonnonvaraisilla lohilla, jotka nousevat kutemaan, valtimonkovettumatauti on suurimmalla osalla. 

Mistä ilmiö johtuu, ei tiedetä. Siihen voi vaikuttaa kova stressi, mutta jotain tekemistä näyttää olevan kolesterolillakin. Jos lohille nimittäin annetaan runsaasti kolesterolia sisältävä ravintoa, niiden valtimonkovettumataudin merkit tulevat esiin nopeammin ja ovat laajempia.