Helsingin Sanomien tiedetoimittaja Annikka Mutanen kirjoitti hiljattain kolumnin Ihminen on yksiavioinen eläin, mikä aiheutti paljon porua sosiaalisessa mediassa.
Ärtymystä aiheuttivat monet asiat: kuten perusväite siitä, että ihminen on monogaaminen ja esimerkiksi se, että jutussa nostettiin monogamian symboliksi laulujoutsen, joka on paljon vähemmän monogaaminen kuin yleensä ajatellaan. Lisäksi monet huomauttivat, että monogamian vastakohta, polygamia, ei tarkoita samaa kuin polyamoria, mikä oli inspiroinut Mutasen kolumnin.
Koska polyamoriaa käsitellään mediassa tämän tästä ja se kiinnostaa ihmisiä, miksi emme koettaisi vastata kysymykseen, onko ihminen monogaaminen vai polygaaminen. Mitä biologia ja antropologia ihmisen pariutumisjärjestelmistä ylipäänsä sanovat? Biologialla ja antropologialla nimittäin on aiheeseen paljon sanottavaa, mutta lopullista tuomiota ei kannata odottaa.
Monogamia tarkoittaa pariutumisjärjestelmää, jossa koiras ja naaras muodostavat parisiteen vain keskenään, kun taas polygamiassa koiras tai naaras pariutuu samanaikaisesti kahden tai useamman vastakkaista sukupuolta olevan kumppanin kanssa. Polygamia jakautuu polygyniaan (koiraalla monta naarasta) polyandriaan (naaralla monta koirasta) ja polygynandriaan (kummallakin sukupuolella monia kumppaneita samanaikaisesti). Promiskuiteettisessa järjestelmässä koiraat ja naaraat eivät muodosta parisiteitä lainkaan, vaan parittelevat ilman sitoumuksia.
Jos katsomme nisäkkäitä, ja aprikoimme ovatko ne mono- vai polygaamisia, vastaus on useimmiten helppo. Polygaamiset koiraat taistelevat naaraista toisia koiraita vastaan, joten koiraat ovat käytännössä aina suurempia, lihaksikkaampia ja aggressiivisempia kuin naaraat.
